Tampere
30 Jan, Monday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Loppuun palamisesi on oma vikasi? Osa 1



Kirjoittanut: Jemina Laitinen - tiimistä FLIP Solutions.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Uupumus ja uupuminen liittyen työhön tai yleisesi elämään, näyttää jo olevan yksi nykypäivän kansantaudeista. Erityisesti nuorehkot aikuiset puhutaan olevan burn out -sukupolvi, joka on nääntymäisillään joka suunnasta kasaantuvien paineiden alla, sanoo Psykologian maisteri Anniina Virtanen. (Virtanen, 2021. 10 %.) Tämä essee käsittelee loppuun palamista, uupumista ja palautumista, sekä pohtii syitä siihen miksi usea tiimiyrittäjä Proakatemialla on ollut lähellä uupumusta tai on palanut loppuun jo ensimmäisen kahden vuoden aikana Proakatemialla aloitettuaan. Pohdinnan kohteena on myös se, miten yksilön uupuminen vaikutukset koko tiimin toimintaan.

Ainakin viimeisen kahden vuoden aikana uupuminen ja loppuun palaminen ovat puhututtaneet paljon Proakatemialla, sillä moni Proakatemian tiimiyrittäjä on kokenut uupumuksen tai loppuun palamisen, tuntee niitä tälläkin hetkellä tai on lähellä uupumusta ja loppuun palamista. Nämä asiat ovat tulleet ilmi kyselyistä sekä niitä on tuotu esille esimerkiksi johtoryhmässä.

 

Mitä on burn out?

Burn out, suorana käännöksenä loppuun palaminen, tarkoittaa työuupumusta. Se on pitkittyneestä työstressistä johtuva häiriötila, johon liittyy uupumuksen tunteen lisäksi myös henkistä etääntymistä työstä, ammatillisen itsetunnon heikkenemistä sekä tunteiden ja kognitiivisten toimintojen hallinnan haasteita. (Virtanen, 2021. 10%, Ahola, Tuisku & Rossi, 2018.) Työuupumus muodostuu työn, stressin sekä työntekijän vuorovaikutuksessa, johon liittyy usein myös työhön liittyviä ristiriitoja, kuten huonot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, työyhteisön tuen puute tai puutteet esihenkilötyössä. (Terveystalo, 2022., Virtanen 2021, 10%).

Pelkkä suuri työmäärä harvoin yksistään johtaa uupumukseen, vaan siihen voivat vaikuttaa esimerkiksi ristiriitatilanteet työyhteisössä, onnistumisen tunteiden puuttuminen sekä vuorovaikutustilanteet esimerkiksi esimiehen kanssa. (Terveystalo, 2022., Virtanen 2021, 10%). Virtasen (2021) mukaan uupumuksen synnyttävät tekijät voivat löytyä sekä yksilöstä että itse työstä. Usein kuormittavia tekijöitä ei löydy pelkästään työstä, vaan myös muilta elämän osa-alueilta. Tästä syystä ensimmäiset viittaukset työuupumukseen huomataan nimenomaan työn ulkopuolella. Uupuvan läheiset saavat usein ensimmäisenä huomata esimerkiksi tunnepurkauksia ja ärtyneisyyttä tai nähdä kotona hyvin väsyneen henkilön, joka ei työn ulkopuolella jaksa tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla. (Virtanen, 2021, 10 %.)

Virtanen (2021) kuvaa työuupumuksen neljä osa-aluetta olevan:

  1. Krooninen väsymys
  2. Henkinen etääntyminen työstä
  3. Tunteiden hallinnan haasteet
  4. Kognitiivisen hallinnan haasteet

Seuraavaksi tarkastellaan näitä osa-alueita tarkemmin.

