Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Kuuntelun ja kehityksen noidankehä



Kirjoittanut: Janne Pussinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Lean Startup
Eric Ries
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Jokainen tiimioppimismallissa oppinut ja erityisesti tiimiyrittäjänä toiminut opiskelija osaa varmasti kertoa jonkun hetken, kun on epäonnistunut. Oli epäonnistuminen sitten epäonnistunut tuotteen laukaisu, kurssin reputtaminen, pitchauksessa sekoilu tai ihan vain kokonaan epäonnistunut projekti, niin tiimiyrittäjän oletetaan ottavan epäonnistuminen kevyesti ja laukovan litania samoja lauseita mitä kaikki muutkin laukovat.  ”Joo se meni vähän pieleen, mutta ainakin opin tosi paljon!” tai ”Se nyt oli semmone oppiprojekti niin siinä mielessä onnistuttiin” tai ”Penkin allehan se meni, mutta mieti mitä kaikkea oppia tästä voi ammentaa.”

Eikä tämä päde vain tiimiyrittäjiin. Epäonnistuminen on yrittäjyyden kultastandardi. Meille hoetaan päivittäin erilaisia lukuja siitä kuinka menestyneet yrittäjät ovat epäonnistuneet tuhottomia kertoja ennen onnistumistaan. Kuinka neljä viidestä yrityksestä menee konkurssiin ensimmäisen viiden vuoden aikana perustamisesta. Kuinka vain yksi startup kymmenestä saa tarvitsemansa rahoituksen. Silti meitä kannustetaan yrittämään kerta toisensa jälkeen, vaikka todennäköisyydet menestyksestä tai edes itsensä elättämisestä ovat hyvin epätodennäköisiä. Tämä kaikki tehdään siinä toivossa, että näistä epäonnistumisista seuraisia jotain hyvää. Että niistä opittaisiin jotain (toivottavasti hyödyllistä).

Akatemiallakin puhutaan hyvin usein projekteista, jotka eivät tuota liikevoittoa oppiprojekteina. Mutta mitä niistä opitaan? Ja opitaanko niistä edes todella mitään? Jos oppiprojekteista ei opita mitään, miksi niitä tehdään?

Paitsi tiimioppimisessa ja tiimiyrittäjyydessä, oppimisen arvon pitäisi olla itsestään selvä jokaiselle yritykselle ja erityisesti startupille. Elämme informaatioaikakautta. Kaikki info, jonka voimme saada käsiimme on arvokasta, eikö? Eikä mistään opi niin hyvin kuin epäonnistumisesta! Mutta mitä opimme? Mistä tiedämme ovatko oppimamme asiat veden pitävää faktaa vai omaa mututuntumaamme?

Yritykset (ja tiimiyrittäjät) ovat taipuvaisia asiaan, josta Lean Startup-metodin kehittäjä ja puolesta puhuja Eric Ries kutsuu ”onnistumisen teatteriksi”. Onnistumisen teatteria ovat kaikki ne asiat, joilla yritämme saada epäonnistumisemme tai edes edistyksemme puutteen näyttämään onnistumisilta. Yritykset ostavat isoja ja näyttäviä PR-kampanjoita, opiskelijat vakuuttavat läheisilleen kaiken olevan kunnossa tuijottaen samalla esseidensä tyhjiä sivuja. Tämä kaikki vie energiaa todellisilta toimilta, joita pitäisi toteuttaa, jotta projekti (oli se sitten miljoonan dollarin uusi tuote tai kahden sivun essee oppimisesta) edistyisi. Onnistumisen teatteri vie resurssejamme ja hidastaa edistystämme.

Onnistumisen teatterin sijaan meidän pitäisi keskittyä joko kehittämään projektiamme tai ottamaan oppia projektin nykyisistä tuloksista. Tähän Lean Startup metodi käyttää käsitettä vahvistettu oppiminen.

