Patrick Lencionin paras mahdollinen joukkuepelaaja (2016) pistää ajattelemaan ja vertaamaan omaa toimintaa tiimissä sekä aiheuttaa kysymyksen päässä. Löytyykö minulta kolme parasta tiimiläisen hyvettä? Kirja on mielenkiintoinen katsaus tiimityöskentelyn maailmaan. Ensimmäiseksi käydään fiktiivinen tarina teknologiapomosta, joka päättää siirtyä sukunsa rakennusyrityksen toimitusjohtajaksi. Yhdessä kahden muun johtoryhmän jäsenen kanssa mies rupeaa selvittämään miten tunnistetaan joukkuepelaaja. Yllättävänkin yksikertaiseksi paljastuu kolme hyvettä mitä pitää löytyä joukkuepelaajalta. Nöyryys, nälkä ja älykkyys. Tässä esseessä tarkastelen jokaista hyvettä erikseen ja vertaan niitä itseeni. Käytän myös kirjassa kerrottavaa itsearviointi kyselyä.

Nöyryys

Nöyryys Lencionin mukaan ei ole mitään nöyristelyä. Vaan nöyryys tiimityössä tarkoittaa sitä, että pelaajalla ei ole mikään suuri ego tai tarve näyttää ja olla oikeassa koko ajan. Pelaaja ei myöskään ole huolissaan asemastaan. Vaan parhaalla mahdollisella oikealla nöyryydellä ei tarvitse miettiä pystyykö pitämään asemansa. Nöyryyteen ei myöskään kuulu antaa periksi joka ikisessä asiassa ja antaa asioiden mennä eteenpäin ilman omien mielipiteiden ilmaisua. Tuossa on määritelty niin sanotusti kahta lajia. Toinen on ylimielinen ja toinen on heittopussi. ”Näille molemmille lajeille on yhteistä epävarmuus. Epävarmuus saa jotkut osoittamaan ylenmääräistä itsevarmuutta ja toiset sivuuttamaan omat lahjansa. Ja vaikka nämä lajit eivät aiheuta tiimille ongelmia samalla tavalla, molemmat heikentävät suoritusta.” (Lencioni 2016, 175.)

Miten oma nöyryys sitten. Yleensä kun itsearvioidaan, niin arvioija arvioi itsensä hieman paremmin kuin mitä oikeasti on. Yritän ainakin mahdollisimman todenmukaisesti arvioida itseni. En koe itse, että minulla olisi kovin suuri ego. Ehkä normaalia hieman suurempi, mutta ei hälyttävän suuri. En koe itseäni ylimieliseksi. Silti itselläni on kyllä aika kova tarve näyttää. Varsinkin jos on asia mitä osaan ja tiedän olevani siinä hyvä. Oikeassakaan en ole todellakaan edes puolia ajasta. Enkä ajattele, että tiimityössä käytävissä asioissa on kovin paljon ”oikein tai väärin” asioita. Vaan asioilla on monia näkökantoja ja soveltamistapoja.

Tarkastellaan sitten myös vielä Patrick Lencionin kysymyksillä. Itsearvioinnissa pitää miettiä kysymyksiin vastausta mitä muut tiimini jäsenet sanoisivat suhtautumisestani. Kysymyksiin vastataan pisteyttämällä. Asteikko menee 3 = yleensä, 2 = toisinaan ja 1 = harvoin. Pisteytys on erittäin haastava. 17-18 pistettä tarkoittaa, että hyve on vahvuus. 14-16 tarkoittaa jonkin verran työstöä, että voisi tulla parhaaksi mahdolliseksi. Ja 13 tai huonompi tarkoittaa, että hyvettä on kohennettava.

Nöyryys:

1. Kehun ja ylistän toisia tiimiläisiä empimättä. = 3
2. Myönnän auliisti, kun olen tehnyt virheen. = 3
3. Olen valmis ottamaan hoitaakseni alemman tason työtä tiimin parhaaksi. = 3
4. Kerron ilomielin toisille kiitoksista, joita tiimi on saanut saavutuksistaan. = 2
5. Tunnustan auliisti omat heikkouteni. = 3
6. Esitän ja vastaanotan anteeksipyyntöjä suopeasti. = 2

Yhteensä 16 eli jonkin verran olisi työstöä, jotta voisin olla paras mahdollinen. Näitä olisi myös kyllä hyvä käydä tiimin kanssa läpi, että näkeekö he asian samalla tavalla.