  1. Krooninen väsymys

    Uupunut kokee itsensä väsyneeksi jatkuvasti, eikä energiaa riitä muuhun kuin työstä suoriutumiseen. Työnteko saattaakin onnistua ja uupunut saattaa olla tehokaskin tekemään tarvittavat työtehtävät, mutta vapaa-ajalla energiaa ei riitä muuhun kuin nukkumiseen, ja arjen normaalit askareet saattavat tuntua ylitsepääsemättömän haastavilta. Myös läheiset saattavat huomata sosiaalisesti etääntyvän henkilön, jolle perheen tai ystävien tapaaminenkin tuntuu enemmän taakalta kuin mukavalta hetkeltä.

  1. Henkinen etääntyminen työstä

    Koska uupunut kokee, että työ aiheuttaa väsymistä ja stressaantumista, saattaa hän yrittää hallita väsymistään etäännyttämällä itseään työstä ja työidentiteetistä, mikä johtaa siihen, että työstä suoriudutaan entistä huonommin ja sen tyydyttävyys laskee. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi niin, että ennen hyvin motivoitunut ja työstään nauttiva henkilö onkin hävittänyt intohimonsa työtään kohtaan eikä nauti omasta työstään.

  2. Tunteiden hallinnan haasteet

    Uupuneen mieliala ja tunteet saattavat ailahdella, ja useimmiten tunteiden hallinnan haasteet näkyvät ärtyneisyytenä sekä kiukunpurkauksina ilman erityistä syytä. Tämä osa-alue tulee useimmiten näkyviin nimenomaan vapaa-ajalla ja kotioloissa ensimmäisinä merkkeinä väsymisestä. Ärtyisyyden lisäksi esimerkiksi suru ja itkukohtaukset saattavat olla monella uupuneella reaktio pieneenkin epäonnistumisen kokemukseen.

  3. Kognitiivisen hallinnan haasteet

    Uupuminen vaikuttaa myös aivojen sekä mielen toimintaan. Uupunut on hajamielinen, unohtaa asioita, keskittyminen on haastavaa tai mahdotonta sekä tarkkuutta vaativat työt voivat olla hyvin haastavia ja raskaita. Tästä syystä uupunut saattaa kokea itsensä tyhmäksi tai huonoksi, sillä hän ei pysty suoriutumaan tehtävistään yhtä nopeasti tai sujuvasti kuin ennen.

 

Kuten Virtasen (2021) työuupumuksen osa-alueiden määrittelyssä voi huomata, työuupumuksessa puhuttaessa on hyvä muistaa, että kyseessä on moniulotteisempi oireyhtymä, joka ei liity pelkästään krooniseen väsymykseen. Uupumusta voidaan siis kuvata palautumattomuutena oman arjen askareista. Julkisessa keskustelussa puhutaan usein pelkästä uupumuksesta ilman tarkempaa määrittelyä, mikä saattaa sekoittaa esimerkiksi uupumuksen ja ahdistuneisuuden keskenään. (Virtanen, 2021. 12%.) Työuupumus on noussut viimeisten vuosien aikana puhutummaksi aiheeksi, sillä se aiheuttaa nykyisin enemmän työpoissaoloja ja sairaslomia kuin koskaan aikaisemmin.

 

Miten yksilön uupumus vaikuttaa tiimiyritykseen?

 

Kuten edellisestä kappaleesta ja työuupumuksen osa-alueista voi nähdä, on kyseessä kokonaisvaltainen tila, jolla on vaikutusta moninaisesti yksilön arkeen. Jos miettii yksilön uupumista tiimissä ja tiimiyrityksessä, on selvää, että yksilön uupuminen vaikuttaa tiimin toimintaan, varsinkin, jos tiimi toimii tiiviisti. Esimerkiksi väsymys ja henkinen etääntyminen voi näkyä muille tiimiläisille epämääräisenä välinpitämättömyytenä, jos uupumisesta ei ole tietoa tai sitä ei osata edes epäillä. Uupunut voi tarkoituksella yrittää ottaa etäisyyttä tiimiinsä sillä seurauksella, että muu tiimi näkee toisen haluavan etääntyä ja vältellä vastuuta. Muu tiimi saattaa myös luonnollisesti alkaa jättämään henkilön ulkopuolelle tiimin asioista tai uupunut tekee sen itse, mikä taas ajaa uupuneen entistä etäämmälle tiimistään.

