Tampere
30 Nov, Monday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Kuulen, mitä haluan kuulla; opin, mitä haluan oppia



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Keskustelimme eräässä pajassa tiimimme kesken yksilöllisistä oppimistyyleistä. Oppimistyylit tarkoittavat eri aistien avulla oppimista. Käytämme toki kaikkia asitikanaviamme oppimisen tukena, mutta niiden käytössä voi olla yksilöllisiä eroavaisuuksia. Teorian mukaan meille on jokaiselle luontaista käyttää kanavia eri määriä. Toiset oppivat siis paremmin kuuntelemalla, toiset lukemalla ja kolmas tarvitsee jotain toimintaa ja tunnetta jotta voi sisäistää tiedon hyvin. Mikä sitten kertoo sen miten juuri minä opin ja mistä se johtuu?

“Me hankimme tietoa ja muistamme asioita aistiemme kautta. Usein jokin aisteista on toisia dominoivampi. Se, mitä aistikanavaa suositaan on yksilöllistä. Toiset oppivat tehokkaammin kuullessaan uutta tietoa, toisten täytyy nähdä oppiakseen. Aisteihin perustuvat oppimistyylit ovat:

  • auditiivinen (kuuloaisti),
  • visuaalinen (näköaisti) ja
  • kinesteettinen (koko vartalon liikkeet) oppimistyyli” (mielikompassi.jyu.fi)

Testin tehtyämme huomasimme tiimimme koostuvan suurilta osin tekemällä eli ”kinesteettisesti” oppivista.

Muistan ensimmäisenä opiskeluvuotenani, että teimme sen aikaisen tiimini kanssa saman testin. Tuolloin valmentajani sanoi kinesteettisen oppimistavan olevan varsin harvinainen ja että sellaiset oppijat ajautuvat proakatemian tyyppisiin käytännöllisiin koulutusmuotoihin, sillä tekemällä oppiminen on voimakkain oppimisen muoto. Omat vahvuuteni olivat myös kinesteettisessä oppimisessa ja testin mukaan olen sen lisäksi melko visuaalinen oppija. Auditiivisuus oli selvästi heikoin, taisin saada siinä muutaman pisteen ylitse minimirajan. Siinä hetkessä uskoin löytäneeni selityksen erittäin heikolle korvalleni oppia laulun sanoja tai kieliä oppitunneilla. Pureskeltuani aihetta hieman enemmän ja tutustuttuani muihin oppimiseen ja tiedon sisäistämiseen liittyvin teorioihini, kuten Caron Dweckin mindset –teoriaan, uskomukseni koki käännytyksen oppimistyylien teorian osalta.

Kuten kaikki kirjalliset testit tai haastattelut, myös tämä kyseinen testi ohjaa meitä vastaamaan tietyllä tavalla. Siinä vaiheessa, jossa identiteetti on muodostunut jonkunlaiseksi ja ihminen tiedostaa – tai kuvittelee tiedostavansa – omat vahvuutensa ja heikkoutensa, hän kykenee vastaamaan tiedostamattaan niin, että opitut vahvuudet vahvistuvat ja heikkoudet heikentyvät. ”Itsetietoisuus” ruokkii itse itseään. Tämä ei sinänsä ole haitallista oman minäkuvan rakentamisessa, mutta haitallista siitä tulee siinä vaiheessa, kun sokeasti jäämme ominaisuuksiemme vangeiksi.
Moni näistä ominaisuuksista ovat sellaisia, ettei niitä ole välttämättä kyetty koskaan todistamaan ihmisen fysiikassa. Meillä ei esimerkiksi ole aivoissamme sellaista osaa, kuin ”hyvä nimimuisti”. Meille voi muodostua kuva siitä, että olemme huonoja muistamaan nimiä. Voimmeko siis muodostaa kuvan myös siitä, että opimme kuuntelemalla mutta emme katsomalla. Ja näin joudumme heikkoutemme uhriksi. ”En minä ole ollut koskaan matemaattisesti lahjakas, en siis voi olla sitä jatkossakaan”. Oppiminen ja uuden sisäistäminen ei ole yksiselitteinen juttu ja siihen vaikuttaa monet asiat dynaamisessa psyko-fyysis-sosiaalisessa ihmisessä.

Ihminen on luonut lukuisia teorioita, joiden avulla saamme uusia selityksiä toiminnallemme. Niitähän me kaipaamme. Tarvitsemme selityksiä asioille joita emme ymmärrä. Selittelemme asioita uskonnon ja uskomuksien kautta. Kuten meistä suurin osa ei raamattua tai horoskooppejakaan tulkitse sanasta sanaan, ei tule nettitestin kautta tehdyn oppimistyylit- testin tuloksiakaan tulkita absoluuttisena faktana.

Enemmän vapautta oppimisen selittämiseen löytyy aiemmin mainitsemastani Mindset- teoriasta. Carol Dweck on yhdysvaltalainen professori Yalen yliopistosta, joka on kehittänyt luovuttajille ja itsesääliin putoaville tekosyiden etsijöille varsin hyödyllisen teorian oppimisesta. Sen mukaan meidät jaetaan kahteen ryhmään – Fixed mindset ja Growth mindset.

Fixed mindset – Tällainen ihminen tietää varsin hyvin omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Heikkouksilleen hän ei juuri voi mitään. Lahjakkuus on synnynnäistä ja se määrittää missä henkilö tulee pärjäämään ja missä ei. Kun jossain ei pärjää, se johtuu ehdottomasti yksilön omasta kyvyttömyydestä. Parempi vain pysyä siinä tutussa ja turvallisessa, minkä varmasti osaa.

Growth mindset – Ajattelutapa, joka johtaa itsensä voittamiseen ja jatkuvaan kehittymiseen. Tällaiset ihmiset uskaltavat ottaa riskejä, sillä epäonnistuminen on selitettävissä ulkoisista asioista – ”tällä kertaa en onnistunut, sillä en harjoitellut tarpeeksi”. Synnynnäistä lahjakkuutta ei ole tai se ei määrittele meitä suoraan hyväksi tai huonoksi. Kaiken voi oppia kun on tarpeeksi kiinnostusta ja halua siihen.

Aisteihin perustuvissa oppimistyyleissä ja Mindsetissä on se merkittävä ero, että oppimistyylit kertovat meille miten me opimme ja mindset kertoo miten suhtaudumme oppimiseen. Suhtautumista voimme muuttaa. Jotta emme jää vahvuuksiemme vangiksi tulee meidän hyödyntää tehokkaasti jokaista aistiamme oppimisen tukena ja ehkä haastaa kokemamme vahvuudet ja heikkoudet. Jospa minä voinkin olla hyvä kielissä, kun unohdan peruskoulun heikon menestyksen englannin kokeissa? Ranskan alkeita opiskellessa, aionkin muuttaa lähestymistapaani tekemällä kirjallisia tehtäviä enemmän kuin on ”pakko”, kuuntelemalla ranskan kielistä musiikkia ja käyttämällä ranskan kieltä arjessani. Nähtäväksi jää, saanko työtapojen muuttamisesta hakemaani hyötyä vai joudunko myöntämään itselleni; olen vain synnynnäisesti lahjaton.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close