Tampere
28 Mar, Thursday
8° C

Proakatemian esseepankki

Kyykkyliike ja sen variaatiot liikkuvuuden testaamisessa



Kirjoittanut: Tatu Levänen - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Useita lähteitä
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Johdanto

Fysioterapeuttiopiskelijat tekevät yhteystyötä Ilves Ry jääkiekko junioreiden (12v) kanssa ryhtitutkimuksissa. Anamneesia, havainnointia ja testipatteristoa suunitellessa, tuli esiin keskustelun aiheeksi, mitä kyykkyliikettä tulisi käyttää liikkuvuutta mittamaan. Ehdotetut variaatiot olivat normaalin kyykyn ja valakyykyn välillä. Tarkoitus olisikin nyt käydä läpi näitä muutamia erilaisia kyykkyvariaatioita ja tuoda esille niiden hyviä ja huonoja puolia.

Liikuvuudella tarkoitetaan liikelaajuutta, jonka nivel pystyy tuottamaan. Liikuvuus on yksilöllinen ominaisuus ja koostuu niveltä ympäröivien lihasten ja kudosten venyvyydestä.

 

Kyykkytesti ja kyykkyliikkeen yleistä biomekaniikkaa.

Yleisimmin kätetty testi mittaamaan alaraajojen voimantuottoa ja toimintahäiriöitä. Se on erittäin yksinkertainen ja helppo tapa mitata liikkuvuutta. Liikkuvuutta vaaditaan lantiosta, lonkista, polvista ja nilkoista. Hyvä esitestaus liike ennen mahdollista syväkyykky- ja valakyykkytestiä.

Pelkkä kyykkyliike ei ole loppujen lopuksi hirveän vaikea liike, mutta toisaalta oivallinen liike motorisia taitoja havainnoidessa. Itse suoritustapoja on kolme erilaista, mini-, puoli- ja syväkyykky. On tärkeätä määrittää mitä näistä kolmesta käytetään testaamisen aikana. Ero tulee polvinivelen kulman mukaan, eli minikyykyssä polvinivelen kulma on noin 40°, puolikyykyn 90 – 100° ja syväkyykky yli 100° kulmaan. Syväkyykkytesti käydään läpi esseen loppupuolella.

Tutkittavan tulee seisoa hartianlevyisessä haara-asennossa ja jalkaterien tulee osoittaa suoraan eteenpäin, mutta turvallisen suoritustekniikan kannalta tärkeämpää on luontainen kantava asento ja jalkaterien salliminen pieneen ulkokiertoon.  Tutkittavan kyykistyy rauhassa alas ennalta määritettyyn pisteeseen (aiemmin esille tuodut kolme variaatiota).

Kyykkyliikkeen aikana nilkan talocrular-nivelessä ilmenee  dorsi- ja plantaarifleksion suuntaista liikettä, mutta ala-asennossa nivelen tulisi olla dorsifleksiossa. Subtalar-nivelellä on kyykkyliikkeen aikana enemmänkin asentoa stabiloiva ja säilyttävä tehtävä, sekä rajoittaa eversiota ja inversiota nivelessä.  Rajoittunut liike nilkassa tulee yleensä esiin kompensaatiolla. Kompensointi tapahtuu yleensä stabiloivassa nivelessä esimerkiksi polvinivelessä. Rajoittunut liike näkyy yleensä kantapäiden nousemisella irti maasta, tämän takia riittävä nilkan dorsifleksio onkin välttämätöntä.

Polviniveltä havainnoidessa tulee kiinnittää huomiota polven linjaukseen, eli menevätkö ne koko liikkeen ajan linjassa jalkaterien ja lonkkien kanssa. Yleisin toimintahäiriö on valgus- tai varusasento, joka johtuu yleisimmin lantion riittämättömästä hallinasta, mutta voi myös johtua useista eri tekijöistäkin, kuten nilkkanivelen virheasennosta liian suureen pronaatioon.  Polvinivelen liike tapahtuu sagittaalitasossa.