Myös väsymys ja tunteiden hallinnan puute voi haitata tiimin yhteisiä tapaamisia ja vaikeuttaa dialogin kulkua. Ärtyneisyys, itkuisuus ja väsymys saattavat näkyä vihaisina kommentteina, suuttumisena, rauhattomuutena ja epäsuotuisina tunnepurkauksina kesken tapaamisten, mikä rikkoo myös dialogin rehellisyyttä ja ylipäänsä avoimen sekä rauhallisen keskustelun onnistumista. Väsymys ja hajamielisyys yhdessä muiden kognitiivisten oireiden kanssa voi taas näkyä saamattomuutena tehdä päivittäisiä tarvittavia asioita. Koko tiimi kärsii siitä, jos vastuuroolissa oleva ei pysty suoriutumaan tehtävistään, mutta kuka tahansa tiimin pelaaja vaikuttaa omalla panoksellaan tiimin onnistumiseen.

 

Miksi uuvumme?

Proakatemialla olevat tiimiyrittäjät ovat usein aikaansaavia, innostuneita sekä intohimoisia oppimaan uutta ja kokeilemaan. Tietysti me kaikki olemme erilaisia, ja ei voi yleistyksiä, voi näitä edellä mainittuja piirteitä huomata akatemialla vieraillessaan. Koska yrittäjyyteen liittyy usein tiettyä yrittäjähenkisyyttä yhdessä periksiantamattomuuden ja tunnollisuuden kanssa, on luonnollista, että akatemialla onkin tämän tyyppisiä henkilöitä.

Tämä tyyppiesimerkki voikin olla yksi syy siihen, miksi moni Proakatemialainen uupuu tai on uupumaisillaan akatemialla oloaikanaan. Innostuneisuus ja suuri halu tehdä ovat nimittäin usein niitä syitä, miksi unohdamme tärkeän osan tasapainoista elämää ja hyvinvointia: palautumisen. Palautuminen on työstä ja arjen askareista irtautumista niin, että stressitasot laskevat ja sekä keho että mieli rentoutuvat. Virtasen (2021) mukaan palautuminen voidaankin jakaa fyysiseen ja psykologiseen palautumiseen, vaikkakin niitä saattaa olla haastava erotella toisistaan. Ihminen on yksi kokonaisuus, johon kaikki elämän osa-alueet sekä fyysiset ja psyykkiset tekijät vaikuttavat. Virtanen (2021) muistuttaakin, että työuupumus johtuukin harvoin pelkästään henkilön omasta täydellisyyden tavoittelusta, vaikka se saattaa vaikuttaa uupumiseen. Liialliset odotukset, korkeat vaatimukset työlle ja onnistumiselle, sekä korkea velvollisuuden tunto ja epäedulliset keinot stressitilanteiden purkamiseen voivat altistaa uupumukselle. (Virtanen, 2021. 10 %.)

Moni saattaa ajatella, että ei tarvitse palautumista, sillä kaikki tekeminen on mielekästä ja innostavaa. Ikään kuin kuormitus ja stressi olisi positiivista. Kuitenkaan keho ja mieli eivät erottele, mikä on positiivista tai negatiivista stressiä. Sellaista ei itseasiassa ole olemassa, vaan on pelkästään stressiä, palautumista ja niiden keskinäistä suhdetta. Virtasen (2021) mukaan työstä irrottautumisen vaikeus näyttää olevan yksi tyypillisimmistä palautumisen ongelmista. Hän sanookin, että haastavaa on, jos työtä voi tehdä missä tahansa ja ottaa kotiin mukaan. (Virtanen, 2021. 35 %.)

