Tampere
24 Nov, Tuesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Liian suuri tuomittavaksi?



Kirjoittanut: Jimi Hautamäki - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Katsoin Netflix dokumentin Dirty Money – Hard NOx, joka käsittelee Volkswagen yrityksen maailmaa järkyttäneestä päästöpetosta. Volkswagen huijasi päästötesteissä rakentamalla mittauslaitteen, jonka oli tarkoitus antaa virheellinen, eli selkeästi liian alhainen lukema. VW konserni teki petoksellaan 11 miljoonasta amerikkalaisesta osallisia ympäristörikokseen. Tapahtuneesta aloitettiin pian rikostutkinta, joka jatkuu tähän päivään saakka.

 

Volkswagen, tuo kansan luottoauto, jota mainostetaan vihreänä ja taloudellisena autona. Monille meistä luotiin kuva unelma-autosta, joka on hinta-laatusuhteeltaan hyvä ja luotettava. Totuus löytyy pintaa syvemmältä. Käsittelen nyt esseessä dokumentissa esiteltävää autoa, joka on rakennettu vuosina 2009-2016. Todellisuudessa tämä auto saastutti 50 kertaa enemmän, kuin mitä mainoksissa väitettiin. Miltä tuntuu, kun yksi maailman isoimmista autovalmistajista on saanut sinut uskomaan markkinoinnillaan, että teet hyvän teon valitsemalla Volkswagenin, kun todellisuudessa päästöt ja kulutukset kipuavat törkeälle tasolle. Kuinka näin suuri konserni voi valehdella meille kuluttajille näin pitkään jäämättä siitä kiinni.

 

Totuus on synkempi ja laajempi kuin ajatellaan. Jos pureudutaan Volkswagenin historiaan, niin firman perustamisen takana oli itse Adolf Hitler. Autot eivät olleet vielä yleinen näky 1930-luvun Saksassa. Hitler halusi luoda auton Saksan keskiluokalle. Sellaisen, johon monilla olisi varaa ja olisi tarpeeksi yksinkertainen korjata. Hitler teki yhteistyötä Porschen kanssa, jolla oli jo vastaavanlainen ajatus mielessä. Porschen johto kävi Fordin tehtailla hakemassa mallia tuotantoon ja toivat Amerikasta takaisin siellä työskenteleviä saksalaisia. Tällä hetkellä Volkswagenin tehdas Wolfsburgissa on maailman isoin ja siellä työskentelee n. 65 000 työntekijää.

 

Volkswagen koki kuitenkin suuren laman 1990-luvulla ja oli lähellä mennä konkurssiin. Pelastavaksi tekijäksi saapui Ferdinand Piech. Hän yritti kääntää koko konsernin suuntaa keksimällä suuria tuoteideoita ja kehittämällä auton teknistä puolta. Piechin suurin innovaatio oli laittaa Volkswageniin dieselmoottori ja kehitti sen koomin TDI järjestelmän. Diesel oli halvempaa, tehokkaampaa ja aiheutti vähemmän hiilidioksidipäästöjä. Ne olivat tuohon aikaan harvinaisia ja ajatus tuntui kiehtovalta. Uuden dieselauton lanseeraamiseen ja brändäämiseen käytettiin paljon rahaa, jotta näkyvyys olisi mahdollisimman suurta.

 

Se mitä jätettiin markkinoimatta, oli dieselmoottorin pakokaasuhaitat. Ne ovat bensamoottoria huomattavasti vaarallisempia. Dieselpakokaasujen hiukkaspäästöt ja typpioksidit aiheuttavat ilmansaasteita ja vaurioittavat keuhkoja. Typen oksidit yhdistyessään otsonin kanssa aiheuttavat savusumua, joka on vaarallista ihmiselle. Se tuhoaa kasveja, aiheuttaa happosateita, keuhkosairauksia ja ihmisten ennenaikaisia kuolemia.

