Tampere
19 Jan, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Kysymysten muotoilulla on iso rooli



Kirjoittanut: Inga Keski-Heikkilä - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Toisinpäin
Maria Veitola
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Kuuntelin Maria Veitola – Toisinpäin -kirjan. Kirjassa Maria ei itse kerro haluamiaan asioita, vaan lukijat ovat lähettäneet hänelle mieltä askarruttavia kysymyksiä ja Maria vastaa haasteellisiinkin kysymyksiin. Vaikka kirja ei suoranaisesti kosketa opiskeluani, on hänellä hämmästyttävän upea taito koostaa ajatuksia ja mielipiteitä, kuitenkaan ketään loukkaamatta. Siitä meillä jokaisella olisi opittavaa, ja siksi koen tämän kirjan opintojeni kannalta erittäin hyödylliseksi. Ilman omien tunteiden ja mielipiteiden oikeanlaista sanoittamista, on hirmuisen vaikea saada omaa kantaansa esille. Sitten kun kaikki osaavat sanoittaa oman kantansa ymmärrettävästi, saadaan aikaan jotain mieletöntä ja uutta. Arvostan hänessä suuresti sitä, kuinka hän osaa analysoida asioita ja kysyä oikeita kysymyksiä, jotka menevät syvälle ja herättävät ajattelemaan. Parasta kirjallisuutta on ehdottomasti tällainen vähän hömppä, mutta silti todella ajatuksia herättävä.

 

Termien ja sanontojen mielikuvat

 

Jokaisella meistä on varmasti sanontoja ja sanoja, jotka kuultuamme saa meidän ihokarvat pystyyn. Harvemmin itse sana tai termi saa meissä tunteita aikaan, vaan siihen liittyvät muistijäljet ja mielikuvat. Usein niitä tarkastellaan ihmisen kautta ja ensimmäisenä jostain termistä tulee mieleen jokin ihminen, joka ehkä kuvastaa termiä tai on sen sanonut. Itse pohdiskelin sanaa feminismi, jota kirjassakin käytettiin esimerkkinä. Feminismi sanana herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Kun mietin miksi, niin se luo minun päähäni mielikuvan ihmisestä, johon en samaistu ja meidän arvot ja tekeminen ovat ristiriidassa. Siksi en ole aiemmin halunnut luokitella itseäni feministiksi, koska en ole halunnut minua rinnastettavan mielikuvani ihmiseen. Todellisuudessa sellaista ihmistä ei ole, jonka mielessäni näen ja tuskin kukaan muukaan. Jostain on vain mieleeni piirtynyt sellainen mielikuva. Tärkeää olisi nähdä omien mielikuviensa taakse eikä rakentaa jollekin termille omakehittämää mielikuvaa. Termin faktat on tärkeä tunnistaa, ja jokainen saa nähdä niiden perusteella oman tapansa ajatella asiasta. Fakta vain on, että yleensä kuulemme sanat jonkun toisen ihmisen suusta ja miellämme termin ja sanojan samaksi asiaksi. Hedelmällisiä keskusteluita olen saanut kirjan kuunneltuani siitä, kun olen kysynyt eri ihmisiltä mitä feminismi heille tarkoittaa ja kuinka he asian kokevat. Hyvin usein huomaa, että se nimenomaan perustuu jonkun toisen ihmisen sanomaan, eikä siihen mikä sen tausta on. Mietin, että on harmillista miten vähän jätänkään kysymättä mitä tarkoitat, jos joku sanoo uuden termin jollekin asialle ja mietin pääsääni, että en ehkä ole samoilla linjoilla. Koska silloinhan se hedelmällinen keskustelu vasta olisi pääsemässä aluilleen.