Lonkkanivelessä liike tapahtuu kolmessa eri tasossa, sagittaali-, frontaali- ja transversaalitasolla. Tämä on mahdollista, koska lonkkanivel on pallonivel. Positiivisia löydöksiä testissä on muunmuassa lantion mediolateraalinen rotaatio tai lantion lateraalinen putoaminen toispuoleisesti.

Lanne- ja rintarangan tulisi pysyä testin aikana hallitussa neutraalissa asennossa.

 

 

Kyykkytestin positiivisien puolien pohdintaa

Se on helppo ja yksinkertainen. Se tuo esille useamman nivelen liikkuvuuksia. Motorisesti yksi perusliikkeistä, joka jokaisen tulisi osata. Tuo helposti esille mahdolliset rajoituksia ja vartalon kontrollin puutteen. Useaan urheilulajiin oheisharjoittelunomainen liike testata.

 

Kyykkytestin negatiivisien puolien pohdintaa

Terveelle ihmiselle, ehkä liian helppo testi ja ei vaadi tarpeeksi. Jos testaajia on useampia, tulee tehdä tarkka määrittely mitkä asiat ovat sallittuja ja mitkä eivät, kuten yläraajan asennon muuttaminen liikkeen aikana. Selkärangalla ja käsillä voidaan vaikuttaa omaan massakeskipisteeseen, jolloin esimerkiksi polvinivelen kulmat voidaan saavuttaa vähäisellä nilkka-nivelen dorsifleksiolla. Loppuasento ja suoritustekniikka tulee siis käydä tarkasti läpi kaikkien testaajien kanssa.

 

Valakyykkytesti

Tarjoaa enemmän tietoa ryhdistä, linjauksista ja liikkuvuuksista, sillä liikkuvuutta tarvitaan nilkka-,polvi- ja lonkkanivelen lisäksi myös rintarangasta ja olkanivelestä. Valakyykky haastaa kehon mekaniikkaa enemmän kuin kyykkytesti, jonka takia se vaatiikin hieman enemmän ”tervettä” testattavaa. Sen takia se tarjoaakin paljon enemmän tietoa urheilijan mahdollisista toimintahäiriöistä ja haastaakin kehonhallintaa enemmän.

Valakyykkytesti suoritetaan jumppakepin tai vastaavan kanssa. Jumppakeppi on molemmissa käsissä, jotka viedään suoriksi pään yläpuolelle. Tutkittava ohjeistetaan menemään rauhallisesti kyykkyyn niin, että kantapäät eivät irtoa maasta ja kyynärpäät pysyvät koko ajan suorina.

Valakyykkytestistä on jo olemassa kolmen pisteen taulukko, jota käytetään Functional Movement Screenin testeissä. Kolme pistettä saavutetaan kun ylävartalo on suora tibia- tai vertikaalilinjan mukaisesti, femur on horisontaalitason alapuolella, polvet pysyvät linjassa jalkaterien ja lonkkien kanssa ja jumppakeppi ei ylitä polvien linjaa sivusta päin katsottuna. Jos kyseinen ei onnistu, liikettä helpotetaan asettamalla noin kahden senttimetrin korkuinen koroke kantapäiden alle. Samat arviointikriteerit kuin aiemmin ja onnistunut suoritus on kahden pisteen arvoinen. Jos korokkeenkin kanssa jokin arviointikriteereistä (tibialinja, femur horisontaalitason alapuolella, polvien linjaus ja jumppakeppi polvilinjan takana) ei täyty, tulee arvioksi yksi piste. Testistä saa nolla pistettä vain jos suoritusta ei voida suorittaa esimerkiksi kivun takia.