Nälkä

”Nälkäiset ihmiset tavoittelevat alati lisää jotakin.” (Lencioni 2016, 175). Nälkäinen ihminen varsinkin tiimissä tekee omat hommansa suurella motivaatiolla, on valmis kehittämään ja oppimaan lisää omasta työtehtävästään tai uusista tehtävistä. Nälkäinen tiimiläinen tekee myös usein enemmän kuin on määrätty. Ilman erillistä kannustusta tai motivointia.

Itse koen olevani ainakin aina silloin nälkäinen tiimissä, kun koen, että menemme oikeaan suuntaan. Yleensä jos suunta tuntuu väärältä tai arveluttavalta haluan pistää jarruja päälle. Koen kyllä, että itselläni on todella kova halu kehittää omaa osaamistani, oppia uusia taitoja ja myös jakaa niitä muiden kanssa. Sekä koen, että teen omalla tontillani ainakin vähän väliä enemmän kuin on välttämättä tarve. Siltikin viime aikoina on ollut vaikeuksia siinä, että tekisin enemmän. Kun hommat tulee tehtyä rupeaa toimiston ulko-ovi tuntuun houkuttelevalta. Aika ajoin käy kuitenkin niin, että löydän itseni kotona tietokoneen edessä tekevän vielä enemmän. Itse koen tarvitsevani suuren määrän inspiraatiota, jotta motivoidun sekä ihmisiä ympärilleni, jotka jakavat saman inspiraation ja motivaation asian loppuun hoitamiseen. Yksin on paljon vaikeampi olla nälkäinen. Miten sitten kysymyksillä nälkäni näyttää tiimissä.

Nälkä:

1. Teen enemmän kuin tehtäväni vaati. = 2
2. Suhtaudun intohimoisesti tiimin ”missioon” = 2
   1. Tästä selittäisin hieman. Laitoin kakkosen sen takia, koska tiimillämme ei ole missiota. On helppo ajatella kuitenkin, että mikäli sellainen olisi. Olisin siihen erittäin motivoitunut. Asiat eivät kuitenkaan välttämättä ole niin mustavalkoiset. Mitä jos ”missio” olisikin juuri päin vastainen mitä omat tarpeeni tai haluni olisivat? Siitä olen ainakin sata varma, että mikäli asia näin olisi. Pitäisi itse tehdä paljon töitä, jotta voisin sitoutua parhaan mahdollisen joukkuepelaajan hyveellä ”missioon”. Siksi laitoin kakkosen.
3. Koen olevani henkilökohtaisesti vastuussa tiimin yleisestä menestymisestä. = 2
4. Olen suostuvainen tekemään ja harkitsemaan työtä työajan ulkopuolella. = 3
5. Olen valmis ja innokas ottamaan hoitaakseni tylsiä ja ongelmallisia tehtäviä aina kun on tarvis. = 3
6. Etsin tilaisuuksia osallistua työhön oman vastuualueeni ulkopuolella. = 3

Tulokseni on 15. Eli taas sama kuin nöyryydessä. Sieltä löytyy kohtia missä pitää kehittyä olemaan nälkäisempi. Kun saamme tiimin kanssa ”mission” lyötyä, niin se aika näyttää nouseeko toinen kohta korkeammalle. Henkilökohtainen vastuu on ollut aina vaikea. Muuten koen olevani, mutta akatemian omat kilpailut on ollut aika vaikeita aika ajoin itselleni. Kohtaan kuusi vastasin kolmosen, koska olen viime aikoina yrittänyt aina silloin tällöin käydä tiimiläisteni projekteissa muuten vain kääntymässä, ja antanut apua sekä mielipiteitäni.

