Tampere
29 Mar, Friday
2° C

Proakatemian esseepankki

Läsnä, etänä vai hybridinä jotain siltä väliltä



Kirjoittanut: Santeri Simonen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Pohdin tässä lauantaiaamuna, että lähdenkö kirjoittamaan esseitä ja muita kouluhommia Akatemialle vai jäänkö tekemään niitä kotiin. No tässä kotona istun ja nökötän etätyöpisteeni – varsin hyvän sellaisen -ääressä ja kirjoitan tätä kirjoitusta. Olin maanantaina ristipölyttämässä ja kyseisessä pajassa nousi esiin ajatuksia läsnäolosta akatemialla. Akatemian kulttuuri ja tekeminen alkaa taas selvästi muotoutua uudelleen ja ihmisten läsnäolo on huomattavasti taas lisääntynyt. Voi rehellisesti sanoa, että akatemialla on elämää ja sitä paljon puhuttua pöhinää.

Monille kuitenkin keskittyminen ja asioiden aikaansaaminen tällaisessa ympäristössä on haastavaa, sillä ympärillä on jatkuvasti ärsykkeitä ja hirveän paljon mielenkiintoisia asioita. Jos kotona kutsuu tai häiritsee puhelin niin Proakatemialla läsnä ollessa ne ovat kaikki epäviralliset kahvi- ja käytäväkeskustelut tai yleinen hälinä. Toisaalta tässä on myös yksi todella arvokas asia mitä Proakatemia yhteisönä tarjoaa eli ihmiset, energia ja mahdollisuudet. Jos et ole paikalla näiden eksklusiivisten etujen saaminen on merkittävästi paljon haastavampaa.

Toisille läsnä palaaminen on luonnistunut helpommin ja toisille se on ollut vaikeampaa. Toiset ovat läsnä käytännössä joka päivä ja toiset aivan satunnaisesti. Erityisesti meidän tiimimme eli Kipinän perään on useampaan kertaan kyselty. Monet edelleen hyvin paljon etänä ja se harmittaa paljon ainakin itseäni. Kaipaisin valtavasti paikalle myös omaa tiimiä mahdollisimman täysilukuisena edes muutaman kerran viikossa, vaikka toki Proakatemian yhteisö on täynnä aivan huipputyyppejä.

Ymmärrettävää on, että ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia ja myös esimerkiksi itseni kannalta hybridimahdollisuus on tärkeä. Näin olemme asian linjanneet myös tiimin kanssa. Aina ei vain pysty olemaan läsnä ja aina se ei ole myöskään fiksua. Tästäkään tekstistä ei olisi esimerkiksi akatemialla ollessa samaan aikaan syntynyt yhtä paljon tekstiä, kuin nyt kotona ollessa. Elämä on siis – edelleen – tänä uutena aikana tasapainoilua erilaisten odotusten, mahdollisuuksien ja valintojen välillä. Haastan kuitenkin itse kutakin miettimään, että mikä arvo ihmisten oikealla kohtaamisella on; itse arvotan sen ja sitä kautta sattumalta tulevat mahdollisuudet todella korkealle. Syytä on varmasti kunnolla keskustella tästä vielä tiimin kanssa ja toki miksi ei ajaa eteenpäin ajatusta myös siitä, että Proakatemialla olisi hiljaisen työn tila.

Hei ja tervetuloa tutkimaan millaisia ajatuksia allekirjoittaneen matkan varrella Proakatemialla on syntynyt!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close