Koin lähiaikoina sillä hetkellä suuren pettymyksen, kun hain tiimini business leaderiksi, ja tiukan tasaisen äänestyksen seurauksena en tullut valituksi. Koin tämän valikoitumattomuuden melko suurena henkilökohtaisena epäonnistumisena, mutta jälkeenpäin kuunneltuani Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima, olen saanut paljon ulkopuolista ja viisaampaa näkemystä tähän tilanteeseen.

On yleistä, että yritämme täyttää tyhjyyden tunteen sisällämme ulkoisilla asioilla tai materioilla, vaikka todellinen onnellisuus ja täyttymys löytyy jokaiselta sisimmästään. Ulkopuolelta tuleva tyydytys on aina vain väliaikaista, ja jättääkin jälkeensä vielä aiempaa suuremman tyhjyyden, ja oman minuuden sekä onnellisuuden löytäminen on vieläkin kauempana. Vain ihminen voi altistua ulkoiselle seikalle, joka saa voimaan pahoin, tai aiheuttaa negatiivista mielialaa. (Tolle, 2017)

Koen tämän viimeaikaisen epäonnistumisen iskeneen vasten kasvoja useasta syystä: pistin itseni aivan täysin peliin, olin visualisoinut jo monen kuukauden takaa itseni tähän edellämainittuun asemaan ja rooliin tiimissä, olisin vihdoinkin löytänyt suurta merkityksellisyydentunnetta, jonka tämä rooli olisi mukanaan minulle tuonut, sekä olisin vihdoin saanut näyttää tiimilleni mihin minusta todella on.

Eckhart Tolle kertoo kirjassaan, että kun oppii olemaan välittämättä elämän aikana tapahtuvien asioiden muodosta, eli suhtautuu elämään ylipäätään kepeästi, on se tie valaistumiseen ja helpompaan elämään. Tollen mukaan vastarinnan muuri on kaikkein epäedullisin keino tätä tavoitetta kohti edettäessä. Elämän virran kanssa on hyvä mennä myöden ilman suurta vastustusta. Hyväksyminen on puhdas reaktio sinänsä. ”Alistuminen ei ole antautumista.” Hyväksy nykyhetken oma oleminen. Tavoite olisi, ettei kehoon kerääntyisi jännitteitä, koska silloin elämän vapaa keveä virtaaminen lakkaa. (Tolle, 2017)

Yksi oman elämäni suuntaa ajavista lausahduksista on: ”Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.” Haluan ajatella, että kaikelle elämässä sattuvalle on aina joku merkitys. Kaiken ei tarvitse aina onnistua, vaan vastoinkäymisen sattuessa kohdalle, kokemus vähintäänkin opettaa. Olen sitä mieltä, että vastoinkäymisen tapahtuessa, on hyvä käsitellä asia siinä hetkessä välittömästi. Jos asian käsittelyyn menee päiviä tai jopa viikkoja, on se huomattavasti hedelmällisempää kehittymistä ajatellen, kuin asian jälkeenpäin murehtiminen.

Olen omalla kohdallani ylpeä, että uskalsin antaa itsestäni kaiken peliin tiimijohtajan paikkaan hakiessa. Kuinka paljon enemmän jälkeenpäin minua olisikaan harmittanut jos olisin hypännyt hakuun mukaan puolivaloilla, enkä olisi tullut tämän takia valituksi. Nyt voin ainakin olla tyytyväinen, että uskalsin pistää suurimman vaihteen päälle – ja se jos mikä on opettavaista. Kilpaurheilun harrastajana olen kuullut valmentajaltani usein, kuinka tärkeää on uskaltaa ja kyetä viemään itsensä aivan äärimmilleen viimeiseen saakka antamatta periksi. Näillä kriittisimmillä hetkillä puhutaan huikeasta kehittymisestä. Ei aina niinkään fyysisestä kehityksestä, vaan henkisestä puolesta. Siitä, että on todella uskaltanut antaa itsestään kaiken.

Tiedostin tiimijohtajan paikkaa hakiessani omat heikkouteni, ja olisinkin halunnut tähän rooliin kehittääkseni omia heikkouksiani sekä oppimaan lisää. Tässä kohtaa palo tehtävää kohtaan, ja puhdas halu kehittyä ei kuitenkaan riittänyt, ja nyt on minun tehtäväni hyväksyä asia. Niin kauan, kun asioihin ei itse pysty määräänsä enempää vaikuttamaan, miksi niistä sitten murehtisi? Ylipäätään elämässä tapahtuviin asioihin ei ole hyvä kohdistaa mielettömiä ennakko-olettamuksia ja -odotuksia, koska pettymys saattaa olla suuri. Kohdatessa vastoinkäymisiä, epämieluisia ihmisiä, tai epäonnistumisia, suurin este itsetuntemuksen onnistumiselle on pelko. ”Haasteet ovat testi, tapasi vastata niihin osoittaa, kuinka pitkälle olet itsesi kanssa päässyt.” (Tolle, 2017)