Älykkyys

Älykkyys ei tässä tapauksessa tarkoita sitä oletko Mensan jäsen tai paljonko älykkyysosamääräsi on. Vaan älykkyyttä ihmisten kanssa. Vielä mukavammin ilmaistuna maalaisjärkeä ihmisten kanssa. Älykkyys on kyky olla asiallinen ja valpas ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Älykkyydellä ryhmätilanteissa on iso merkitys. Se vaatii ihmiseltä esittää hyviä kysymyksiä, kuunnella tarkkaan toista ja pysyä tiiviisti mukana keskustelussa. Älykkyyttä rinnastetaan paljon tunneälyyn, ja Lencionin mukaan se ei ole huono asia. Silti älykkyys on hieman yksinkertaisempi. Tunneäly menee syvemmälle siinä, että tunneälyllinen ihminen osaa reagoida jonkun tietyn ihmisen tunteisiin oikealla tavalla.

Kirjaa lukiessani tässä kolisi omassa nurkkauksessa kaikista isointa hanskaa vasten kasvoja. Tämä kirjan kohta oli se missä rupesi oma vati täriseen. ”Jeff esitti seuraavan kysymyksensä lempeästi. ”Tiedätkö, kuinka toiset ottavat vastaan sen, mitä sanot heille?” Pohdittuaan kysymystä hetken Nancy vastasi. ”Juttu on niin, että ihmiset, jotka eivät ole sosiaalisesti älykkäitä, eivät varmaan ole yleensä kovinkaan hyviä tietämään sitä. Muutoin he olisivat parempia siinä.” Jeff nauroi. ”Sanoisin, että nyt osuit naulan kantaan.” Nancy jatkoi. ”Joten vaikka kovasti haluisinkin sanoa, että olen valmis työstämään asiaa…” Hän vaikeni, ja Jeff luuli hänen seuraavaksi kertovan, ettei häntä kiinnostaisi, vaikka Jeff ehdottaisi mitä. Sitten Nancy lopetti: ”Tarvitsen apua joltakulta tullakseni paremmaksi.” Hän vaikeni ja sanoi sitten kaikkein tärkeimmät kolme sanaa: ”Mutta minä yritän.”” (Lencioni 2016, 156-157.) Pystyn jotenkin samaistumaan tuohon Nancyyn todella vahvasti. Oma ulostantini on todella karkeaa välillä. En oikein ajattele mitä muut ajattelevat, kun sanon jonkin tietyn asian todella lujaa korostaakseni asian tärkeyttä. Koen, että tässä on eniten tekemistä omalla osalla. Sitten kysymyksiin.

Älykkyys:

1. Yleensä ymmärrän, mitä toiset tiimiläiset tuntevat palaverien ja muiden vuorovaikutustilanteiden aikana. = 1
2. Osoitan empatiaa toisia tiimiläisiä kohtaan. = 2
3. Osoitan kiinnostusta toisten tiimiläisten elämää kohtaan. = 2
4. Olen tarkkaavainen kuuntelija. = 2
5. Olen tietoinen siitä, kuinka sanani ja tekoni vaikuttavat tiimiläisiin. = 1
6. Mukautan käytökseni ja tyylini sellaisiksi, että ne sopivat keskustelun tai suhteen luonteeseen. = 2

Aika rajua luettavaa myös itselle. Vaan kymmenen eli noistakin kysymyksistä jokaisessa kohdassa on työstettävää. Tarkkaavainen kuuntelija koen olevani oikeasti. Kuuntelen aina kun oikeasti tehdään ja työstetään. Otan muiden ajatuksia huomioon niissä. Mutta sitten kun olen uppoutunut omiin ajatuksiini jostain aiheesta, on vaikea kuulla ympärillä olevaa keskustelua. Tai ihan vaan vaikka kirjoitan, niin en kuule mitään mitä ympärillä tapahtuu.

Lopuksi

Tähän loppuun voisin heittää omalle tiimille pikku haasteen. Niin kuin yllä Nancy myös myönsi. Niin minä myös tarvitsen apua joltakulta tullakseni paremmaksi. Koska sitähän se tiimityö myös on kaikista parhaimmillaan. Autetaan toisiamme kasvamaan ja kehittymään. Olemaan parempia versioita itsestämme.