Termit helpottavat meidän elämää ja asioiden sanoittamista, mutta välillä tuntuu, että aina pitää löytää jokin termi tai lokero miten ihmiset jaotellaan. Joissain tapauksissa se on hyvä, mutta onko se aina oleellista? Mietin myös sitä, että jos haluamme käyttää termejä, olisi hyvä muotoilla kysymykset uudelleen. Ja koska olen puhunut feminismistä, niin jatkan samalla esimerkillä. On iso ero siinä kysyykö: oletko feministi, vai mitä ajattelet feminismistä? Ensimmäisellä kysymyksellä lokeroin henkilön suoraan omaan käsitykseeni feminismistä, joka ei välttämättä ole lainkaan todellinen. Jälkimmäisellä kysymyksellä saa sellaisen vastauksen, joka on juuri hänen kokemuksensa asiasta.  Kysymysasettelussa on valtava ero, vaikka lopputuloksella tavoitellaankin samaa asiaa. Vuorovaikutuksessa muutenkin meidän tulisi käyttää enemmän avoimia kysymyksiä, eikä kysymyksiä, joihin voi vastata vain yhdellä sanalla. Avoimilla kysymyksillä saadaan oikeat mielipiteet esille, ja vuorovaikutuksesta tulee hedelmällinen molemmin puolin. Tietysti vuorovaikutuksen vastuuta ei voi sysätä vain toiselle, vaan molemmat ovat vastuussa oikeinymmärryksestä. Jos joku minulta joskus kysyy, että olenko feministi, en vastaa vain kyllä, vaan perustelen vastaukseni miksi, vaikkei sitä kysyttäisikään. Jokainen luokoon sen perusteella oman käsityksensä asiasta eikä sen, että he peilaavat termiä ja minua keskenään. Koska harvemmin kukaan näkee aivojeni sisään miten asiat ajattelen. Eli myös kysymyksiin vastaajalla on vastuu siitä, että tulee oikeinymmärretyksi. Mielestäni tärkeää ei ole huudella, että olen nyt feministi, vaan tärkeämpää on se, miten elämässä ylipäätään toimii. Mieluummin näyttää tekoja kuin huutelee. Mutta haluan korostaa, että tämä on vain minun mielipiteeni ja kokemukseni asiasta.

 

Ilmaisutaito

 

Ainakin minun koulussani opetettiin ilmaisutaitoa, mutta se oli lähinnä teatterillista ilmaisua, ei niinkään oman itsensä ilmaisua. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kouluihin pitäisi ottaa oppiaineeksi itseilmaisutaito. Suomessa koetaan työuupumusta ihan valtavan paljon, ja suurin osa siitä johtuu siitä, että ei osata ilmaista omia tarpeitaan työpaikalla. Ei osata kertoa koska on liikaa töitä, kuormittaako joku tai jotkin asiat, vai onko työ liian tylsää ja sen vuoksi uuvuttaa. Ilmaisutaitoja elämässä tarvitaan erityisen paljon, jotta tulet ymmärretyksi töissä, kotona ja elämässä yleensä. Meidän jokaisen tulisi opetella sanoittamaan omat tunteet ja ajatukset ääneen, sillä kukaan muu ei voi päämme sisään nähdä. Maria puhui kirjassaan myös ns. kiltin tytön syndroomasta. Siinä että on kiltti, ei ole mitään pahaa. On erinomaista olla myötätuntoinen, ystävällinen ja joustava. Oleellisinta on kysyä itseltään, että kadottaako kiltteys omat äärirajat? Mitä olen ja mitä haluan? Onko tunteillani ja omilla tahdoillani merkitystä? Vai onko tavoitteeni vain olla tuottamatta päänvaivaa muille kanssaeläjille ja tehdä muiden elämästä helppoa. Minusta nuo ovat äärimmäisen tärkeitä pohdittavia kysymyksiä, sillä juuri tuohon viimeiseen lauseeseen kiltteyden ihannointi ohjaa.

Minulla itselläni on omien ajatusteni sanoittamisessa ainakin kehitettävää, ajatukset ovat hyvin kirkkaita pääni sisällä, mutta kun sanoitan ne sieltä ulos, en saa kiteytettyä juttuni ydintä sellaisena, kuin sen päässäni koen. Tässä asiassa ei varmasti ole oikotietä onneen, vaan ei auta kuin harjoitella. Tärkeintä on ensin ymmärtää omat tavat olla ja elää.

Lopuksi lempi lauseeni kirjasta Marian sanoin:

”Ei tarvitse olla tähti ollakseen erityinen. Jokainen meistä on jo, koska meissä ei ole toista kaltaistasi.”

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close