Vahvistettu oppiminen on Lean Startupin tapa mitata projektin edistymistä ja tuotettavuutta. Perinteisest tavata mitata projektin edistymistä liittyvät staattisiin tavoitteisiin. Kuinka hyvin projekti seuraa suunnitelmaa ja aikataulua, millaisiin standardeihin tuote pääsee, miten hyvin projekti pysyy aikataulussa. Ja perinteisille, lähes monoliittimaisille suurille yrityksille tämä metodi varmastikin toimii. Mutta startupeille, joiden tavoitteet eivät ole samankaltaiset kuin suurten jo pystyssä olevien yritysten, tällainen ajattelu on hidasta, kömpelöä, eikä vastaa oleellisiin kysymyksiin.

Totta kai on tärkeää, että tavoitteet saavutetaan ajallaan, että tuota on laadukas ja että budjetissa pysytään. Mutta ovatko ne startuppien onnistumisen lopulliset mittarit? Ries argumentoisi tätä vastaan. Ries argumentoi, että startuppien tarkoitus ei ole samanlainen kuin perinteisten yritysten. Kun perinteisten yritysten tarkoituksena on tehdä rahaa, suoraa riihikuivaa pätäkkää, niin startuppien tavoitteena ei välttämättä ole tehdä mahdollisimman suurta voittoa tai edes liikevaihtoa. Startuppien tarkoitus on sen sijaan todistaa sijoittajille, että startup-yrittäjä pystyy luomaan toimiva tuote ja myymään tätä tuotetta.

Sen perusteella startuppien mittarit onnistumiselle ovat erilaiset verrattuna perinteisiin yrityksiin. Startuppien tavoitteet ovat epämääräisiä ja joskus häilyviä. Uusien innovaatioiden tuominen markkinoille on aina epävarmaa ja riski. Laajimmatkin markkinointitutkimukset saattavat osoittaa tuotteen olevan haluttu ja jopa vaadittu, mutta ennen kuin tuote on ulkona, on sen onnistuminen aina epävarmaa. Sen takia jatkuva ja vahvistettu oppiminen on tärkeää.

Vahvistettu oppiminen tarkoittaa käytännössä tieteellisen metodin soveltamista tuotteen kehitykseen ja asiakkailta kerättyyn dataan. Tieteellinen metodi koostuu hypoteesien muodostamisesta ja niiden todistamisesta empiirisillä testeillä. Lean Startup-metodissa tieteellistä metodia sovelletaan erityisesti juuri tuotekehityksessä.

Lean Startupissa ensimmäinen tavoite jokaiselle startupille on minimum viable product, suomeksi pienin toimiva tuote. Tämä on juuri sitä miltä se kuulostaa. Pienin ja nopeiten tuotettu versio startupin tuotteesta, jonka voi markkinoille laittaa. Tätä versiota tuotteesta ei saa pantata mahdollisimman pitkään ja pyrkiä saamaan teoreettista palautetta tai kritiikkiä niin kauan, että tuote vaikuttaa täydelliseltä. Tärkeämpää on saada tuote ylös, ulos lenkille! Teoreettiset palautteet ja markkinointitutkimukset ovat hyödyllisiä, mutta ennen kuin tuote on laajan yleisön saatavilla ja nähtävillä, ei siitä voi saada todellista palautetta tai tietää sen todellista arvoa asiakkaiden tai käyttäjien silmissä. Tuhannen asiakkaan, jotka eivät ole nähneet tai kokeilleet tuotetta käytännössä antama palaute jää arvossaan kauas yhdenkään todellisen käyttäjän antaman palautteen taakse.

