Tampere
02 Dec, Wednesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Kun persereiät voittivat Myyntipäivät



Kirjoittanut: Johanna Rita - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tiimimme nimi tulee ranskan kielen sanasta reve, mikä tarkoittaa unelmaa. Siitä väännetty Revena on myös lähellä revenueta, eli englanniksi liikevaihtoa. Valitettavasti juuri sinä päivänä, kun osuuskunnan paperit oli allekirjoitettu, armas kummitiimimme Evision kertoi, että revena tarkoittaa myös ruotsin slangilla persettä.

Persenimen lisäksi Revena oli vielä viime keväänä se tiimi, jossa mikään ei onnistunut. Ei ollut toimivaa dialogia, ei ollut luottamusta tiimiläisten välillä eikä ollut luottamusta valmentajaan. Kaikki oli kaaosta ja kaikki olivat hyvin väsyneitä. Kuinka siis on mahdollista, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin tällainen tiimi meni ja voitti Proakatemian sekopäisimmän kilpailun ylivoimaisesti?

Revena voittaa ja sillä sipuli

Muistan vieläkin sen alkusyksyn pajan, jossa Matilda ehdotti, että Revena voisi ottaa tavoitteekseen voittaa Myyntipäivät. Tulimme nopeasti siihen tulokseen, että voittaminen edistäisi tiimiytymistä sekä kunnianhimoista 200 000 €:n liikevaihtotavoitetta, jonka olimme itsellemme loppuvuodeksi asettaneet. Intoa lisäsi myös se, että yksi Myyntipäivän tuotteista, Herkkä Snacks, oli Revenan oma tuote. Mikko ja Eetu ottivat kaikki tiimiläiset alusta asti todella hyvin Herkkä-projektiin mukaan, mikä toi tiimiin kaivattua yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Totta kai aluksi oli epäilijöitä, mutta yllätyin kuitenkin, kuinka moni oli alusta asti aivan täysillä mukana. Innostus tarttui lopulta kaikkiin. Myyntipäivien voittamisesta tuli mantra, jota hoettiin päivästä toiseen ja viikkotolkulla. Ilmoitimme voittoaikeistamme tietenkin myös koko yhteisölle heti ensimmäisessä Projektorissa, jotta saisimme pönkitettyä itsetuntoamme vielä enemmän.

Myyntipäivien projektitiimi teki käsittämättömän määrän työtä Myyntipäivien eteen halutessaan varmistaa, että kaikilla oikeasti olisi mukavaa noiden kolmen päivän ajan. Mielestäni heillä oli oikea asenne kyseiseen hommaan, sillä kolmea päivää ei voi vetää täysillä, jos fiilis ja ilmapiiri on huono.

Yhteishenki kasvoi kuin huomaamatta, kun meillä oli yhteinen päämäärä, jota kohti pyrkiä. Yhteisen päämäärän lisäksi meillä oli tietenkin myös yhteiset viholliset, eli Apaja, Evision, Waure ja Motive, joiden tiimihenkeä ja panostusta Myyntipäiviin ainakin itse analysoin pitkin syksyä.

Tuutorina olin myös hyvin onnellinen siitä, että saimme niin suuren määrän esipinkkuja tiimiimme mukaan. Koko Revena otti heidät avosylin vastaan ja he osallistuivat myös yhteen myyntipäiväpajoistamme. Lähes kaikki pinkut tuntuivat olevan innoissaan tulevasta ja uskon, että se ruokki osaltaan myös revenalaisten intoa.

Itselläni oli alusta asti vahva tahto voittaa. Minulla ei tosin ollut siihen mitään suunnitelmaa. En ole myöskään ikinä tykännyt puhelinmyynnistä, vaikka olenkin joutunut sitä akatemialla ollessani paljon tekemään eri projektien tiimoilta. Viimeisenä iltana ennen Myyntipäiviä kirjoitin itselleni rungon puhelinmyyntiin, jotta saisin edes jotain varmuutta lähtiessäni soittelemaan; ajattelin, että oma roolini olisi ehkä enemmän tsempata muita ja pitää hyvää fiilistä yllä. Toki halusin myös myydä, sillä olin valmis tekemään kaikkeni Revenan voiton eteen. Nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kirjoittaa silloin ylös omat henkilökohtaiset tavoitteet Myyntipäivien osalta, koska en olisi todellakaan osannut kuvitella sitä kasvun määrää, mikä kolmessa päivässä tapahtui.

