Tampere
10 May, Monday
5° C

Proakatemian esseepankki

Kuolemattomat opit ystävien, menestyksen ja vaikutusvallan saamiseen



Kirjoittanut: Anniina Rantalainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa
Dale Carnegie
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Dale Carnegien vuonna 1937 kirjoittama klassikkoteos, Miten saat ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa on virkistävää vaihtelua muiden johtajuutta käsittelevien opusten seassa. Kirjasta on myyty yhtä ja samaa painosta 1980-luvulle saakka, jonka jälkeen sitä on hieman päivitetty nykyaikaan. Uudemman versiota myydään edelleen, ja minä sain kirjan isältäni lahjaksi. ”Lue tuo, se on ihan klassikko, ja monet johtajat käyttävät sen oppeja edelleen työssään”, hän sanoi. Mielestäni kirjan vetovoima piileekin juuri siinä: se lähentelee iältään sataa vuotta, ja edelleen se kolahtaa kovaa. Kirjan opit ovat arkisia, ne on helppo ymmärtää ja niitä pystyy harjoittamaan ihan jokainen. Lukijan on helppo nähdä itsensä kirjan esimerkkien kaltaisissa tilanteissa, koska kirjan opit on suunnattu ihan kaikille ihmisille, eikä pelkästään esimerkiksi juuri johtajille.

Otetaan esimerkiksi kirjan ensimmäinen osio, Ihmisten käsittelyn perusmenetelmät. Niitä on Carnegien mukaan kolme, ja ne kuuluvat näin:

Periaate 1. Älä arvostele, tuomitse tai valita.

Periaate 2. Anna rehellistä ja vilpitöntä kannustusta.

Periaate 3. Herätä toisessa innokas halu.

Niin, mielestäni edelliset ihmisten käsittelyn perusperiaatteet käyvät hyvinkin järkeen. Kuka nyt pitäisi ihmisestä, joka tuomitsee, ei kannusta lähimmäistään tai osaa innostaa tätä kohti omia tavoitteitaan? Näitä periaatteita voi – ja pitäisi – mielestäni käyttää jokapäiväisessä elämässä, ihan kaikkien ihmisten kanssa. Carnegie menee kuitenkin kirjassa paljon syvemmälle ihmisten käsittelyn kanssa, ja kirjan kakkososassa käsitellään sitä, kuinka saada ihmiset pitämään itsestään. Näitä periaatteita on Carnegien mukaan kuusi, ja ne kuuluvat näin:

Periaate 1. Ole aidosti kiinnostunut muista.

Periaate 2. Hymyile.

Periaate 3. Muista, että nimi on ihmiselle tärkein kaikilla kielillä.

Periaate 4. Ole hyvä kuuntelija. Rohkaise muita puhumaan itsestään.

Periaate 5. Puhu siitä, mikä kiinnostaa toista.

Periaate 6. Saa toinen tuntemaan itsensä tärkeäksi – ja tee se vilpittömästi.

Työskentelin aiemmin vaatekaupassa myyjänä, ja esimieheni – myymäläpäällikkö – oli mielestäni aivan ihana. Työstä en niinkään nauttinut, mutta myymäläpäällikköä olisin suositellut kenelle vain niin loistavana asiakaspalvelijana kuin työkaverinakin. Kun luin Carnegien kirjan toista osaa ja näitä kuutta periaatetta saada ihmiset pitämään itsestään, mieleeni tuli heti tämä edellinen esimieheni ja hänen valovoimainen persoonansa. Hän toden totta noudatti – oletan, että tietämättään – kaikkia näitä kuutta periaatetta niin työntekijöiden kuin asiakkaidenkin kanssa. Muistan, kun hain työtä, ja menin hänen haastateltavakseen. Haastattelu meni paremmin kuin mikään haastatteluni on koskaan mennyt, koska minun ei tarvinnut väkisin keksiä itsestäni kerrottavaa. Myymäläpäällikkö vaikutti aidosti kiinnostuneelta minusta: hän kyseli perheestäni, koulutuksestani, harrastuksistani ja edellisistä työpaikoistani aivan kuin ystävä ystävältä. Hetkeäkään ei ollut sellainen olo, että nyt on työhaastattelu käynnissä. Hän hymyili aina. Muisti aina, mistä olin hänelle edellisessä yhteisessä työvuorossamme kertonut esimerkiksi koulustani, ja muisti aina kysyä, miten asiat olivat nyt. Hän muisti aina kiittää pienimpienkin työtehtävien suorittamisesta ja loppuun saattamisesta – ja kun hän antoi rakentavaa palautetta, hän osasi muotoilla sen niin, että kun parannan työtäni, hyödyn siitä ennen kaikkea eniten itse. Mitä mieletöntä ihmisten ja tunteiden johtamista!

Kirjan kolmas osa, Kuinka saat toiset omalle kannallesi, on mielestäni kirjan ristiriitaisin osa. Siinä esitetyistä asioista jotkut ovat mielestäni vähän vanhanaikaisia. Kirjan kaikista periaatteista kolmannen osan periaatteet soveltuvat mielestäni eniten työelämässä käytettäviksi, ja niistä käytetyt esimerkitkin suurin osa liittyy työyhteisössä pärjäämiseen ja oman suosionsa kasvattamiseen. Periaatteet ovat seuraavat:

Periaate 1. Ainoa keino väittelyn voittamiseksi on välttää sitä.

