Lasten ja nuorten skolioosi

30.11.2017

Näyttökertoja 1.71k

0 Kommentit

Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET

KIRJA	KIRJAILIJA

Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Skolioosilla tarkoitetaan selkärangan käyristymistä sivuttaissuunnassa. Skolioosiin liittyy lähes poikkeuksetta selkärangan muutoksia horisontaalitasossa (kiertyminen) ja sagittaalitasossa (lordoosi/kyfoosi). Vaikka skolioosi kuvataan selkärangan sivuttaissuunnan muutoksena, niin kyseessä on kuitenkin todellisuudessa kolmiulotteinen epämuodostuma. Lievemmät epäsymmetriat vartalossa, joilla ei ole merkitystä selän terveydelle tai toiminnalle, ovat kasvuiässä melko yleisiä. (Schlenzka 1999).

Skolioosi on yleisimpiä lapsuus- ja nuoruusiässä ilmeneviä selkärangan epämuodostumia, joka yleensä kehittyy nuorelle henkilölle huomaamattomasti ja oireettomasti. Vaikka skolioosi ei aiheuttaisikaan oireita tai ongelmia toimintakyvyn kannalta nuoruusiällä, niin tämä ei poissulje oireiden ilmaantumista aikuisiällä. Kouluterveydenhuollon tulee olla aktiivisessa roolissa skolioosin seulonnassa, sillä varhainen toteaminen on ainut keino saada henkilö skolioosin pahenemista estävään hoitoon. Skolioosi voi edetä nopeasti etenkin murrosiässä tapahtuvan kasvupyrähdyksen aikana. (Kerttula, Schlenzka & Tallroth 2004, 2298-305).

Millaisia erilaiset skolioosit ovat?

Skolioosi jaetaan syntymekanisminsa perusteella kolmeen eri ryhmään, jotka ovat idiopaattinen, synnynnäinen ja muihin sairauksiin liittyvä skolioosi. Idiopaattisessa skolioosissa tauti voi alkaa jo varhaislapsuudessa, mutta yleisesti muutokset näkyvät murrosiän kasvupyrähdyksen yhteydessä. Selkärangan välilevyissä ja nikamissa ei ole poikkeavuuksia ja rakenteet ovat normaalit. Taudilla on vahva geneettinen tausta. Skolioosin ennuste on lyhyellä ja pitkällä aikavälillä hyvin hoidettuna erinomainen. Hoitoa vaativaa idiopaattista skolioosia esiintyy tytöillä lähes kymmenen kertaa enemmän poikiin verrattuna. (Helenius 2015).

Synnynnäisellä skolioosilla tarkoitetaan sikiöaikaisen kehityksen nikamien rakentumisen häiriötä. Tähän liittyy myös usein muidenkin elinjärjestelmien häiriöitä, joita ovat muun muassa ruoansulatuskanavan, munuaisten, sydämen tai selkäytimen rakennepoikkeavuus. Ennuste on hyvin yksilöllinen ja vaihtelee lievästä erittäin hankalaan. Vaikeimmissa tapauksissa synnynnäiseen skolioosiin voi liittyä myös selkäytimen tai keuhkojen toiminnan häiriöitä. Taudin yksilöllisyyden vuoksi arviointi vaatii aina asiantuntijan arviota. (Helenius 2015.)

Muihin sairauksiin liittyvä skolioosi liitetään lapsuuden neurologisiin tai lihassairauksiin, jonka seurauksena skolioosi voi syntyä. (Helenius 2015.) Skolioosista voidaan puhua myös toiminnallisena, jonka syntymekanismiin voi vaikuttaa muun muassa jalkojen pituusero, toispuoliset asennot tai lihasepätasapaino, huono ergonomia tai yksipuoliset liikuntatottumukset. (Selkäkanava).

