Löylyjä ja totista otetta

Olin eilen illalla saunassa. Asteita oli karvan alle 85°C. Mielummin kirjoittaisin luvun 100°C, mutta en halua valehdella, en ainakaan paljon. Se, että kertoisin asteluvun olevan oikeasti 76°C ei vakuuttaisi ketään. Minut tosin vakuutti se, kuinka tehokkaasti Linkkaria voi halutessaan kroolata läpi. Kroolaaminen saa minut ajattelemaan uusia hengitystekniikoita, kun jakamistalouden professori (kämppikseni) heittää lisää löylyä kohti kolminumeroisia. Tyydyn mekaaniseen apulaitteeseen, vaikka sauna onkin ahdas.

Miko Anttila:n pestessä selkääni sain kuulla erilaisesta tavasta hyödyntää connect-painiketta. Rehellinen soitto uuden kaveripyynnön perään-joka kerta. Kiinnostun ja huomaan kaipaavani lankapuhelimen suoraviivaisuutta. Pythagoraan lauseen paikkaansapitävyys on kokeiltava. Päätän soittaa operaattorin moderaattorille seuraavana päivänä

13:33:46 painan connectia ja jään odottamaan. Menee 3,5 minuuttia ja Petri Fagerström tulee linjoja pitkin Spanskan monarkiasta käsin. Vakuutuin ja annan hänen kertoa asiansa. Käy ilmi, että Petri on verbaliikan ammattilaisia, vaikka viestin virkkaus luonnistuisi varmasti ilman sen suurempaa yskimistä (covid neg.) Arvostan erilaisuutta ja sanamme pelaavat hyvin yhteen seuraavat 30min. Puhumme poneista, aivokirurgiasta ja myynnistä (yök). #connection

Puhelun jälkeen jatkan Sport & Business Seminar -projektin parissa aktiivista harrastamista. Epäonnistuneena jääkiekkoilijana sytyn ajatuksesta kaventaa urheilumaailman ja työelämän mindset-kuilua. Moni varmasti tunnistaa eron saapua aamulla hallille versus työpaikalle – ja ei, vaihtamalla ei aina parane, ellei se ole nepalista ykköseen. Lopuksi ei sovi unohtaa, että parhaat tulokset syntyvät pilke silmäkulmassa.