Tieteellisen metodin mukaan, ennen kuin pienen mahdollinen tuote on julkistettu, muodostetaan tuotteeseen liittyvä hypoteesi. Esim. ”Käyttäjä tulee tekemään asian X, Y ja Z, tässä järjestyksessä.”. Sitten siirrytään empiiriseen kokeeseen: annetaan tuote käyttäjille kokeiltavaksi. Kun käyttäjä tekeekin asiat X, Y ja B, ei häntä korjata ja kehoteta tekemään toimintoa Z, vaan häntä haastatellaan ja selvitetään miksi hän teki toiminnot, jotka teki. Ehkä tuote tuntui luontevammalta näin. Ehkä ohjeet tuotteessa olivat epäselvät. Ihan sama, mitä palaute on, yrittäjän on turha ruveta puolustelemaan nykyistä tuotetta tai selittämään sen olevan vain tilapäinen versio lopullisesta tuotteesta. Tärkeää on kuunnella ja sisäistää käyttäjältä saatu informaatio. Kuinka tuote voisi paremmin vastata asiakkaan odotuksia, vaatimuksia ja tasoja? Ainoa keino saada tämä info on kuuntelemalla asiakasta.

Tämän tapahtumaketjun toistaminen kerrasta toiseen on todellista vahvistettua oppimista. Se tarkoitta jatkuvaa kuuntelun ja kehityksen noidan kehää, jonka tavoitteena on tuottaa mahdollisimman hyvä tuote. Hyvä tässä tapauksessa tarkoittaa asiakkaiden käyttämää tuottetta. Asiakkaiden ei tarvitse edes pitää tuotteesta, kunhan käyttävät sitä. Kuinka moni meistä voi rehellisesti sanoa pitävänsä vessapaperista? Kuinka moni tunnustaa, ettei käytä vessapaperia?

Kirjailijapiireissä liikkuu usein sanonta ”Kill your darlings”. Tämä tarkoittaa sitä, että kirjailijan tulee joskus vain luopua joistain hahmoista, juonista tai jopa kirjoista joita on työstänyt pitkään, ja jotka kokee tärkeiksi. Sama pätee todella hyvin myös startup-yrityksiin ja niiden tuotteisiin, joskaan ei niin rajusti. Lean Startup esittelee termin, joka on tunnettu jo Frendeistä: ”PIVOT!” (Ross Gellar, 25.2.1999). Lean Startup -metodissa tämä tarkoittaa tuotteen suunnan kääntämistä. Jos startup on kehittänyt sovellusta parhaan mahdollisen maalin valitsemiseen, mutta asiakkailta saatu palaute osoittaa, että sovellus … soveltuu käytännössä paremmin värillisten valojen testaamiseen, on pienen ja ketterän startupin helppo kääntää tuotteensa kehitys asiakkaiden antamaan suuntaan.

Tämä on Lean Startup-metodin etu. Se on ketterä ja nopea tapa vastata markkinoiden muutoksiin ja asiakkaiden toiveisiin. Se on myös testattu lähes kaikilla olemassa olevilla yrittämisen aloilla aina sovelluksista ravintola-alalle. Mutta voimmeko käyttää metodiikka itsemme kehittämiseen?

Jos ajattelemme itsemme olevan startuppimme tuote, voimmeko hyödyntää vahvistettua oppimista tämän tuotteen parantamiseen? Startupeilla on usein häilyvät tavoitteet, eivätkä ne pysy samana pitkään. Aivan kuten ihmisilläkin! Käyttäjiä meillä ei niinkään ole, mutta ainakin tiimioppimisessa meillä on jotain melko samanlaista: omat tiimikumppanimme. Tiimityöskentelyyn väkivaltaisesti epäluonnolliseen muotoon väännettynä Lean-ajattelu korostaa yhtä tärkeintä pilaria kaikkien ihmisten välisessä kanssakäymisessä: kuuntelua ja palautteen vastaanottoa.

Ehkä voimme näin olla oman elämämme tuotteita ja soveltaa tieteellistä metodia parantaaksemme itseämme. Ehkä Lean ajattelulla meistäkin voi tulla miljardien arvoisia henkilöstartuppeja.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close