Viime viikolla osallistuin yhteen projektiin meidän tiimiläisten kanssa missä piti lumilautailusta ja kypäristä ottaa tyylikkäitä kuvia. Yksi yritys halusi kuvia tietystä kypärämallista, missä kuului sellainen uusi Mips teknologia, mikä suojaa päätä, kun laskee mäkeä. Meidän viiden hengen ryhmä kuuli tästä vasta viikko ennen projektin päättymistä, joten meille tuli vähän kiire. Olen aika ylpeä, että saatiin kaikki organisoitua niin nopeasti!  

Alussa meidän piti päättää, jos haluttiin tätä projektia ollenkaan, koska deadline oli viikon päästä ja meiltä puuttui kaikki välineet (lumilaudat, kypärät, kamerat). Onneksi me päätettiin, että osallistutaan, koska se oli niin kivaa ja saatiin viettää koko päivä tiimiläisten kanssa. Siinä pro

jektissa oli mukana Aleksi, Kamil, Luhtala, minä ja meidän projektipäällikkömme Gustav. Huomattiin aika nopeasti, että viisi ihmistä tähän projektiin oli just sopiva, kaikille riitti tekemistä ja kahteen autoon mahtui kaikki mukavasti.  

Heti päätöksen jälkeen me puhuimme eri mahdollisuuksista missä kuvat voisi ottaa. Mutta vielä ennen sitä piti löytää sopiva päivä meille kaikille, kun aika monilla on nykyään tosi kiireiset aikataulut. Päätimme, että torstai aamu oli paras päivä ja sitten jatkui keskustelut aiheesta: missä kuvat otetaan? Ensin Gustav ehdotti et lähdetään Lappiin, mutta sitten kaikki muistivat, että meillä on alle viikko ja se ei todellakaan onnistuisi. Aloimme katsoa vaihtoehtoja vähän lähempää, niin kuin Himos tai Sappee, mutta päätettiin mennä Mustavuoreen. Sinne on lyhyt ajomatka keskustasta ja vaikka se ei ollut auki, päästiin joka tapauksessa käyttämään rinteitä ja metsäreittejä.  

Seuraava aihe oli vähän haastavampi. Meiltä ei löytynyt lautoja tai Mips kypäriä. Aleksi löysi meille kaksi lautaa, mutta vielä tarvittiin yksi lisää. Minä kysyin myös, jos jostain muualta voisi löytyä viimeinen lauta minulle. Veikko (myös Entre tiimistä) tuli apuun, kun se kysyi tutuilta lautaa, mitä voisi lainata yhdeksi päiväksi. Seuraavaksi meidän piti hommata ne hienot Mips kypärät, kun niitäkään ei löytynyt kätevästi kotikomeroista. Nopealla google haulla näkyi, että kypäriä löytyi keskustan urheilu kaupoista, joten heti seuraavana päivänä lähdimme ostamaan pari kappaletta. Yksi huomio, mikä, oli tosi fiksu kuvia varten, oli se, että ostettiin eri värisiä kypäriä, jotta kuvista tulisi värikkäämpiä ja kivampia.  

Aikaisin torstai aamuna me lähdimme Mustavuorta kohti. Heti kun päästiin sinne, laitettiin kypärät päähän ja kiivettiin mäkeä ylös. Minä en ajatellut kuinka raskasta siitä mäen kiipeämisestä tulisi, mutta eipä tarvinnut käydä salilla samana päivänä. Kun päästiin mäen päälle, siellä paisto aurinkoa ja oli erittäin kaunis näköala Pyhäjärvelle. Metsäreittejä riitti ja otettiin kuvia eri maisemissa ja asennoissa kypärien kanssa. Kamil on pitkäaikainen lumilautailija, joten hänestä tuli uskomattoman hienoja kuvia, kun se laski alas metsää pitkin ja hyppäsi eri suuntiin. Min

ä en ole ikinä käyttänyt lumilautaa ja se oli aika noloa, kun meidän mestarimme lautaili siellä metsässä ja harjoitteli kuvia varten. Mietin, että minusta ei ehkä tulisi tarpeeksi hyvin laatuisia kuvia, mutta ihan seisten ja istuen tuli älyttämän hyviä kuvia. Gustav kyllä tietää mitä se tekee kameran kanssa! Mutta Kamil ja Luhtala näytti vähän, miten lautaa käytetään, ja minusta saatiin pari kuvaa, kun oikeasti laskin laudalla. 

Monen tunnin jälkeen me olimme kaikki väsyneitä ja nälkäisä, joten päätettiin mennä yhdessä syömään ja nauttimaan hyvästä seurasta. Koko päivä oli täynnä nauramista, iloa, lunta ja erittäin hyviä kavereita. Kun istuin siellä lämpimässä ABC:n Hesburgerissa, minulle tuli tosi ihana fiilis, kun ensimmäinen projektimme meni niin hyvin. Kamil sanoi päivällä, että jos emme saa voittoa meidän kuvilla, niin saatiin ainakin viettää tosi kiva päivä yhdessä. Minä olen täysin samaa mieltä. En olisi uskonut, että ensimmäisestä projektista olisi tullut näin kiva. Tietysti joka projektista ei välttämättä tule yhtä kivaa, mutta toivon, että saan kokemista ja opin jotain jokaisesta projektista.