Käsittelen esseessä lohkoketjun (eng. Blockchain) käyttöä tuotantoliiketoiminnassa.

Käydään ensin läpi, että mikä on lohkoketju? Lohkoketju on käytännössä hajautettu tietokanta, joka mahdollistaa työskentelyn ja sopimusten teon tuntemattomien toimijoiden kanssa. Sen tarkoitus on kerätä informaatiota tuotteen koko matkan ajalta aina materiaalin hankkimisesta lopputuotteen myyntiin saakka. Lohkoketjun tietolohkot (ks. tiivisteet/hash) linkittyvät toisiinsa saumattomasti rakentamalla lohkojen välille riippuvuudet , eikä niiden sisältämää dataa voi muuttaa muuttamatta koko ketjun informaatiota. Datan läpinäkyvyys kaikkien lohkoketjun tahojen välillä on äärimmäisen tärkeä aspekti tuotantoketjussa.

Teknologia lohkoketjun takana perustuu kryptovaluutoiden takana pyörivään louhimisteknologiaan. Ethereum oli ensimmäinen, joka alkoi hyödyntää lohkoketjua täydessä potentiaalissa, vaikka Bitcoin kehitti teknologian perusteet ensimmäisenä. En käsittele tässä esseessä ko. aihetta enempää teknologianäkökulmasta, vaan keskityn teknologian mahdollistamaan konkreettiseen käyttöön.

Smart contracts

Niin sanotut älykkäät sopimukset mullistivat maailmaa pian Bitcoinin julkaisemisen jälkeen. Hajautetun tiedon teknologia mahdollisti muun muassa ohjelmistokehittäjien väliset sopimukset ilman huijaamisen vaaraa esimerkiksi suurien rahasummien siirtämisessä. Perusajatus älykkään sopimuksen takana on yksinkertainen.

Yritys A tilaa asiakastyytyväisyyttä mittaavan ohjelmiston yritykseltä B, joka toimii toisella puolella maapalloa.

Sopimusehdot:

• B rakentaa ja suunnittelee ohjelmiston ehdoilla 1, 2 & 3.
• A maksaa tuotteesta 50 000€

Sopimus syötetään lohkoketjuun, jolloin lohkoketju toimii ns. notaarina tai kolmantena osapuolena. Kun sopimuksen kaikki ehdot täyttyvät, sopimus toteutuu automaattisesti. Raha vaihtaa omistajaa kustannustehokkaasti kryptovaluutan muodossa ilman kankeita pankkijärjestelmiä ja ohjelmistopaketti siirtyy digitaalisesti taholle A.

Esimerkki #1, sopimus toteutuu

• B syöttää ohjelmistopaketin koodin lohkoketjuun sisältäen ehdot 1, 2 & 3.
• A on linkittänyt valuuttatilinsä lohkoketjuun

Sekunneissa tai minuuteissa kun kummankin osapuolen ehdot täyttyvät, sopimus toteutuu automaattisesti ja tuotteet vaihtavat omistajaa.

Esimerkki #2, sopimus ei toteudu

• B syöttää ohjelmistopaketin koodin lohkoketjuun sisältäen ehdot 1 & 3
• A on linkittänyt valuuttatilinsä lohkoketjuun

Sopimus tunnistaa, ettei kaikki ennaltamääritellyt ehdot täyty, jolloin raha ei lähde linkitetyltä tililtä, eikä ohjelmistopaketti siirry asiakkaalle A. Mitään ei tapahdu, ennen kun kaikki ehdot täyttyvät.

Lohkoketjuteknologia soveltuu toimintaan, jossa vaaditaan luottamusta, käsitellään tapahtumia, on paljon eri osapuolien välisiä intergraatioita, tiedon epäsymmetria on suurta ja historiatietojen tulee olla varmistettavissa. (Niko Harju, Lohkoketjun anatomiaa, 7/2020)

Ajatuksena lohkoketju on yksinkertainen dataa keräävä tiedosto. Sen takana pyörivä teknologia mahdollistaa sen täyden turvallisuuden ja läpinäkyvyyden osapuolten välillä sen sijaan, että taho luottaisi molempien osapuolten täyttävän Excel taulukkoon realistiset lukemat. Vanha tapa suorittaa sopimuksia tuntemattomien tahojen välillä on luottaa yhteiseen luotettavaan kolmanteen tahoon. Esimerkiksi asuntokauppa on tästä hyvä esimerkki.

Lohkoketjun käyttö tuotantotaloudessa lisääntyy jatkuvasti. Isoimpia tahoja jotka ovat lähteneet uuden teknologian kelkkaan ovat Coca Cola ja Walmart. Coca Cola halusi lisätä tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä pullojen ja korkkien valmistuksessa luomalla lohkoketjun kaikkien tuotannon osapuolten välille. Kyseisen teknologian avulla Coca Cola näkee lähes reaaliaikaisesti, millä tahdilla pulloja valmistuu suhteessa korkkeihin ja huomaa nopeasti, jos toisella linjastolla on tulossa mm. materiaalipula.

Omassa kuvitellussa esimerkissä käsitellään jätteen kierrätystä ja tuotteen liikennettä lohkoketjussa. Esimerkkiyritys on kuviteltu hallinnointiyritys Xylon.

Xylon on hallinnoiva yritys, jonka tavoitteena on luoda kierrätettävästä materiaalista kannattava liiketoiminta, puuttumatta itse konkreettiseen työhön. Tähän Xylon tarvitsee osapuolia, joista osa voi olla tuttuja, mutta suurin osa tuntemattomia tahoja.

• Jätteen keräämiseen tarvitaan taho A
• Jätteen lajitteluun tarvitaan taho B
• Jätteen jalostukseen tarvitaan taho C
• Jätteen lopputuotteen rakentamiseen tarvitaan taho D

Jokainen taho lisää lohkoketjuun dataa omasta toiminnasta. Esimerkkinä taho A toimittaa taholle B 36 tonnia jätettä, jolloin A kirjaa tämän lohkoketjuun. Jotta luvut täsmäävät, niin taho B lisää myös lohkoketjuun, että on vastaanottanut 36 tonnia jätettä. Jos luvut eivät täsmää, se tallentuu lohkoketjuun ja kaikki tahot pääsevät tarkastelemaan näitä vääristyneitä lukuja. Myöskin rahaliikenne tahojen välillä on mahdollista linkittää älykkäisiin sopimuksiin, jos jätteelle pystytään määrittämään esimerkiksi kilohinta.

Xylonin tehtävänä on ylläpitää lohkoketjua ja analysoida kerättyä dataa. Xylon voi datan perusteella liittää lisää tahoja esimerkiksi keräysvaiheeseen tai vastaavasti jalostamiseen, jos niissä on puutteita.

Lohkoketjun potentiaali on huikea ja se kasvattaa läpinäkyvyyttä ja demokratiaa. Teknologian liittäminen omaan liiketoimintaan ja sopivan front-endin luominen ei ole helppo tehtävä ja vaatii asiantuntemusta. Apua on mahdollista hakea suurilta ohjelmistokehittäjiltä kuten SAP, IBM tai Oracle, mutta hintalappu ei ole halpa. Toistaiseksi lohkoketjuteknologian hyödyntäminen pienissä yrityksissä ei ole kannattavaa, ellei yrityksestä löydy osaava taho.