Tampere
19 Oct, Saturday
9° C

Proakatemian esseepankki

Läsnäolon voima



Kirjoittanut: Titta Savolainen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Läsnäolon voima
Eckhart Tolle
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Läsnäolon voima

On mielenkiintoista ajatella, kuinka voisi elää elämänsä kokonaan tiedostamatta sitä voimaa, mikä tietoisessa läsnäolossa piilee. Väistämättä tulee ajateltua, kuinka hienoa olisi, jos oman tietoisuuden kasvattamista opetettaisiin jo peruskoulussa tai viimeistään lukiossa. Voisiko sillä olla vaikutusta nuorten hyvinvointiin? Puhutaan paljon nuorten ongelmista ja mm. sosiaalisen median luomista paineista sekä siitä, kuinka työelämä on murroksessa ja nuorten tulisi löytää sieltä silti paikkansa pian. Puhutaan paljon tulevasta tai siitä, kuinka ennen kaikki oli paljon paremmin, mutta unohdetaan kiinnittää huomiota nykyhetkeen. Jos nykyhetkessä nuori ratkaisisi esimerkiksi yhden tunnelukkonsa, mikä vaikutus sillä olisi tulevaan suhteessa siihen, että hän jättäisi sen lukon huomiotta?

En koe olevani vielä erityisen etevä olemaan läsnä, mutta koen kehittäneeni sitä taitoa vuosien mittaan. Tämä on saavutusta tietoisesta harjoittelusta. Toisinaan toki unohdan sen, mutta sitäkin tärkeämpää olisi muistaa hektisten ajankohtien keskellä pysähtyä ja hengittää, keskittää ajatukset nykyhetkeen ja tuntemuksiin. Tiedän, että tuleva syksy tulee olemaan haastava, sillä olen nostanut itselleni rimaa ja tehnyt siitä sellaisen. Kesälukemiseni onkin pitänyt sisällään aiheita läsnäolosta, motivaatiosta, itsensä johtamisesta sekä ajanhallinnasta. Ohessa onkin havaintoja, joiden avulla koen ainakin itse olevani hieman valmiimpi tulevan syksyn haasteisiin. Toivottavasti muistan myös palata niihin sellaisina hetkinä, kun annan oman mieleni ja ajatusteni viedä mennessään ja kaipaan rauhoittumista ja paluuta nykyhetkeen.

Negatiivisuuden kohtaaminen ja siitä irti päästäminen

Opettele hylkäämään negatiivisuus tai hyväksy sen läsnäolo.

Eckhart Tollen mukaan ihminen on ainoa maanpäällä oleva olento, joka osaa olla negatiivinen. Tämä on aika surullista, mutta varmasti hyvin totta. Toisinaan tuntuu, kuin ihmisen pitäisi etsiä negatiivisuutta elämäänsä, jotta se olisi tasapainossa, ainakin näin suomalaisessa kontekstissa tarkasteltuna. Ihmisellä ei voi mennä liian hyvin, kyllähän sen kohta pitää jo kompastua johonkin. Kun asiaa tarkastelee lähemmin, niin oikeasti se on oma mieli, joka aiheuttaa kärsimystä, ei nykyhetki tai ulkopuoliset tekijät. Nykyhetki vain on. Ja on ihmisen oma valinta, miten hän nykyhetkeä tulkitsee ja miten antaa sen vaikuttaa omaan tasapainoonsa.

Entä siis, jos negatiiviset asiat ottaisikin vastaan, tarkastelisi niitä ja hyväksyisi ne? Tai päästäisi irti saman tien, kuten Tolle vertaa tulikuumaan hiileen, jota ei kärsi pidellä käsissään kauaa. Sen sijaan että ahdistuisi niistä, antaisi niiden viedä yöunet ja välttelisi asiaa parhaansa mukaan. Ensi kerralla, kun kohtaat negatiiviseen ajatuksen tai tuntemuksen, pysähdy ja keskity siihen. Mistä se tulee? Mikä sen aiheuttaa? Onko sille kunnollinen syy? Pidän paljon sanonnasta, jonka mukaan jos asialla ei ole merkitystä viiden vuoden päästä, älä käytä yli viittä minuuttia sen ajattelemiseen nyt.

En varmaan hirveästi valehtele, jos sanon, että kohtaan joka päivä negatiivisuutta. Aina se ei ole suurta ja mullistavaa, mutta harjoittelun voi aloittaa niistä pienistä opetellakseen, miten hallita omat tunteet ja ajatukset. Itse esimerkiksi ärsyynnyn helposti kovista äänistä ja melusta. Olen oppinut tunnistamaan tämän ärtymyksen nousevan sisälläni ja tiedän reagoida siihen. Jos olen kotona, voin sulkea musiikin tai TV:n. Julkisissa tiloissa voin pyrkiä hiljaisempaan tilaan tai laittaa kuulokkeet korville, vaikka en oikeasti edes kuuntelisi mitään. Aina en voi vaikuttaa melun lähteeseen, mutta silloinkin voin silti yrittää hallita sitä, miten annan sen vaikuttaa omaan mielialaani ja tunteisiini.

Tolle kehottaa, että kun koet negatiivista ajattelua, älä ota sitä epäonnistumisena. Hyödynnä sitä ja ota se muistutuksena siitä, että sinun tulee olla voimakkaammin läsnä. Kun olet oppinut olemaan läsnä hetkessä, et enää tarvitse negatiivisuutta kertomaan, mitä elämässäsi on ehkä korjattavaa.