Skolioosin yleisyys ja taudin eteneminen

Hoitoa vaativa varhaislapsuuden skolioosi on suhteellisen harvinainen ja sen esiintyvyys on alle 1% kaikista skolioositapauksista, jotka vaativat hoitoa. Varhaislapsuudessa skolioosi on yleisempi pojilla ja sijaitsee useimmiten rintarangan alueella vasemmalle suuntautuvana. Synnynnäistä skolioosia esiintyy useimmin ja se aiheutuu selkärangan nikamien synnynnäisistä epämuodostumista eikä täten kuulu varhaislapsuuden skolioosiin. Alle vuoden iässä todetuista skoliooseista suurin osa korjaantuu ilman erillistä hoitoa. Näissä tapauksissa skolioosi on lievä (alle 25 astetta) ja lapsella saattaa esiintyä kallon toispuolista painaumaa. Lapsen lievän skolioosin syntymiseen saattaa vaikuttaa lapsen nukuttaminen pääsääntöisesti samassa asennossa. Skolioosin etenevä taudin muoto todetaan usein vasta ensimmäisen ikävuoden jälkeen, jolloin skolioosi pahenee aikuisikään mennessä lähes poikkeuksetta yli sataan tai jopa 150 asteeseen. (Helenius & Parkkila 2008, 2541-6).

Idiopaattinen skolioosi etenee yleensä pituuskasvun aikana ja yleisesti selkärangan mutka pyritään pitämään muuttumattomana tai estää taudinkuvan äkillinen eteneminen korsetin tai leikkaushoidon avulla. Hoitoja ei tarvita, jos mutka on vain 30 astetta pituuskasvun päätyttyä, sillä skolioosi lopettaa tässä vaiheessa hyvin todennäköisesti etenemisen. Lievissä tapauksissa harvemmin esiintyy mitään oireita ja täten ainut merkki skolioosista on selän vinous. Noin neljänneksellä esiintyy selkäkipuja jo taudin alkuvaiheessa rintarangan tai lannerangan alueella. Taudin edettyä vuosien mittaan, selkäoireita tulee lähes jokaiselle. Vaikeissa skolioosin muodoissa ilmaantuu myös hengitykseen liittyviä oireita ja hengenahdistusta. (Nykopp 2015).

Skolioosin tutkiminen

Skolioosin kannalta kliinisessä tutkimuksessa selkäranka palpoidaan ja rintakehän liikkeet sekä muoto arvioidaan. Neurologisissa tutkimuksissa tulee huomioida lapsen saavuttama iänmukainen motorinen kehitystaso ja alaraajojen heijasteet. Suurella osalla skolioosipotilaista on taustalla neurologisen kehityksen viivästymä tai epilepsia. Näiden lisäksi pään muoto ja lonkat tulee arvioida, koska lonkkaluksaation riski on suurempi varhaislapsuuden skolioosia sairastavilla. (Helenius & Parkkila 2008, 2542).

Selkärangan magneettikuvaus on suositeltavaa ennen kuin hoito aloitetaan etenkin niiden potilaiden kohdalla, joilla skolioosi ylittää Cobbin menetelmällä 25 astetta röntgenkuvasta mitattuna. Erilaisten selkäytimen rakennepoikkeamia esiintyy yli 20%:lla etenevässä skolioosissa. Näihin rakennepoikkeamiin kuuluu muun muassa Chiarin epämuodostuma, selkäytimen keskuskanavan laajeneminen ja selkäytimen liekaantuminen. (Helenius & Parkkila 2008, 2542-3).

Skolioosin hoito

Leikkaushoitoa käytetään skolioosia sairastaville tapauskohtaisesti ja siihen liitetään aina selän luudutus. Kyseistä leikkausmenetelmää ei kuitenkaan yleisesti käytetä varhaislapsuuden skolioosia sairastaville. Haasteena kyseiselle potilasryhmälle leikkaushoidon kannalta on korjata selän vaikea virheasento samalla mahdollistaen rintaontelon, selän ja keuhkojen mahdollisimman optimaalinen kasvu. Jos esimerkiksi viisivuotiaan rintaranka luudutetaan niin tämä johtaa arviolta 8cm pituuskasvun menetykseen lopullisesta pituudesta ja myös keuhkojen tilavuuden merkittävään pienenemiseen lopulta. (Helenius & Parkkila 2008, 2543).

