Tampere
20 Sep, Monday
9° C

Proakatemian esseepankki

Kuuntelun ja dialogin taito



Kirjoittanut: Micaela Erola - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Et taida kuunnella
Kate Murphy
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Johdanto

 

Kate Myrphyn kirjaa Et taida kuunnella oli kehuttu minulle niin kovasti, että minunkin täytyi lukea se. Kirja sai miettimään uusien näkökulmien kautta kuuntelua, ja sitä kuuntelemmeko ja kuuntelenko aidosti, vai käytänkö vain kuuloaistiani sen koommin keskittymättä? Kuuntelemmeko aidosti muita, jos selaamme puhelinta tai muita älylaitetta samalla, tai annamme teennäisiä hymähdyksiä ja nyökkäyksiä kertojan lauseiden perään. Emme kuuntele. Kirjassa kerrottiin, että passiivinen kuuntelu tarkoittaa pelkää kuuloaistia ja aktiivinen kuuntelu sen sijaan tarkoittaa keskittymistä kuunteluun ja puhujan kertomaan viestiin. On myös olemassa erilaisia vastauksia keskustelussa, oma ja keskustelukumppanin vastauksen tapa määrää keskustelun laadun ja syvyyden. On olemassa siirtovastauksia ja tukivastauksia. Siirtovastauksella tukahdutetaan yhteisymmärryksen mahdollisuus ja se on yleensä itseen viittaava toteamus. Tukivastaus on toiseen viittaava toteamus. Se sisältää aidosti uteliaita, avoimia kysymyksiä ja sen tarkoituksena on hankkia lisätietoa ja ymmärtää näkökulmaa, ei muuttaa sitä.

Esimerkki siirto- ja tukivastauksesta (Saarinen 2021):

Puhuja: Meidän koiramme karkasi viime viikolla, ja se löytyi kolmen päivän päästä.

Siirtovastaus: Meidän koiramme kaivaa aina itselleen reitin aidan alta, joten sitä ei voi viedä edes pihaan ilman talutinta.

Tukivastaus: Voi ei. Mistä se sitten vihdoin viimein löytyi?

 

 

Kipinän pajat, kuunnellaanko pajoissa?

 

Me eskarit olemme joutuneet käymään lähestulkoon kaikki pajamme zoomin välityksellä koronasta johtuen. Ja omasta mielestäni sen myös huomaa keskusteluissa ja dialogissa. Kuten kaikki tiedämme, dialogi timantti kuuluu seuraavasti: Kuuntele, kunnioita, odota vuoroasi, puhu suoraan sydämestä. Meillä Kipinässä ja väitän, että osalla muistakin tiimeistä pajojen dialogi ei mene näin. Olen pitkään miettinyt, miksi pajojen jälkeen on niin raskas ja stressaantunut olo. Myös muilta olen kuullut saman olotilan puimista. Itse olen päätynyt seuraavaan lopputulokseen: Meillä pajoissa puhuu aika lailla vain kolme ihmistä, se ei johdu siitä, että muilla ei olisi asiaa, vaan siitä, että seuraavat lauseet aloitetaan jo ennen kuin edellinen puhuja saa lopetettua omansa. Dialogissamme ei siis ole neljän tunnin aikana taukoja. Väliin on vaikea mennä ja sanoa omaa asiaansa, koska toinen on jo ajoittanut lauseensa puoliksi toisen päälle. Myös turhat lisäykset ”olen samaa mieltä asiasta” ”niin minäkin” ja ”minä myös” ovat usein turhia. Olen huomannut myös, että harrastamme paljon toisen asian toistamista omin sanoin, jolloin keskustelu ei pääse syvälle, vaan pajamme jäävät uiskentelemaan rantavesiin.

 

Yhtenä ratkaisuna olisikin siis, että nämä kolme puhujaa hillitsisivät itsensä ja muut rohkenisivat puhumaan, pitää opetella myös käyttämään dialogia timanttia ja hillitsemään keskustelua, jotta neljän tunnin pajassa olisi hiljaisiakin sekunteja, ellei jopa minuutteja. Kipinältä löytyy pajoista myös ihmisiä, jotka ovat hiljaa koko pajan, ellei palloa heitä heille. En ole itsekkään missään nimessä täydellinen pajoissa, mutta tiedostan, että jokaisen pitää kantaa kortensa kekoon, jotta saamme pajoista kaiken mahdollisen hyödyn irti. Väitän myös, että osa on jo miettinyt seuraavan lauseensa tai väittämänsä valmiiksi omassa päässään, ennen kuin on kuunnellut mitä edellinen sanoo loppuun. Tämä on sitä passiivista kuuntelua.

 

Olemme kuitenkin kehittämässä jatkuvasti dialogiamme pajoissa, ja se onkin yksi syksyn tavoitteistamme. Pääsemme myös toivottavasti pitämään pajoja läsnä, mikä auttaa todella paljon hyvän dialogin rakentamisessa.

 

Näihin kaikkiin loppupäätelmiin minut lopulta ohjasi pajojen yö. Kun samassa pajassa oli enemmän vanhempia opiskelijoita, kun eskareita, huomasi kuinka rauhallista keskustelu oli ja kuinka tuli jopa useampien minuuttien hiljaisia hetkiä. Huomasi, että pajailua oli harjoiteltu.

 

 

Lopuksi

 

Jotkut ovat jo valmiiksi taitavia kuuntelemaan. Esimerkiksi yleensä kenttäagentit valitaan niistä henkilöistä, jotka jo osaavat kuunnella ilman, että heitä alettaisiin kouluttaa kuunteluun. Agentit saavat kuuntelemalla selville enemmän kuin ”tavallinen ihminen”, esittämällä oikeita kysymyksiä kuulemansa perusteella. Kuuntelutaitoa voi kuitenkin kehittää. Voi laittaa älylaitteet ja kaikki muut härpäkkeet pois ja keskittyä vain siihen, mitä toisella on sanottavaa. Voi harjoitella esittämään tukivastauksia siirtovastauksien sijaan, ja näin saada enemmän selville puhujasta. Ihmisellä kuitenkin on tarkoituksella kaksi korvaa ja yksi suu. Oppisopimuksissa hyvä tapa saada kaikki kuuntelemaan aidosti on arpoa järjestys. Ei etukäteen, vaan aina kun oppisopimuksen edellinen kertoja on lopettanut, arvotaan vasta sitten seuraava. Näin kukaan ei voi stressata omaa vuoroaan, jos tietää olevan seuraavaksi, vaan voi aidosti keskittyä kuuntelemaan, mitä kertojalla on sanottavaa.

 

Tässä kaikille vielä pohdittavaa: Kuunteletko itse aidosti muita tiimissä ja sen ulkopuolella?

 

 

 

 

 

 

 

Murphy, K. 2020. Et taida kuunnella. Helsinki: WSOY.

Saarinen, R. 2021. Osaammeko kuunnella. Luettu 20.7.2021. https://www.covis.fi/osaammeko-kuunnella/

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close