”Mitä tarkoitusta ärsyyntyminen palvelee?” (Tolle, 2017) Kun hallitsee omaa ärsyyntymistä tai epäonnen tunnetta, on haavoittumaton, ja oman elämän hallitsija, eikä ulkopuolisten asioiden tai seikkojen uhri. ”Anna itsellesi anteeksi se, ettet ole saavuttanut rauhaa.” (Tolle, 2017) Antautuminen vallitsevalle olotilalle on jo askel itsessään kohti valaistumista omasta itsestä ja onnellisuutensa saavuttamisesta. On jo hyvin edistyksellistä, että tiedostaa olevansa rauhattomuuden ja tulevaisuudessa märehtimisen kierteessä, ja ensimmäinen askel siitä irtautumiseen onkin tiedostaminen. Usein elämässä tapahtuviin asioihin ei pysty itse vaikuttamaan määräänsä enempää, mutta omaan suhtautumiseen pystyy jokainen puuttumaan. Elämä helpottuu huomattavasti, kun antaa asioiden liukua omalla painollaan puuttumatta niiden muotoon sen enempää, ja hyväksymällä asiat sellaisina kuin ne ovat.

Olen omalla kohdallani huomannut, että huomisen huolet vievät niin sanotusti nykyhetken rauhan. Turhan usein saan itseni kiinni ajattelemasta jotain tulevaisuudessa tapahtuvaa ja stressaavaa asiaa, mutta miksi ihmeessä jännitän asiaa jo nyt? Onko tässä hetkessä juuri nyt jotain, minkä vuoksi menetän rauhallisuuteni ja onnellisuuteni? Harvoin vastaan myöntävästi, vaan käyn mielessäni läpi tulevaisuuden tapahtumia, jotka Eckhart Tollen mukaan eivät ole todellisia. Vain tämä hetki juuri tässä nyt on todellinen. Viiden päivän päästä koittava kilpailusuoritus tai tärkeä tapaaminen potentiaalisen asiakkaan kanssa ovat turhia jännityksen aiheita tänään ja nyt. On tietenkin hyvä valmistautua henkisesti jo etukäteen tärkeisiin tapahtumiin, mutta ylitsepääsemätön jännittäminen ja yöunien menettäminen ovat täysin turhia tapoja kohdata tällaisia edellämainittuja tilanteita. Monesti tilanne itsessään sillä hetkellä ei ole ollenkaan niin paha, mitä on viikkoa ennen h-hetkeä kuvitellut. Pahimmassa tapauksessa huonosti nukutut yöunet vievät mehut itse suorituksesta.

Tolle esittelee kirjassaan myös käsitteen kärsimyskeho. Kärsimyskeho saattaa nousta esiin haasteellisten tilanteiden tai epäonnistumisten myötä. Kärsimyskehoa ruokkii negatiivisuus, ja siellä missä on negatiivisuutta, on aina negatiivisuutta. Viha lisää aina vihaa ja tuskaa, ja tehokkain keino ennaltaehkäistä ja ja torjua tällaisen kärsimyskehon ilmaantumista, on tietoinen läsnäolon voima. Kärsimyskeho nostaa päätään silloin, kun antaa energiaa vallitseville negatiivisille ajatuksille. Tärkeintä on torjua kärsimyskehon tulemista omaksi minuudeksi, eli vallalla olevaksi olotilaksi. Paras keino on ulkoistaa negatiiviset ajatukset itsestään, ja tarkastella tuntemuksia objektiivisesti, niin kuin ulkopuolisen näkökulmasta.

Millä tavalla läsnäolosta on apua tiimityöskentelyssä?

Tiimityöskentelyssä on miltei välttämätöntä olla todellisesti läsnä hetkessä yhdessä tiimin jäsenten kanssa. Korkean suoritustason tiimissä ei niin läsnäolevat tiimiläiset hidastuttavat mahdollisten innovaatioiden syntyä, ja saattavat jopa pahimmassa tilanteessa heikentää tiimin keskinäistä dynamiikkaa. Koen itse tiimiläisenä jopa joskus epäarvostavaksi käytökseksi, jos joku tiimiläinen vaikuttaa toistuvasti poissaolevalta, ja jonka ajatukset harhailevat aivan tiimin keskeisistä asioista muualla. Tietenkin jokaisen tiimiläisen elämäntilanteet ja satunnaiset ”huonot päivät” on otettava huomioon, ja niitä tulee jokaiselle, mutta yleisesti ottaen olisi tärkeää saada tiimityöskentelyyn jokaisen täysi panos aitona läsnäolevana itsenään.

Mitä tulee kriiseihin tai konfliktitilanteisiin tiimityöskentelyssä, ei niitä suotta kannata viimeiseen asti yrittää vältellä. Joskus joku konflikti saattaa johtaa upeisiin innovaatioihin, mutta olen sitä mieltä, että määräänsä enempää tiimissä ei kannata ajaa eteenpäin vain omia mielipiteitään. Toisten tiimiläisten ajatusten ja mielipiteiden kuuntelu ja ymmärrys ovat aivan yhtä tärkeitä asioita, kuin omien ajatusten mukaan tuominen keskustelutilanteisiin. Kaikkien tiimiläisten tuodessa tasaisesti omia näkökulmiaan mukaan tiimin keskuuteen, ja aidosti kuuntelemalla ja ymmärtämällä muiden näkökulmia, piilee siinä suuri mahdollisuus tiimin kehittymiseen ja uusien innovaatioiden syntymiseen.