Toistuvilla negatiivisilla tuntemuksilla on usein jokin viesti kerrottavanaan. Negatiivisuus myös herkästi näkyy ulospäin, vaikka et sitä itse huomaisi. Samoin toisen ihmisen negatiivisuus oikeastaan vaikuttaa herkästi myös sinuun itseesi, vaikka kyseinen henkilö ei suoraan sinuun sitä kohdistaisi. On siis hyvä opetella havaitsemaan sekä oma että toisten negatiivisuus. Siten voit oppia hallitsemaan sen, miten käsittelet tämän negatiivisuuden vai päästätkö siitä heti irti, etkä anna sen vaikuttaa sinuun ollenkaan.

Unohda mennyt ja tuleva, keskity nykyhetkeen

Kenen annat hallita itseäsi ja mielialaasi? Hallitsetko itse itseäsi? Kuka säätelee tunteitasi, ajatuksiasi ja toimintaasi? Annatko menneisyyden määrittää nykyisyytesi ja ehkä jopa tulevaisuutesi?

Moni meistä etsii jatkuvasi jotain itsensä ulkopuolelta saadakseen sisäisen rauhan. Vaikka oikeasti sitä tulisi juuri etsiä itsensä sisältä jo alusta alkaen. ”Älä etsi rauhaa, älä etsi mitään muuta olotilaa, kuin missä olet juuri nyt.” Hyväksy rauhattomuutesi. Ymmärrä myös se, että ulkoinen maailma ei tuo sisäistä rauhaa.

Tollen mukaan painava ja stressaava tilanne syntyy siitä, että olet ”täällä”, mutta tahtoisit päästä ”sinne”. Ironisesti tämä ristiriita pätee jo tämän esseen kirjoittamisen hetkellä: stressaan sen kirjoittamista ja ajatusteni harhailua, mutta samalla annan ajatusteni jo juosta tulevassa ja siinä hetkessä, kun essee on jo mielessäni valmis. Nykyhetki karkaa minulta helposti käsistä ja keskittymiseni herpaantuu.

Palaan myös usein ajatuksissani menneisyyteen, sekä hyviin että huonoihin hetkiin. Toisinaan haen sieltä tietoisesti voimaa tulevaan muistelemalla onnistumisia. Toisinaan mieleni nostaa sieltä pintaan epäonnistumisia tai pelon tunteita, yleensä silloin kun jännitän jotain tulevaa tilannetta. Jälleen kerran annan ristiriidan kehkeytyä mieleeni: olen sekä menneisyydessä, että nykyhetkessä.

Yksi vapauttavimmista oivalluksista aikuisuudessa on se, että mennyt on mennyttä ja sinne ei kannata liian usein palata jahkailemaan. Olen iloinen menneestä ja kiitollinen sen ylä- ja alamäistä. Muutenhan en olisi se, kuka olen nyt. Mutta oikeasti siellä vellomisesta ei ole minulle apua: se kuka olen nyt, on merkityksellistä. Olet varmasti tavannut vanhan tuttavuuden, joka muistelee sinua 10 vuotta sitten ja hämmästyy kun oletkin nykyhetkessä aivan toinen henkilö. Tai sorrut itse samaan olettamukseen ja kuvittelet vanhan tuttavan olevan samanlainen kuin vuosia sitten, mutta oletkin täysin väärässä.

Sama pätee myös parisuhteissa tai kaverisuhteissa, kun ajan myötä osapuolet vain kasvavat erilleen. Usein käy niin, että toinen osapuoli haluaa kasvaa ja kehittyä, mutta toinen osapuoli on kiinni menneessä ja siinä, millaisia ihmisiä he olivat tavatessaan. Hän haluaa pitää kiinni siitä menneisyyden mielikuvasta. Jälleen kerran kyseessä on ristiriita menneen ja nykyhetken välillä ja on ihmisestä itsestään kiinni, miten hän kokee ja käsittelee sen ja onko hän valmis kohtaamaan nykyhetken.

Askel kerrallaan tietoiseen läsnäoloon

Jos et ole vielä perehtynyt sen suuremmin kirjallisuuteen tai esimerkiksi podcasteihin, jotka käsittelevät läsnäoloa ja sen merkitystä, niin suosittelen niitä vahvasti. Itsensä kehittäminen läsnäolon avulla on kiehtovaa, kun siihen pääsee vähänkin käsiksi. Se ei katso aikaa eikä paikkaa ja voit edetä omaan tahtiisi. Se kuitenkin vaatii monelta sen asian hyväksymistä, että et esimerkiksi enää voi ulkoistaa jokaista kärsimystäsi ulkopuoliselle taholle, vaan sinun on kohdattava oma mielesi ja toimintasi tarkemmin.

Jos nyt hieman palataan menneisyyteen vaikka ei pitäisi, niin ennen varmasti uskonto on tuonut monelle helpotusta arkeen tietoisen läsnäolon tavoin. Nykyaikana uskonnon merkitys on tuntunut heikkenevän, jonka johdosta ihmisten pahaolo näkyy voimakkaammin myös ulkopuolelle. Monella ei ole enää yhteisöä, jossa tuntea olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi. Toivoisinkin, että moni nykyhetken kanssa kamppaileva ja negatiivisuuteen taipuva henkilö löytäisi apua mielen ja läsnäolon harjoittamisesta. Oppisi sitä kautta hyväksymään rauhattomuutensa ja tulisi sinuiksi nykyhetken kanssa sekä jättäisi menneen taakseen eikä murehtisi tulevaa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close