Tampere
02 Dec, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Lujasti lempeä



Kirjoittanut: Iida Oikarinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Lujasti lempeä

Kuuntelin Maaret Kallion Lujasti lempeä -kirjan äänikirjana mielestäni juuri oikeaan aikaan. Kirjassa pyydetään aivan ensimmäisenä kysymään itseltään, minkä takia kirjan on valinnut? Mikä on se syvin syy, minkä takia sen matkaan on lähtenyt? Itseäni houkutteli otsikko. En tiennyt kirjasta sen enempää, mutta uskoin, että se voisi tuoda jotain uutta näkökulmaa asioihin. Kirjassa kysytään, onko etsimässä vaikeista tilanteista vapautumista tai timanttista itsekuria. Vaikeista tilanteista vapautuminen, se kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Kukapa ei haluaisi osata elää vaikeiden tilanteiden keskellä. Voisin sanoa tällä hetkellä olevani aivan todella onnellinen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei vaikeitakin tilanteita mukaan mahtuisi. Jos ei juuri nyt, niin tiedän, että niitä on kuitenkin aina tulossa. Elämä on, vai miten se mainos meneekään.

Hurman paja

Kirjan kuunteleminen tuli hyvään aikaan. Olimme juuri tällä viikolla pajassa eksyneet kyseiseen aiheeseen tunteiden kautta. Keskustelu heräsi tunteista, niiden käsittelemisestä ja jatkuvasta muihin vertaamisesta. Koimme noita asioita jokainen omalla tavallamme. Tämä aihe on itselläni usein mielen päällä. Pohdimme myös sitä, pitääkö jokaisessa hetkessä pohtia, miltä minusta tuntuu. Mikäli aamu on ollut huono, vaikuttaako se koko päiväämme. Pohdimme myös sitä, haluammeko elää mahdollisimman tasaista elämää. Onko se tämän päivän juttu?

Kirjassa puhutaan siitä, että pyrimme visusti pois asioista, joiden kanssa meidän täytyisi pystyä tulemaan toimeen. Haluamme jatkuvasti iloa, mutta emme ole valmiita kohtaamaan surua. Kirja ei lupaa hienoa elämää, tai nopeita ratkaisuja jokaiseen pulmaan. Kirja opastaa itsensä tutkimiseen. Jokainen meistä on itsensä paras asiantuntija. Tällöin jokaisen täytyisi tietää, mikä on itselle parasta. Se ei ole aina helppoa. Se, mistä jokin tunne tulee, se täytyisi osata tunnistaa. Kohdata myös ne vaikeimmat asiat sellaisena kuin ne ovat. Ajoittain helpommin sanottu, kuin tehty. Kirja ehdottaa ihmettelemään itseään lempeästi. Kirjaa ei pidä pitää absoluuttisena totuutena, mutta ei myöskään omia ajatuksia. Tutki ja kyseenalaista, siitä kirja lähti liikkeelle.

Inhimillisyys

Kirjan mukaan on keskeistä ymmärtää itseään ja inhimillisyyttä. Hyvinvointia, tai omia ajatuksia ei voi pakottaa. Tai ainakaan se ei ole kovin tervettä. Mikäli jatkuvasti pyrimme ajattelemaan ainoastaan hyviä asioita, jää paljon tunteita kohtaamatta. Täytyy oppia tietämään, mihin pystyy vaikuttamaan ja mihin ei. Kun tämän taidon oppii, huomaa olevansa levollisempi. Hyvä elämä on jatkuvaa tasapainottelua. Jokainen meistä on keskeneräinen, eikä sille tule koskaan loppua. Aivan ensimmäinen asia onkin tutkia itseään, miten voisi tulla parhaiten itsensä kanssa toimeen. Tämä on mielestäni todella mielenkiintoista, koska se ei todellakaan aina ole itsestään selvää. Oikea elämä on kipua ja kauneutta.