 

Volkswagen tiedosti ongelman ja kehitti loukkuja, joissa typen oksidit palaisivat pois, mutta osat olivat kalliita ja niitä olisi pitänyt huoltaa säännöllisesti. Tämä oli kuitenkin ainoa keino, jotta autot täyttäisivät Amerikan laatu- ja päästöstandardit.

 

Ferdinand Piech ja hänen tuleva seuraajansa Martin Winterkorn loivat uuden toimintasuunnitelman nimeltä Strategy 2018. Sen mukaan heidän visionaan Volkswagenilla tuli olla parhaat autot, parhaat tulokset, tyytyväisimmät asiakkaat, sekä tyytyväisimmät työntekijät. He halusivat kasvattaa markkinoita Amerikkaan. Paine suurista myynneistä ja parhaiden tulosten saamiseksi ajoi ihmisiä kuitenkin tekemään asioita, jotka eivät kestäneet päivän valoa. VW:n toimitusjohtaja painotti tiedotustilaisuudessa VW:n uutta vihreää suuntaa, joka sitouttaa heidät yhteiskuntavastuuseen. He olivat tehneet sen mihin muut eivät pystyneet. He toivat Amerikan markkinoille halvan, tehokkaan ja pienipäästöisen dieselauton. Moni kehittäjä ja asiantuntija ihmettelivät, miten VW sai tehtyä sen.

 

Eräs järjestö Euroopassa alkoi mittaamaan dieselautoja ja niiden päästöjä. He huomasivat suurta kasvua typpi oksidien määrässä. Normaalisti testien poikkeavuudet voivat olla n. 4-5 kertaisia suhteessa laboratoriomittauksiin, mutta siinä kohtaa, kun poikkeamat olivat lähemmäs 40 kertaisia, hälytyskellot alkoivat soida. Miten on siis mahdollista, että suoraan kaupasta tullut auto aiheuttaa 40 kertaisen määrän päästöjä tienpäällä, kuin laboratoriossa. Ainoa järkeenkäyvä selitys oli huijauslaite. Päästömittari, joka oli kalibroitu näyttämään huomattavasti pienempää lukemaa, mitä todellisuudessa päästömäärä on. Mutta kuinka voi lähteä syyttämään multimiljardiyhtiötä törkeästä petoksesta?

 

Tutkija German esitti tuloksensa pienessä konferenssissa, jossa oli kourallinen VW:n johtajia. Hän tiesi, että saisi lakimiesarmeijan kimppuunsa, jos syyttäisi suoraan Volkswagenia huijauksesta. German julkaisi tulokset internettiin, mutta käytti esimerkkiautoista koodeja A, B ja C, jolla hän kiersi suorat syytökset. Tulosten julkistamisen jälkeen monet muut päästöjärjestöt alkoivat tehdä testejä omissa osavaltioissa, joiden tulokset täsmäsivät ensimmäisiin epäilyihin. Volkswagenin johto alkoi olla pahassa pinteessä, kun heidän sähköposteja ja puheluita alettiin käydä läpi. Yhdessä sähköpostissa sanottiin näin: ”Syytä, miksi typen oksidi päästöt ovat nousseet dramaattisesti, ei voi kertoa viranomaisille. Oletettavasti viranomaiset tutkisivat sen jälkeen, onko Volkswagen käyttänyt niin sanottua huijauslaitetta.” Salaisuus oli avoin koko VW:n johdolle ja he tiesivät mitä huijauskone teki ja miksi sitä käytettiin. Toinen järkyttävä sähköpostilainaus kuuluukin: ”Ensin pitää päättää, olemmeko rehellisiä. Jos emme, kaikki jatkuu ennallaan.”

 

Maailman suurin autovalmistaja valehteli meille kuluttajille aivan suoraan ja yritti peitellä jälkiään samaa vauhtia. Volkswagen ei korjannut takaisin pyydettyjä autoja, vaan yhtiö korjasi huijauslaitteen huijaamaan vielä entistä paremmin. Kehittäjät muokkasivat ajotietokonetta niin, että se kytki päästöhallinnan pois päältä, kun rattia käännettiin. Näin pystyttiin huijaamaan järjestöjä, kun he testasivat autoa dynamometrillä, jossa pyörät eivät käänny. Tässä kohtaa voisin kirjoittaa aivan kokonaan toisen esseen yrityksen arvoista ja niiden mukaan toimimisesta, mutta jätetään se myöhemmäksi. En voi uskoa, kuinka he voivat vaihtaa törkeästä strategiasta toiseen niin härskillä tavalla.

