Marraskuussa maailmaani astuu ihminen, jonka elämä on täysin minun ja puolisoni käsissä. Tämä ei ole mikään 5 minuutin juttu vaan sitoumus, joka täytyy ottaa vakavasti, koska se kestää lopun elämääni. Se on perkeleen pelottavaa.

Tämän lisäksi olen yrittäjä, joka ei tiedä onko sitä vielä vuoden päästä, koska uudelle yritykselle kaikki on epävarmaa. Arvostan erittäin syvästi kaikkia, jotka ovat tätä palettia pyörittäneet, koska normaalin yrittämisen päälle tässä lyödään aikamoiset kertoimet vielä päälle. Onneksi yritän edes kavereiden kanssa, jotka ovat käsittämättömän ymmärtäväisiä kaiken suhteen.

Luettuani Mika Kuusiston yrittäjän tarina artikkelin, pohdin itsekseni, kuinka isot kivekset täytyy olla, että sanoo satojen tuhansien eurojen enkelisijoittajille, että ei pysty tapaamaan juuri nyt, koska ei halua missata lapsensa syntymää. Oma puolisonikin sanoi, että siinä vaiheessa lapsi tulee kyllä ilman minuakin.

Haluan kuitenkin ajatella, että vastaavassa tilanteessa olisin tehnyt samoin. Uskon, että yrittäjät ovat ihmisiä, jotka valitsevat kulkevansa omaa reittiä yritysmaailmassa, koska he eivät halua tehdä uhrauksia muiden vuoksi. Monesti tämä on kirous, mutta tällaisessa äärimmäisessä tilanteessa sitä myös ymmärtää, että yrittäjäksi lähdetään, jotta uhrauksia voi myös tehdä toiseen suuntaan. Sitä voi valita niinä äärimmäisinä hetkinä oman elämänsä ja luottaa, että se yhteistyökumppani osaa nähdä hetkellisen harmistuksen läpi ja arvostaa tekoa, tai vaihtoehtoisesti itse voi ainakin elää oman valintansa kanssa, koska se on juuri sitä. Oma valinta.

Lähde:

https://www.etasku.fi/blogi/perhe-ja-yrittaminen/