Koska tiimiyrittäjä saa määritellä työaikansa, -paikkansa sekä -määränsä hyvin vapaasti, on erittäin hyvä mahdollisuus ylikuormittaa itsensä esimerkiksi juuri akatemiauransa alkuaikana. Kun tekeminen on kiinnostavaa ja mielekästä, voi olla haastavaa irtautua mielenkiintoisesta projektista tai mistä tahansa tekemisestä, kun kaikki on mahdollista, eikä kukaan käske lopettamaan. Tällaisessa tilanteessa on tilaa nimenomaan uupua mielekkään työn alle, kun on ajateltu, ettei mukavista asioista tarvitse palautua. Akatemialaisen olisikin hyvä miettiä sitä, miten erottelee oman vapaa- ja työaikansa jättäen projektit ja tehtävät akatemialle, vaikka Teams sekä muut työntekoon mahdollistavat tekijät olisivatkin saatavilla vaikka kellon ympäri.

Toinen mahdollinen tekijä akatemialaisen uupumiseen on tunnollisuus, täydellisyyden tavoittelu ja tottumus siihen, että joku muu laittaa rajat tekemiselle. Tunnollisuus on hyvä ominaisuus, mutta yhdessä täydellisyyden tavoittelun kanssa hyvin riskaabeli. Tietyt rajat ja raamit löytyvät tekemiselle, totta kai, mutta toisaalta tarkkoja määrittelyjä riittävälle, hyvälle tai huonolle ei ole. Jokainen asettaa se pääsääntöisesti itse. Esimerkiksi tälle esseelle on tietyt rajat ja tavoitteet olemassa, mutta toteutuksen kannalta ne ovat hyvin häilyvät. Tiimiyrittäjä itse määrittelee sen, mikä on riittävä hänelle sillä hetkellä. Jos on totuttu siihen, että rajat asetetaan ulkopuolelta, kuten kotoa, koulusta tai työpaikalta, voi olla haastavaa muuttaa ajattelua siihen, että nyt on aika päättää omat rajat. Kukaan ei määrää, että töitä pitäisi tehdä kellon ympäri ja olla jatkuvasti tavoitettavissa, vaikka yhteiskunta saattaa näyttää niin ajattelevankin.

Yksi suurista yksilön uupumiseen vaikuttavista tekijöistä on jokaisen yksilön persoonalliset eroavaisuudet ja sosiaalisiin tilanteisiin reagoiminen. Osa on herkempiä esimerkiksi konfliktitilanteiden aikana ja tilanteita saatetaan käydä mielessä läpi unen kustannuksella. Virtanen (2021) sanookin, että varsinkin epämiellyttävät kohtaamiset, ristiriitaiset tunteet sosiaalisissa tilanteissa sekä konfliktit saattavat jäädä painamaan mieltä myös vapaa-ajalla, mikä häiritsee työstä irtautumista ja palautumista. (Virtanen, 2021. 36 %).

On myös hyvä muistaa, että yksilöiden henkinen kapasiteetti sekä stressin, sosiaalisuuden sekä työkuorman näkökulmasta, ovat erilaiset. Toisille jokin määrä kuormitusta on sopiva, kun taas toiselle se on liian paljon. Myös nämä on hyvä huomioida tiimissä, kun puhutaan yksilön tuotteliaisuudesta. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö kapasiteettia voisi kehittää ja etteikö itseään pitäisi haastaa välillä. Kehittyminen, sekä henkinen että fyysinen, tapahtuvat epämukavuusalueella. Siksi onkin hyvä pohtia omaa kapasiteettiaan ja rajoja sekä reflektoida omaa työpersoonaansa havaitakseen, onko ylitekemiseen ajautuva innostuja vai kenties haasteiden välttelijä täydellisyyden tavoittelija. Koska stressin kokeminen sekä uupumus ovat subjektiivisia kokemuksia, kukaan muu ei voi tietää toisen tilannetta, vaikka merkkejä saattaa ollakin näkyvissä.

 

Ihannoitko kiirettä?