 

Loppujen lopuksi Volkswagen ajettiin niin tiukkaan nurkkaan, että heidän oli pakko myöntää huijauslaitteen käyttö. He tekivät törkeitä temppuja vain siksi, että olivat asettaneet yritykselle kovat tulostavoitteet, ja he halusivat sitä hinnalla millä hyvänsä. Luuliko VW olevansa liian iso ja immuuni muiden syytöksille. Jopa Yhdysvaltojen kongressi alkoi selvittämään tilannetta, kuinka korkealla tasolla huijauksesta tiedettiin. Tiukissa tenttauksissa edustajat pitivät vastaukset niukkoina ja kiertelivät asiaa. Tutkinnassa saadut sähköpostit kertoivat selkeällä kielellä johdon tienneen, mitä riskejä huijauskoneen käytössä on. Johto selitti tilannetta sillä, että muutama insinööri oli asentanut omavaltaisesti ohjelman autoihin, joka on täysin absurdi lausunto. Volkswagenin kokoisessa organisaatiossa ei saa edes kynää ilman kolmea allekirjoitusta. Miten olisi siis mahdollista, että työntekijät pystyisivät asentamaan kokonaisen ohjelmiston autoon johdon tietämättä.

Vyyhti levisi Eurooppaan VW konsernin muihin merkkeihin ja meinasi uhata suuresti koko Saksan autoteollisuutta. Samoja päästömittauseroja havaittiin BMW:ssä, Mercedes Benzissä ja Volkswagenissa. Kyseisien merkkien viestintävirastot uhkailivat heitä, jotka yrittivät tehdä virallisia ulkopuolisia mittauksia. Tutkimus meni jopa niin syvälle, että maan hallitus pystyttiin liittämään VW konsernin toimintaan. Ala-Saksi omistaa 20% VW konsernista, joka tarkoittaa sitä, ettei valtio ala penkomaan ja kiristämään heidän suurinta tulonlähdettä. Lisäksi heillä oli pelko siitä, että ihmisistä tulisi työttömiä. Siksi saastuttavia autoja myydään yhä.

 

VW teki vielä yhden suuren huijauksen ja perusti oman testilaitoksen New Mexicoon, jossa mitattavina autoina oli heidän valitsemat autot ja mittaajat olivat heidän omia työntekijöitä. Toiminta nähtiin jo kaukaa epäobjektiivisena. VW teki myös ihmis- ja eläinkokeita, joissa autoista tulevaa pakokaasua ohjattiin hengitettäväksi. Koe-eläimiltä otettiin myöhemmin verinäytteet ja pyyhkäisytestit keuhkoista, joita verrattiin puhtaisiin näytteisiin.

 

Loppuratkaisuna kaikki palautetut Volkswagenit lähetettiin dieselautojen asfalttihautausmaalle Detroit Lionsin vanhan stadionin juurelle. Yhtiö väittää, että autot korjataan, kierrätetään tai tuhotaan. Alueen jokainen auto on käytännössä seurausta yhtiön taloudellisesta laskelmasta riskin ja hyödyn välillä. Siinä VW ei poikkea merkittävästi muista liikeyrityksistä. Ne pitävät itseään talousabstraktioina, joita kilpailu vaatii luomaan malleja tuotosta, tappiosta tai markkinaosuudesta. Mutta kun me ajattelemme lastemme keuhkoja, jotka turhat typpioksidi päästöt ovat vahingoittaneet, herää kysymys, puuttuuko yhtälöstä tärkeä tekijä. Miten pitäisi verrata auton hintaa ihmiselämän arvoon?

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close