Tampere
29 Nov, Sunday
1° C

Proakatemian esseepankki

Lopeta räpiköinti



Kirjoittanut: Aleksi Laakkonen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kirjaessee / Aleksi Laakkonen / Kajo

Svend Brinkmann – Pysy lujana: Elämä ilman self helpiä

 

Lopeta räpiköinti

 

Pitäisikö itsensä kehittäminen lopettaa?

Elämän mittainen oppiminen on nykyään kova sana. Koska maailma kehittyy alati kiihtyvällä tahdilla, on ihmisen kyettävä oppimaan jatkuvasti lisää pysyäkseen ajan hermolla ja työllistettävissä. Tähän kehittymisen tarpeeseen vastaa kokonainen kirjallisuuden genre: elämäntaito-oppaat. Elämäntaito-oppaiden tarkoituksena on tarjota apua ja työkaluja oman itsensä kehittämiseen. Suomessa elämäntaito-oppaat nauttivat suurta suosiota, esimerkiksi erään suomalaisen kirjoja myyvän verkkokaupan 64 myydyimmästä kirjasta 20 oli elämäntaito-oppaita.

Svend Brinkmann on tanskalainen psykologian professori, ja elämäntaito-oppaan kirjoittaja. Brinkmannin kirja Pysy Lujana on kuitenkin eräänlainen anti-elämäntaito-opas. Kirjassaan Brinkmann esittää, että nykyinen itsensä kehittämisen kulttuuri on itsessään ongelmallinen. Ihmiset käyttävät valtavasti aikaa itsensä tutkiskeluun ja kehittämiseen. Kuitenkaan tämä kehitys ei ole järin vaikuttavaa, vaan jää usein ajatuksen asteelle, väittää Brinkmann.

Päädyin ostamaan Brinkmannin kirjan kesällä Jyväskyläläisen kirjakaupan poistomyyntilaarista muutamalla eurolla. Juustoisesta ulkoasustaan huolimatta kirjan otsikko herätti jotain sisälläni. Kevään aikana olin onnistunut ajamaan itseni melkoiseen tuuttiin. Tästä kulumisesta päädyin syyttämään harhaisesti itseni lisäksi ympäröivää maailmaa. Erityisesti pohdin Akatemian kulttuurin vaikutusta tilanteeseeni. Osana tätä kulttuuria koin olennaisesti olevan itsensä kehittämisen ideologian sekä juurikin nämä elämäntaito-oppaat. Tähän rakoon Brinkmann tarjosi virkistävän tuulahduksen jotain ihan muuta. Esseessä lähdin pohtimaan Brinkmannin kirjan ydintä ja ajatuksia herättäneitä osia kirjasta.

 

Keskity siihen mikä on elämässäsi huonosti

Ehkä positiivisen ajattelun sijaan tulisi kohdistaa huomio siihen mikä on eniten pielessä? Keskittymällä epäkohtiin ja niiden ratkaisuun saattaisivat nämä ongelmat ratketa ja tehdä tilaa paremmille asioille, esittää Brinkmann. Itselläni on tapana keskittyä ehkä liiaksikin negatiiviseen. Tästä angstaamisesta saatu palaute laittoi minut todella pohtimaan omaa asennettani. On totta, että kohdistamalla huomio epäkohtiin tulevat ne näkyviksi ja siten myös ratkaistaviksi.

Kevään johtoryhmä keskittyi johdollani ratkomaan epäkohtia ja valvomaan tiimiläisten suoriutumista. Muutos oli verrattoman vaivalloista ja söi tuskastuttavan määrän kaikkien aikaa. Lopulta teimme ns. sipulikäännöksen ja päädyimme panostamaan tiimiä eteenpäin vievän toiminnan tukemiseen ja kehittämiseen, siis positiiviseen. Tuloksia ruodittaessa yleinen tuntuma oli, että oltiin kuljettu hyvään suuntaan ja tehty oikeita asioita.  Vaikken sitä pystykään todistamaan, väitän että silloisessa tilanteessa positiiviseen panostaminen oli oikea ratkaisu.

Vaikka epäkohdat ja niiden korjaaminen on tärkeää, täytyy ensin olla jotain joka vie eteenpäin. Tietty positiivinen ”perustilanne” vaaditaan jotta on ylipäätään mahdollista korjata oman elämän epäkohtia.