Super elämä

Monilla meistä on kohtuuttomat odotuksesta itsestä, sekä omasta elämästä. Haluaisimme oppia täydellisen elämän anatomiaa. Valitettavasti sellaista ainetta kouluissa ei kuitenkaan ole. Näitä ajatuksia myös myydään meille aivan jatkuvasti. Karu fakta on kuitenkin se, ettemme koskaan voi saavuttaa täydellistä elämää. Sano se ääneen ja hyväksy se. Täydellisyyden tavoittelussa ei ehkä ole mitään järkeä, mutta ajattelen myös, että jokainen voi itse määritellä itselleen, mikäli vain pystyy, mikä olisi itselle täydellistä. Jos olet vertaamatta itseäsi kenenkään muun elämään tai saavutuksiin, mikä olisi sinulle täydellistä? Okei, minulla ei ole omaa asuntoa, mutta todella kiva vuokra-asunto. Joo, en asu juuri tällä hetkellä ulkomailla, missä on aina lämmintä, mutta saan asua poikaystäväni kanssa. Ehkä olen tällä hetkellä vain aivan liian hyvällä tuulella kirjoittamaan tätä esseetä, mutta juuri tällä hetkellä elämäni tuntuu tässä hetkessä aika pirun hyvältä. Saako niin sanoa edes ääneen?

Täydellisyyttä haalitaan ulkonäöllä, työllä ja ihmissuhteilla. Tästä puhuimme pajassa. Miksi vertailemme omia saavutuksiamme toisten saavutuksiin. Monesti oikeasti näemme vain sen jäävuoren huipun, sosiaalisessa mediassa vain ne parhaimmat ja upeimmat hetket toisten elämästä. Podemme huonoa omatuntoa, kun näemme, että joku on siivonnut sunnuntai aamuna kello kahdeksalta ja itse heräsimme vasta yhdeltätoista. Täydellistä elämää etsitään enemmän kuin kultaa, näin kirjassa sanotaan. Se on varmasti totta. Vertaileminen ja itsestä kohtuuttomat odotukset tuovat häpeän tunteen omasta riittämättömyydestä. Ympärillä oleva maailma asettaa tavoitteen, että mihin vain voi pystyä. Itse uskon kyllä siihen, enkä halua luopua ajatuksesta, että mihin vain oikeasti voi päästä, tekemällä kovasti töitä. Mutta vertailun kautta oma elämä alkaa tuntumaan rajoittavalta, sekä pahalta. Paineet ovat todella kovat. Täytyy pystyä siivoamaan, kun joku toinen on siivonnut. Käymään koulua, tekemään töitä, pitää mahtavaa parisuhdetta yllä, unohtamatta perheitä tai kavereita. Käydä mielettömissä bileissä, verkostoitua, kehittää jatkuvasti itseään, urheilla, syödä monipuolisesta ja terveellisesti. Itse olen huomannut, että yksinkertaisesti kaikkia elämän osa-alueita en pysty toteuttamaan 100 % samaan aikaan. Itselleni on ollut parasta valita jokin asia, mihin juuri sillä hetkellä keskityn hieman enemmän, kuin muihin. Olen esimerkiksi laiminlyönyt kotiruokaa ja treenaamista todella pitkään. Minulla menee hetki, että taas saan ne arkeeni mukaan, niin kuin ne ennen ovat olleet. Täytyy hyväksyä se, että muutos vie aikaa.

Kirjassa kerrotaan, että elämästä tulee pian kehikko, jonka rajat ylittyvät jatkuvasti. Tällä viitataan siihen, että kun pyrkii jatkuvasti ainoastaan täydellisyyteen, varmasti välillä epäonnistuu. Tuon kehikon rajat eivät anna periksi ja ainoastaan ajaa itsensä nurkkaan. Inhimillisyydelle täytyy antaa tilaa. Sisimmässä on syvä pelko, jos totuus paljastuu siitä, että elämäni ei aina olekaan täydellistä. Kirjassa myös sanottiin minusta todella hyvin, että täytyy muistaa ihmisen pienuus. Välillä on varmasti hyvä muistaa, miten pieni ja haavoittuvainen ihminen on. Emme ole koneita, meillä on tunteet. Helpottavaa on myös ajatella, että joskus saa oikeasti olla vain aivan pieni. Käpertyä sohvan nurkkaan, vaikka itkeä ja olla. Aina ei oikeasti tarvitse olla saavuttamassa kaikkea. Se, että opimme käsittelemään tunteitamme, meidän täytyy päästä pinnan alle. Pureutua siihen, mistä ongelma todella löytyy. Ihmiset käsittelevät tunteita todella eri tavalla. Elämä ei väistele, vaikka ihminen itse yrittäisi. Ihmiseen kuuluu inhimillinen epätäydellisyys.