Jotta jumppakeppi pysyy polvilinjan takana, sivusuunnasta katsottuna, täytyy olkanivelessä olla tarpeeksi liikkuvuutta fleksiosuunnassa ja rintarangassa tulee olla tarpeeksi liikkuvuutta ekstensiosuuntaisesti. Olkanivelen liikkuvuus voi jäädä vajaaksi useista syistä, kuten esimerkiksi eteenpäin kiertyneistä olkapäistä ja muista rakenteellisista vaivoista. Rintarangan rajoittunut liike eksentionsuuntaisesti voi myös johtua useista eri tekijöistä, mutta yleensä tekijänä on tottumus liian fleksionsuuntaiseen asentoon.

Kouluissa suoritettava Move! – mittaus käyttää variaatiota valakyykystä, eli ilman jumppakeppiä suoritettava kyykky. Tällöin arviointikriteeri, jossa jumppakeppi ylittää polvilinjan, vaihtuu ”kädet eivät pysy ylhäällä.” Liike ei tällöin vaadi rintarangalta niin paljon ekstensio suunnan liikkuvuutta. Move! – mittauksessa ei noudata Functional Movement Screenin pisteytystä ja esimerkki tuotiin esille vain sen tuoman vaikutuksen rintarankaan takia.

 

 

Valakyykkytestin positiivisien puolien pohdintaa

Kertoo urheilijalle paljon enemmän kuin pelkkä kyykkytesti. Kertoo kyykkyliikkeeseen verrattuna myös rintarangan ja olkanivelen liikkuvuudesta toiminnallisesti. Valmis pisteytystaulukko mahdollistaa monelle testaajalle valmiiksi tiedot arviointikriteereistä. Haastaa vartalon kontrollia ja hallintaa vielä enemmän. Kertoo ryhdistä enemmän kuin kyykkytesti.

 

Valakyykkytestin negatiivisten puolien pohdintaa

Henkilölle, jolla on huono kehonhallinta / -hahmotus, liike voi olla aivan liian hankala, jolloin pisteytys 1-3 saattaa jättää liikaa asioita auki. Liikettä ei voi suorittaa henkilöille joilla on kipuja liittyen olkanivelen liikeisiin, jolloin tulee olla varautunut vaihtoehtoisella testillä. Ajallisesti vie enemmän aikaa kuin kyykkytesti, koska on enemmän asioita joita havainnoida.

Syväkyykkytesti

Syväkyykkyä voidaan verrata suoraan kyykkytestiin. Ainoana erona suoritus tekniikassa on nimenmukaisesti, kuinka syvälle kyykyssä mennään. Syväkyykkyä vaatii vielä enemmän liikkuvuutta nilkalta kuin normaali kyykkytesti, mutta toki tätäkin voidaan kiertää muuttamalla omaa kyykistymistekniikkaa. Jos polvia avataan vahvasti ja lantio viedään pitkälle taakse, on mahdollista päästä syväkyykkyyn huonollakin nilkan liikkuvuudella. Sen takia tulisikin määritellä etukäteen suoritustekniikka. Liike vaatii enemmän liikkuvuutta nilkalta, jos suoritustekniikassa täytyy pitää selkä mahdollisimman suorana, tällöin nilkan huonoa liikkuvuutta ei voida kompensoida hyvällä lonkan liikkuvuudella, koska selän pyöristyminen vahvistuu.

 

Hyvät ja huonot puolet syväkyykkytestistä

Pääpiirtein samat hyvät ja huonot puolet kuin kyykkytestissä. Tällä testillä saadaan hieman enemmän tietoa lonkan ja nilkan liikkuvuudesta kuin normaalin kyykkytestin. Huonona puolena voisi pitää testin huonoa yhdistämistä mihinkään toiminnalliseen. Vaikka oheisharjoittelussa tehdäänkin myös isoilla nivelkulmilla kyykkyjä, on syväkyykky astetta huonompi tähän tarkoitukseen, jos selkää ei saada pidettyä suorana täysin alhaalla asti. Täytyy huomioida kuinka olennaista testattavalle on päästä ja päästä pois syväkyykystä. Jääkiekkoilija ei hirveästi noilla nivelkulmilla luistele, joten ehkä normaali kyykkytesti olisi enemmän relevantti.