Periaate 2. Kunnioita toisen mielipiteitä. Älä koskaan sano: ”Olet väärässä.”

Periaate 3. Jos olet väärässä, myönnä se heti ja painokkaasti.

Periaate 4. Aloita ystävällisesti.

Periaate 5. Saa toinen sanomaan ”kyllä, kyllä” heti alkuun.

Periaate 6. Anna toisen pitää huoli puhumisesta.

Periaate 7. Anna toisen tuntea, että idea on hänen.

Periaate 8. Yritä vilpittömästi katsella asioita toisen kannalta.

Periaate 9. Suhtaudu myötätuntoisesti toisen ajatuksiin ja toivomuksiin.

Periaate 10. Vetoa jalompiin vaikuttimiin.

Periaate 11. Dramatisoi ideoitasi.

Periaate 12. Esitä haaste.

Edellisistä etenkin periaate 1 on mielestäni erikoinen, enkä voi sanoa täysin allekirjoittavani sitä. Mielestäni väittelyissä ei ole mitään vikaa, jos ne osataan käydä toisia kunnioittaen ja hyvän maun rajoissa. Niinpä niitä ei täysin tarvitsisi vältellä. Toisaalta, kuka itse olen puhumaan väittelyistä ja kuinka niitä tulisi käydä, kun kartan niitä viimeiseen asti? Konfliktitilanteet ovat mielestäni usein inhottavia, joskin tarpeellisia. Siksi olenkin sitä mieltä, että terve pieni väittely on ihan hyvästä silloin tällöin ja se usein raikastaa mukavasti ilmapiiriä. Johtajana en lähtisi alaiseni kanssa väittelemään, enkä alaisena ehkä myöskään johtajani, mutta esimerkiksi Hurmassa väittelyt ovat mitä enenevissä määrin arkipäivää. Olemme kokeneet, että niillä on oikeastaan jopa positiivinen vaikutus luottamuksemme vahventumiseksi ja ilmapiirimme rentoutumiseksi.

Kirjan neljäs – ja viimeinen – osa käsittelee asioita nimenomaan johtajuuden näkökulmasta. Johtajan työhön liittyy usein tarve muuttaa ihmisten asenteita ja käyttäytymismalleja, ja Carnegien neuvot tämän tarpeen täyttämiseksi ovat seuraavat:

Periaate 1. Aloita kiitoksella ja vilpittömällä arvonannolla.

Periaate 2. Kiinnitä huomio toisten virheisiin epäsuorasti.

Periaate 3. Puhu omista virheistäsi ennen kuin arvostelet toista.

Periaate 4. Esitä kysymyksiä suorien käskyjen sijasta.

Periaate 5. Anna toisen säilyttää kasvonsa.

Periaate 6. Kiitä vähäisintäkin edistystä ja esitä kiitoksen sanoja aina kun edistymistä tapahtuu. ”Esitä hyväksymisesi lämpimästi ja jaa kiitosta runsain käsin.”

Periaate 7. Anna toiselle hyvä maine ylläpidettäväksi.

Periaate 8. Käytä kannustusta. Saa virheen korjaaminen näyttämään helpolta.

Periaate 9. Saata toinen tekemään mieluusti sen mitä haluat hänen tekevän.

Periaate 5 on mielestäni arvokas oppi ja muistutus siitä, kuinka palautetta tulisi antaa. ”Anna toisen säilyttää kasvonsa” tarkoittaa sitä, että toista ei aseta noloon asemaan esimerkiksi muiden työntekijöiden edessä. Rakentava palaute tulisi aina antaa kahden kesken ja niin, että toiselle antaa mahdollisuuden selittää omat syynsä tapahtuneelle. Jos johtajana toruu työntekijää muiden edessä, palaute tuskin menee sellaisena perille kuin se on tarkoitettu. On todennäköisempää, että työntekijä ahdistuu tilanteesta ja ryhtyy puolustuskannalle. Kuten kaikessa muussakin ihmisten välisessä kanssakäymisessä, myös johtajana tulisi aina muistaa kohdella alaisiaan niin kuin haluaisi heidänkin kohtelevan itseään – ihmisenä, joka joskus tekee virheitä, mutta joka ei kuitenkaan koskaan halua tarkoituksella toisille pahaa.

 

Kaiken kaikkiaan ymmärrän hyvin, miksi tämä kirja on todellakin klassikko, ja miksi sitä on myyty pian jo 90 vuotta. Kirjan kaikki periaatteet ja vinkit ovat, kuten sanottu, yleismaailmallisia, ja niitä voi käyttää kuka vain. Kirja toimii mielestäni loistavana oppaana hyviin käytöstapoihin, ja mielestäni se voitaisi lisätä hyvinkin pakollisten kirjojen listalle yläkoulun äidinkielen kursseille!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close