Korsettihoidon tarkoituksena on estää skolioosin eteneminen ja tästä syystä sitä käytetään hoitokeinona pituuskasvun loppumiseen asti. Hoitokeino onnistuu noin kolmella neljästä ja se vaatii kärsivällisyyttä ja sitoutumista, koska tämä saattaa vaatia jopa kymmenen vuoden käyttöä yksilöltä. Korsetin käyttö on myös tapauskohtaista ja riippuen skolioosin vaikeusasteesta, korsettia voi joutua käyttämään suurimman osan vuorokaudesta tai ainoastaan yöllä. Hoito aloitetaan yleisesti, kun selän käyryys on yli 25 astetta, mutta ei yli 60 asteessa. Lapsen kasvu ja kehitys muokkaavat kehoa pituuskasvun kautta ja tällöin myös korsettia joudutaan vaihtamaan. Korsettihoidon seuranta toteutetaan yleensä 6-9 kuukauden välein ja lääkäri toteuttaa tutkimukset scoliometriä käyttämällä ja röntgenkuvia tutkimalla. (Nykopp 2015).

Elintavoilla ei pysty ehkäisemään skolioosin syntymistä. Esimerkiksi toistuvat kuormitukset kuten istuminen päivittäin samalla puolella luokkaa tai repun kantaminen samalla hartialla, eivät aiheuta skolioosia. (Nykopp 2015).

Skolioosia sairastaville potilaille suositellaan fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti vatsa- ja selkälihasten vahvistavaa harjoittelua. Harjoittelun avulla ei pystytä oikaisemaan rakenteellista skolioosia, mutta harjoittelun avulla selkä ja lihakset pysyvät toimivina ja vahvoina. Joissain tapauksissa on pystytty kuitenkin osoittamaan, että selkä- ja vatsalihasharjoittelu estää lievän (alle 20 astetta röntgenkuvassa) skolioosin pahenemista. (Selkäkanava).

Lopuksi

Tein kirjallisen version lisäksi myös lähteisiin perustuen liikeharjoitteluoppaan. Oppaaseen valikoitui erilaisia voima- ja liikkuvuusharjoitteita, joita yleisesti käytetään fysioterapiassa ja skolioosin hoidossa. Juuri skolioosille tarkoitettuja harjoitteita oli melko haastavaa löytää, mutta omasta mielestä onnistuin tässä melko hyvin. Fysioterapian hyödystä skolioosin hoidossa löytyi myös vaihtelevia tuloksia ja kirjallisuutta oli melko niukasti saatavilla. Etenkin hieman vanhemmissa lähteissä korostui, että fysioterapiasta ei ole hyötyä skolioosin hoidossa. Uudemmissa lähteissä tietyillä hoitomuodoilla, kuten Scrothin metodilla oltiin joidenkin tutkimusten mukaan saatu hyviä tuloksia skolioosin hoidossa. Vaikka skolioosia itsessään ei pystyisi parantamaan, niin on silti tärkeää harjoitella monipuolisesti, sillä tämän avulla pystytään ennaltaehkäisemään muita vaivoja.

Lähteet:

Schlenzka, D. 1999. Selkäsairauksien tutkimus ja hoito kasvuikäisillä. Luettua 6.11.2017

http://www.duodecimlehti.fi/lehti/1999/16/duo90428

Kerttula, L., Schlenzka, D. & Tallroth, K. 2004. Skolioosin kuvantaminen. Luettu 6.11.2017

http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo94541.pdf

Helenius, I. 2015. Skolioosi. Luettu 6.11.2017

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00836

Helenius, I. & Parkkila, T. 2008. Varhaislapsuuden skolioosin vanhat ja uudet hoitomenetelmät. Luettu 6.11.2017

http://www.ebm-guidelines.com/xmedia/duo/duo97623.pdf

Nykopp, J. 2015. 10 kysymystä: Skolioosi. Luettu 6.11.2017

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/10-kysymysta-skolioosi/

Ed Paget. 2011. How to correct scoliosis with exercise and stretching. Luettu 8.11.2017