Virtasen (2021) mukaan kiireen ihannoinnin kulttuuriin on tullut viime vuosina muutosta. Aikaisemmin, mutta myös nykyään ihanneihminen on monessa asiassa mukana yhtä aikaa ja tekee monen eri ihmisen työt yksin. (Virtanen, 2021. 2 %.) Tämä ihanne on varmasti ollut näkyvillä varsinkin yritysmaailmassa ja myös akatemialla. Enemmän on alettu puhumaan palautumisen tärkeydestä, rajojen asettamista työ- ja vapaa-ajan välille sekä ylipäätään työhyvinvoinnista. Virtasen (2021) mukaan kulttuurillinen muutos kiireen ihannoinnista pois näkyy esimerkiksi trendeinä, kuten unesta huolehtimisena sekä joogan ja mindfulnessin suosion nousemisena.  (Virtanen, 2021. 2 %).

Jokainen akatemialainen voisikin miettiä omaa suhdettaan kiireeseen ja siihen suhtautumiseensa. Onko kiire ihanne vai ei niin arvostettava asia. Onko ajatus, että kiire ja kiireisyys ovat enemmän negatiivisia asioita, mutta käytännön tasolla sitä vaaditaan tai pidetään arvostettavana asiana. Miten esimerkiksi tuotteliaisuutta ja ahkeruutta voidaan todentaa ja arvostaa ilman, että se tarkoittaa pakonomaista tekemistä?

Siis: Palaudu!

Palautumiseen keskittyminen ja kiireestä pysähtyminen ei aina ole helppoa. Moni on saattanut huomaamattaan kärsiä pitkäänkin kiireestä johtuvasta stressistä, minkä vuoksi pysähtyminen tuntuu epämiellyttävältä ja oudolta. Kun pitäisikin rauhoittua ja vain olla omien ajatustensa kanssa, saattaa huomata, että se on hyvin vaikeaa ja jopa epämiellyttävää. (Virtanen, 2021. 2 %.) Tästä syystä moni saattaa sanoakin, että ei ole rentoutuja tyyppiä tai ei koe tarvetta pysähtyä, tai sanoo kokeilleensa kerran eikä se ollut oma juttu. Kuinka moni tunnistaakaan itsensä juuri näistä ajatuksista? Varmasti akatemian sisälläkin hyvin moni -sekä tiimiyrittäjät että valmentajat.

Tehokkain työuupumuksen hoito on kokonaisvaltaista, ja siksi uupumisen tunnistaminen on erittäin tärkeää palautumisen ja eheytymisen kannalta (Virtanen, 2021. 10 %). Myös uupumisen ehkäiseminen on kokonaisvaltaista, ja vaatii yksilön omaa havainnointia siitä, miten palautuu parhaiten. Lähtökohtaisesti keholle, että mielelle on aina hyväksi, että kummatkin saavat vaihtelevaa kuormitusta. On siis hyvä katsoa omaa arkea ja persoonaa siitä näkökulmasta, mitä mieli ja keho tarvitsevat tasapainottamaan arjen askareitä ja kiireitä niin, että palautumista tapahtuu arjen keskellä tasaiseen tahtiin.

Lähteet:

Lääkärikirja Duodecim. 2018. Kirjoittanut työterveyspsykologi Kirsi Ahola, psykiatrian erikoislääkäri Katinka Tuisku ja työterveyshuollon erikoislääkäri Helena Rossi. 29.6.2018.  https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00681- Terveyskirjasto.
Viitattu 15.8.2022.

Terveystalo, 2022. Työuupumus eli burn out.
https://www.terveystalo.com/fi/tyoterveys/ajankohtaista/tietopaketit/Tyouupumus-eli-burn-out/.
Viitattu 15.8.2022.

Virtanen, A. 2021. Psykologinen palautuminen. E-kirja: Tuuma-kustannus. E-kirjan julkaisupäivämäärä: 1.9.2021. 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close