Tampere
29 Mar, Friday
5° C

Proakatemian esseepankki

Lukkoja lapsuudestako?



Kirjoittanut: Matilda Tistelgren - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Koko päivän mun olo oli ollut ahdistunut, surumielinen ja outo. En saanut millään kiinni tunteesta tai siitä mistä se tuli. Kaikki oli elämässäni enemmän kuin mallillaan. Oikeasti. Paha olo tuntui luissa asti ja koin, että haluan koettaa ymmärtää mikä sen on laukaissut tai miksi tunnen niin kuin tunnen.

Aloitin lukemaan Tunne lukkosi kirjaa ja viidennen sivun kohdalla huomasin kyyneleet poskilla. Reaktio kummastutti ja herätti ihmettelemään. Jatkoin lukemista, ja pian luinkin kohdan, jossa sanottiin mahdollisista tunnereaktioista lukiessa ja siitä kuinka suuri merkitys tulevalla tekstillä ja sen sisäistämisellä voikaan olla. Varaudu ahdistukseen ja mahdollisten totuuksien kohtaamiseen. Lukeminen tulee taatusti sattumaan, jollain tapaa.

Olen aina rakastanut pohtia syitä ihmisten käyttäytymiselle ja olla se joka kuuntelee, analysoi ja auttaa. Rakastan sitä, että ihmisillä ympärilläni on sellainen olo, että olen valmis auttamaan ja olemaan läsnä tarvittaessa. Ihmisen psykologia, luonne ja kaikki se, mikä perustaa meidän minuutemme ja olemisemme tavan kiehtoo. Miksi käyttäydyn niin kuin käyttäydyn, ja keitä me oikeasti olemme kun olemme yksin. Voiko ketään ihmistä oikeastaan tuntea aivan täysin?

Siinäpä kysymys.

Tunnelukot pohjautuvat meidän omiin sisäisiin uskomuksiimme, joita meillä on itsestämme ja ympärillä olevista ihmisistä. Tunnelukot saavat meidät uskomaan negatiivisia asioita ympärillä olevasta maailmasta ja itsestämme. Tunnelukkoja on 18. Ne eivät ole millään tavalla mielenterveydenhäiriöitä, vaan tavallisia ajattelu -ja reagointitapoja, jotka olemme oppineet menneisyydestämme, yleensä lapsuudesta. Meillä kaikilla on tunnelukkoja, joillakin enemmän, joillakin vähemmän. Joillakin ”lukot” näyttelevät hyvinkin suurta roolia arkipäivässä ja joillakin ne puolestaan pysyvät enemmän taustavaikuttajina. Niiden voimakkuus perustuu suurilta osin lukon syntymisen syyhyn ja sen käsittelemiseen.

Todellisuudessa ei ole epäonnistumista tai onnistumista, kaikki on kiinni meidän ajattelutavastamme. Esimerkiksi siitä onko mielestämme ulkona oleva sää hyvä vai huono. Ajattelutapa määrittää kaiken minkä näemme ja koemme. Jos kaverisi on tunnin myöhässä mitä ajattelet. Onko hän yleensä ollut? Jos ei, saatat olla huolestunut ja pelkäät mitä on käynyt. Jos kyseessä on ystäväsi kuka on aina myöhässä, alat luultavasti totuttuun tapaan ärsyyntyä ja ajatella, että joko taas. Tässä tilanteessa sinulla tuskin käykään mielessäkään onnettomuuden vaihtoehto, tai se että jotain muuta ikävää olisi käynyt. Karkeasti sanottuna silmämme näkevät ja korvamme kuulevat sen, mitä tunnelukko haluaa.

Mitä tunnelukot sitten ovat?

Tunnelukot ovat haitallinen varhainen skeema, eli meidän sisäänrakennettu malli tuntea, ajatella ja toimia. Skeemat voivat olla niin varhaisia ettemme edes muista niitä. Ne ovat voineet syntyä meille niin pienenä kun kykymme painaa asioita mieleen ja muistaa on ollu suorastana mitätön. Vain tunne on jäänyt. Tämän vuoksi tunnelukot ovat haastavia tunnistaa tai paikantaa hetkeen tai pikemminkin hetkiin, joissa ne ovat voineet syntyä. Tunnelukon aktivoituessa meidän mantelitumake aivoissa aktivoituu ja tuottaa tiedostamattomien emtionaalisten lapsuudenmuistojen pohjalta tunnereaktion.

Mutta miten me päästään eroon tunnelukoista tai edes tiedetään minkälaisia lukkoja meillä on?

Tunnelukko -testin voi tehdä muun muassa tästä kyseisestä kirjasta. Sokeasti sitä ei kannata uskoa, mutta oman kokemuksen pohjalta voin ainakin allekirjoittaa, että vastaukset antoivat hyvin suuntaa ongelmiin ja löysivät niitä haasteita joita arjessa yleensä koen. Helpottavaa on tiedostaa lukot ja saada käytökselleen tai reagointitavalleen selitys.

Ensimmäinen vaihe lähteä työstämään tunnelukkoa on siis tiedostaa se. Sitten kun tiedostat lukkosi voit alkaa avaamaan niitä. Ydintunnelukko on se joka esiintyy voimakkaimmin elämässäsi ja aktivoituu useasti, jopa päivittäin. Se ohjaa elämääsi lukoista eniten.

Tunnelukkojen ”omaaminen” ei kerro huonosta lapsuudesta saatika huonoista vanhemmista. Ei todellakaan, ne kertovat lapsen silmin tilanteen kokemisesta ja sen jättämästä tunteesta itseemme. Elin äärimmäisen onnellisen lapsuuden ja vanhempani ovat rakastavimmat sekä tukevimmat ihmiset ikinä. Ja kyllä, minullakin on tunnelukkoja ja vieläpä allekirjoitan ne täysin. Kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekkaan. Tunnelukoista voi päästä eroon ja niiden ääntä arjessa voi hiljentää kovastikin, tietämällä mitä ne ovat ja toimimalla tiedostaen toisin kuin lukko ohjaa. Se vaatii sitoutumista ja ennen kaikkea tiedostamista, työtä ja itsensä haastamista, mutta kun lukko avautuu, elämä taatusi helpottuu.

En paljasta kirjasta enempää, mutta voin suositella sitä erittäin vahvasti. Omien tunnelukkojen kohtaaminen kiukuttaa, jopa surettaa, mutta ajatus siitä että ne voi kääntää voitoksi nyt kun ne tiedostaa on hetken mietinnän jälkeen helpottavaa.

Ihanaa matkaa omalle tutkimusmatkalle lukkojen maailmaan ja niiden avaamiseen! 😉

 

LÄHTEET:

Kimmo Takanen. 2011. Tunne lukkosi. Painettu EU:ssa. WSOY.L

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close