 

Vedä ei-myssy päähäsi

Entä jos innostumisen ja uusien mahdollisuuksien kohdalla vetäisi jarrut pohjaan ja näyttäisi keskisormea? Keskittymällä pieneen määrään oikeasti tärkeitä asioita näistä vähistä tarmon kohteista saisi enemmän irti. Itselle käytännön kokemukset ovat osoittaneet kieltäytymisen tärkeyden. Kevään 2018 aikana keräsin itselleni valtavan määrän tehtävää ja projekteja. Lopputulos oli, että mikään ei edistynyt, vaan uuvuin pahasti. Kaikki mahdollisuudet oli muka käytettävä ja juuri sillä hetkellä kun ne eteen tulivat.

Pelkkä ei-myssy ei kuitenkaan ratkaise vielä mitään. Kieltäytymiselle tulee olla perusteet, jotka juontavat selkeään visioon omasta polusta ja päämäärästä. Oman päämäärän etsimisessä suuri apu on ollut tiimin kanssa käydyistä oppimissopoimuksista. Myös ympäröivien ihmisten esimerkki ja kokemukset ovat auttaneet oman päämäärän etsimisessä, vaikkei se ehkä niin kovin kirkas ole vieläkään.

 

Tukahduta tunteet

Ehkä totuus ei löydy ihmisen itsensä sisältä vaan päinvastoin, ympäröivästä maailmasta. Ainoastaan ymmärtämällä ja kuuntelemalla muita on mahdollista kasvaa ihmisenä ja oppia uutta. Tässä lienee vinha pointti ja herkullisia yhtymäkohtia tiimioppimiseen ja dialogiin. Millainen painoarvo omalle, yksilön tuntemukselle tai mielipiteelle asiasta tulee asettaa? Tuntuu että yksilön mielipide nostetaan helposti arvoon arvaamattomaan, faktojen yläpuolelle. Esimerkiksi pajassa; onko mahdollista oppia jotakin hyödyllistä vaihtamalla omia kokemuksia markkinoinnin toimivuudesta. Epäilen että pelkkiä omia tuntemuksia jakamalla emme voi saavuttaa todellista ymmärrystä asioista. Tulee siis jättää omat tuntemukset omaan arvoonsa ja hakea ymmärrys faktoista, siis todellisuudesta.

 

Lue romaani elämäntaito-oppaan tai elämänkerran sijasta

Huomionarvoinen on myös Brinkmannin kehotus lukea kaunokirjallisuutta, ilman ajatusta itsensä kehittämisestä ajamassa lukemista. Itse olen ajoittain paininut valinnan edessä; ammattikirjallisuus vai mieluinen romaani? On tuskastuttavaa joutua valitsemaan itsensä kehittämisen ja ns. vapaa-ajan väliltä. Brinkmannin päänavaus kertomakirjallisuuden puolesta on helpottanut itseäni antamaan luvan itselleni lukea myös puhtaasti viihteellistä kirjallisuutta. Ehkei tämänkertainen, muuan scifisaagan seitsemäs osa tee minusta tehokkaampaa yksilöä, vaan eipä sen lukemisesta ainakaan mitään haittaa ole.  Toisaalta kaunokirjallisuus usein avartaa maailmankuvaamme ja siten antaa valmiuksia toimia ihmisten kanssa.

On tervettä kyseenalaistaa vallitseva kulttuuri, sen syyt ja seuraukset. Brinkmannin näkemys elämäntaitokirjojen hyödyllisyydestä on kovin jyrkkä, mutta juuri siksi se laittaa ajattelemaan. Onko todella niin että itsensä kehittäminen tällä tavoin on toivottoman hyödytöntä? En usko, että tilanne on näin yksiselitteinen. Äärimmäisyyksiin vietynä mistä tahansa tulee vaarallista, niin yksilölle kuin yhteisöllekin. Elämäntaitokirjallisuuden kuluttaminen ja itsensä kehittäminen muita polkuja pitkin tuskin on keneltäkään pois; on kuitenkin tärkeää kysyä, kuinka tarpeellista tai vaikuttavaa tällainen toiminta on. Brinkmannin tarjoamat vaihtoehdot, kuten muiden kohtaaminen ja auttaminen tai omien intressien mukaan toimiminen tuovat varmasti arvoa sekä itselle että muille. Varmasti hyviä ja terveitä elämäntaitoja nämäkin.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close