Rohkeus

Mielenkiintoista kirjassa oli mielestäni se, että se kertoi, että kiillotamme liian usein omaa pintaamme. En ollut ennen edes ajatellut asiaa. Ne voivat olla todella pieniä asioita. Hei Iida, miksi olet myöhässä? Kerronko, että herätyskello ei soinut, vai sen, että halusin jäädä oikeasti vain nukkumaan. Pelkäämme leimautuvamme esimerkiksi laiskoiksi. Pelkäämme, ettemme pysty muiden kanssa samaan. Se, että hyväksymme asiat sellaisena kuin ne oikeasti ovat ja kertoisimme ne ääneen, auttaisi meitä todella paljon. Se vaatii kuitenkin aivan todella suurta rohkeutta. Myös se, että myöntäisimme asiat edes itsellemme, menisimme pinnan alle ja voisimme ymmärtää, mitä voimme muuttaa ja mitä emme. Kirjassa myös sanottiin, että hyväksy se, mikä täytyy hyväksyä. Todella hyvin sanottu, mutta välillä aivan käsittämättömän hankalaa. Itselleni on vaikea hyväksyä, mikäli en esimerkiksi onnistu tai pääse tavoitteisiini. Joskus asiat kuitenkin pitää hyväksyä juuri sellaisina kuin ne ovat. Koska kaikki tunteet kuuluvat elämään, ainoastaan hyvien asioiden näkeminen laittaa meidät todella kapeakatseisiksi. Itse olen positiivinen ihminen, pyrin näkemään monissa asioissa edes jotain hyvää. Itselle nauraminen on ehkä jokin keino käsitellä epäonnistuneita asioita. Olen todella tunteikas ja elän tunteiden kautta vahvasti. Uskon myös omiin tunteisiini vahvasti, miltä jokin minusta tuntuu ja toimin sen mukaan. Jos kuitenkin olemme miettimättä surua, tulemme vain surullisemmaksi. Se ei tuota toivottua kehitystä. Mieltä ei saa vastustaa. En ole ikävien tunteiden suuri näyttäjä, käsittelen ne usein aivan yksin. En ole tainnut koskaan oikein edes puhua siitä, jos kenkä jostain puristaa. Tai ainakaan niin, etten vetäisi sitä vitsiksi. Tämä voisi olla jotain, missä minun täytyy kehittyä. Saatan sanoa todella minua murheen murtamia asioita niin, että nauran ja heitän päälle vitsin. En edes tiedä miksi. Ehkä on vaikea näyttäytyä erilaisena, kuin mitä ihmiset minusta ajattelevat.

Pumpuli vs kovuus

Olen kova, mutta myös lempeä itselleni. Koen olevani lempeä muille, mutten juurikaan kova. Kirjassa sanottiin, että mihin kova pystyy, lempeä lysähtää. Minä kai sitten aika usein lysähdän. Liian pumpulinen ja lempeä ei pysty, ei osaa pyytää tai vaatia. Vaikka aikaisemmin kirjoitin siitä, että täytyy osata olla lempeä ja inhimillinen itseä, sekä muita kohtaan, tarvitaan myös sopivassa suhteessa kovuutta. Lujuutta, sekä lempeyttä, sopivassa suhteessa. Voi kun tuon mikstuuran saisi valmiiksi kaupasta. Voiman ja voimattomuuden tasapainottelua, sitä on inhimillisyys.

Välillä kohtuuttomassa täydellisen elämän, ja ainoastaan parhaimpien tunteiden havittelemisessa työskentelemme kuin koneet. Ajattelemme, että aina voi pinnistellä hieman pidemmälle. Varaosat on tehty vaihdettaviksi. Ihminen ei kuitenkaan ole kone. Silti usein häpeämme sitä, jos emme pystykään samaan kuin muut ympärillämme. Onkin siis todella tärkeää pysähtyä miettimään sitä, miten puhumme itsellemme mielen sisällä. Aina tulee olemaan asioita, mitä on vaikea hyväksyä omassa kokonaisuudessaan. Kun oman mielen ymmärtää, sitä ei tarvitse pelätä tai paeta. Rohkeutta vaatii asioita silmiin katsominen, oman pienuuden näyttäminen ja tunteiden kohtaaminen.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close