 

Yhden jalan kyykkytesti

Ei pidä sekoittaa tätä testiä pistoolikyykkyyn. Vaikka molemmat suoritetaan yhdellä jalalla, on tekniikassa paljon eroavaisuutta. Yhden jalan kyykkytesti ”vapaana” oleva jalka menee taaksepäin vartalosta, ei etupuolelle niinkuin pistoolikyykyssä. Pistoolikyykky vaatii enemmän liikkuvuutta niveliltä ja myös kykyä tuottaa voimaa isoilla nivelkulmilla. Yhden jalan kyykkyä sen sijaan käytetään kun halutaan testata tutkittavan liikehallintaa. Yhdellä jalalla seistessä joutuu tukijalan keskimmäinen pakaralihas tekemään paljon enemmän töitä asennon toispuoleisuudesta johtuen. Näitä kahta testiä voidaankin käyttää samalla lailla progressiivistesti, kuten kyykytestiä ja valakyykkytestiä. Jos yhden jalan kyykky onnistuu, kokeillaan onnistuuko pistoolikyykky. Tässäkin täytyy toki miettiä kuinka olennaista on päästä pistoolikyykyn vaatimaan loppuasentoon tutkittavalle. Monet urheilulajit eivät vaadi niin suuria nivelkulmia, mutta pistoolikyykky on loistava liike oheisharjoittelussa, kun treenataan yhden jalan voimantuottoa.

 

Hyvät ja huonot puolet yhden jalan kyykystä

Hyvä testaus liike ja kuuluukin monen fysioterapeutin työkalupakkiin. Antaa tietoa varsinkin keskimmäisen pakaralihaksen voimasta, mitä esimerkiksi normaali kyykkytesti ei kerro. Toimii paremmin henkilöille, jotka eivät ole aktiivisia liikkujia, mutta voidaan silti hyödyntää urheilijoiden kanssa, jos halutaan selvittää keskimmäisen pakaralihaksen voimaa. Liikkuvuuden puolesta pistoolikyykkyä voidaan myös käyttää testaamisessa, mutta syväkyykky kertoo samat asiat liikkuvuudesta ja on helpommin toteutettavissa. Pistoolikyykkyä voidaan käyttää paljon paremmin voimantuoton mittaamisessa.

 

Lähteet

Cook, G., Burton, L., Hoogenboom, B. & Voight, M. 2014. Functional movement screening: the use of fundamental movements as an assessment of function-part 2. The international journal of sports physical therapy, 9(4), 549-563.

Haakana A. Janhunen T. 2018. JÄÄKIEKKOILIJAN LIIKKUVUUDEN JA KEHONHALLINNAN TESTAAMINEN. Opinnäytetyö. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Fysioterapia. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/153988/Aleksi_Haakana_Tomi_Janhunen.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Peruskoululaisten fyysisen toimintakyvyn mittaristo: opettajan käsikirja. 2012. Verkkojulkaisu. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos & Jyväskylän yliopisto. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/move_opettajan_kasikirja_muokattu2017.pdf

Räisänen A.  Pasanen K.  Krosshaug T.  Avela J.  Perttunen J. & Parkkari J. 2016. Single-leg squat as a tool to evaluate young athletes’ frontal plane knee control. Clinical journal of sports medicine 26(6), 478-482. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26704374

Schoenfeld, B. 2010. Squatting kinematics and kinetics and their application to exercise performance. Journal of strength and conditioning research 24(12), 3497-3506. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20182386

Slater L. & Hart J. 2016. Muscle activation patterns during different squat techniques. Journal of strength and conditioning research 31(3), 667-676. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/26808843

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close