Kiire on monille sana, joka täyttää jokaisen hetken. Kiire seuraavaan hetkeen on kova ja nykyhetki jää huomaamatta. Kiire seuraavaan paikkaan jättäen taakseen aina pelkkää kiirettä ja menneisyys jää kiireen täyttämän tunteen hetkelliseen historiaan. Elämän täyttäessä kiireellä ja asioiden hoitamisella keskittymättä niihin tuo mukanaan ahdistusta, levottomuutta ja epämiellyttävää tunnetta nauttimatta asioiden tuomista tunteista.

Olen pohtinut paljon elämän tarkoitusta ja mitkä olisivat niitä asioita, joilla haluan täyttää elämäni. Elämän halut, tavoitteet ja haaveet saattavat muuttua matkan varrella. Olen omalla kohdallani huomannut, ainakin itselläni on välillä ollut todella haasteellista suhtautua uusin asioihin ja niiden tuomiin muutoksiin.

Hetkessä eläminen on kaiken vauhdin keskellä haasteellista ja asioista ”nauttiminen” tuntuu suorittamiselta. Mielen päästäminen heteen, jossa olet juuri nyt, on vastaus kaikkeen ahdistukseen, mutta se saattaa olla aika haasteellista kiireen ja kaikkien keskeneräisten asioiden keskellä. Aivot ovat meille työkalu, kuin vasara timpurille. Töiden loppuessa timpuri laskee vasaran ja niin kuuluisi tehdä myös ajatuksille. Vasara tippuu konkreettisesti, mutta ajatuksen yleensä jäävät vaivaamaan. Ajatukset pyrkivät saamaan itselleen tilaa ja valtaamaan itselleen tilan ajatuksille. Tottuneesti aivot on tehty pähkäilemään saamaan aikaan ahdistuksia, mutta myös tuottamaan hyviä olotiloja. Tämän kaiken takana on ajatus siitä, ”mitäpä jos olisit hetken hiljaa, jotta saisin nauttia juuri tästä hetkestä”. Metsä on oiva paikka lähteä tutkimusmatkalle, jossa pääsee rauhalliseen paikkaan vain katselemaan ympärilleen ja antaa aivojen lepäillä. Ei ole kaupungin, ihmisten tai autojen meteliä. Hetken hiljaisuuden kuunteleminen saattaa olla aluksi haasteellista ja myös aika pelottavaa. Mielen hiljentyminen ei välttämättä tapahdu hetkessä, mutta toisaalta ei huippu-urheilijaksi tulla yhdellä treenillä.

Sit, ku ja nyt, ku ovat gliseisiä sanoja jotka pitävät sisällään paljon hyvää ja paljon sitä mikä tuo kiiren tuntua ja ahdistusta. Sit, ku elämän voisi selittää, että elämä joka tuli ja meni jo nauttimatta lainkaan niistä asioista, joita on elämälleen halunnut. Asiat ovat mielessä, että sitten, kun olen siellä ja olen saanut sen ja sen ja sen niin olen onnellinen. Nyt, ku elämä on sitä, että nautii matkasta ja asioista joita on elämäänsä saanut jo nyt. Elämässä onnellisuus ei riipu siitä, kuinka paljon teet tai saat maailmalta asioista. Elämästä hetken nauttimisen onni on nyt ja tässä, koska muuta ei ole. Tulevaisuus sit, ku elämä on ajatuksissa omassa päässä. Sit, ku elämä on sitä mitä ihminen haluaa ja mitä se tavoittelee antamatta tilaa niille konkreetisesti. Asioiden tavoittelu ei ole huono asia, eikä se tuo ahdistusta, jos osaa ajatella sen matkana jota itse haluaa omaan elämäänsä.

Maailmassamme tapahtuu asioita niin vauhdilla, että tuntuu siltä, onko kenelläkään oikeaa suuntaa viittaa. Onko oikeaa suuntaa edes olemassa? Oikean suunnan näyttää jokainen itse itselleen ja mahdollisuuksia meillä on niin paljon, kuin vain haluamme. Ajatuksemme oikeaan suuntaan tulevat vanhemmistamme ja ulkoisista tekijöistä, jotka ovat meille opetettuja asioita.

Tavoitteena on siis tavoittelematon hetki, jossa tapahtuu asioita mitä olet itse siihen kasannut. Elämän on hetki joka ikinen hetki ja se tulee aina olemaan niin vaikkakin ymmärrys siihen yksinkertaisuuteen välillä hämärtyy. Asioissa on aina niin monta mielipidettä, kuinka monta vastaajaa on mielipiteelle.