Myykää vaikka sielunne

Projektitiimi oli tehnyt tarkat aikataulut kolmelle päivälle. Oli yhteistä aamun aloitusta, oli yhteistä purkua ja vaikka mitä. Yksikään näistä edellä mainituista tapahtumista ei toteutunut, sillä emme kertaakaan olleet kaikki yhtä aikaa samassa paikassa. Tässä on hyvät ja huonot puolensa; yhteiset tsemppihetket olisivat olleet tärkeitä tunnelman nostattajia, mutta tärkeää oli myös se, että mahdollisimman moni oli tapaamassa kauppiaita mahdollisimman aikaisin aamulla. Pystyimme silti pitämään yllä aivan käsittämätöntä hypeä Whatsapin välityksellä.

Yleisesti ottaen tiimi oli erittäin motivoitunut ja moni esipinkkukin teki pitkää päivää. Oli hienoa huomata, kuinka huikean loppukirin tiimi teki ensimmäisenä iltana, ja tästä kunnia menee suurilta osin yhdelle päälliköistämme, Nellylle. Kukaan muu tiimistämme ei varmasti olisi pystynyt seuraamaan myyntiämme niin tarkasti, kuin tuo Excelvelho, joka pystyi tarpeen tullen tsemppaamaan tiimiläisiä tekemään enemmän myyntiä.

Oma toimintani Myyntipäivillä yllätti itsenikin. Lukittauduin lähes koko ensimmäisen päivän ajaksi Frameryn koppiin, jotta saisin puhua puheluita rauhassa. Pikkuhiljaa kuitenkin uskalsin alkaa soittelemaan porukassa, ensin yhden henkilön läsnä ollessa ja viimeisenä päivänä niin, että vieressäni pyöri lähes taukoamatta ihmisiä. Oli hienoa huomata, että se ei haitannut enää tippaakaan. Vielä hienompaa oli kuitenkin se, että löysin oman tapani myydä, enkä enää pelännyt tarttua puhelimeen vaan aloin jopa nauttia siitä.

Myyntipäivillä korostuivat hyvin tiimiläisten vahvuudet, mutta myös heikkoudet. Kun myyntiä tekee kolmen päivän ajan unissaankin, kroppa ja mieli alkavat käydä aikamoisilla ylikierroksilla. Tämä näkyi varsinkin minussa itsessäni. Kun oikein innostun jostain, lakkaan syömästä, juomasta ja hengittämästä, enkä tunne väsymystä – mutta valitettavasti muut huomaavat sen. Koska en malttanut pitää taukoja tarpeeksi, hermoni olivat riekaleina ja töksäyttelin asioita – en siis todellakaan ollut aina se hyväntuulinen tsemppari, jollaiseksi olin itseni kuvitellut. Minun oli myös hyvin vaikea ymmärtää, miksi jokainen ei painanut töitä samalla lailla, kuin minä ja Sanni, joka on innostuessaan aivan yhtä hullu kuin minäkin. Torstaina koin parin tunnin mittaisen masennustilan ollessani ihan varma, ettemme tule voittamaan. Jälkikäteen tuo turhautumiseni vain naurattaa, sillä torstai-iltaan mennessä olimme tienanneet 16 000 €, kun kilpailussa toiseksi tullut Evision sai myyntituloksekseen kaiken kaikkiaan reilut 15 000 €. Käytännössä olisimme siis voineet vaikka juoda skumppaa koko perjantain.

Koin pienimuotoisen hermoromahduksen myös perjantaina, kilpailun viimeisinä tunteina. Olin valmis myymään sieluni, ruumiini ja omaisuuteni voiton takia ja odotin sitä myös muilta. Onneksi revenalaiset tietävät jo, että saatan välillä seota, ja suurin osa pystyi nauramaan minulle, mitä tein toki itsekin. Oli kuitenkin hyvä, että asiasta puhuttiin vielä jälkikäteen, sillä suorapuheisuuteni on yksi kehityskohteistani enkä aina tajua, että kaikki eivät ole niin paksunahkaisia, kuin minä.

Kaiken kaikkiaan tunnelma pysyi silti hyvänä koko Myyntipäivien ajan, ja olen aivan mielettömän ylpeä kaikista, jotka saivat kaivettua motivaationsa kyseiseen tapahtumaan. Kaikkia myyntejä juhlittiin, olivat ne sitten pieniä tai isoja. Huomasimme myös, että Myyntipäivillä on paljon muitakin tärkeitä tehtäviä, kuin myynti, ja tätä arvokasta oppia tulemme varmasti käyttämään myös tulevaisuudessa.

Kun poika tuli kotiin, eli jälkihuuma

Saan edelleen kylmiä väreitä katsoessani videota, jolla vuoden 2020 Myyntipäivien voittaja paljastuu. Vaikka meillä on nyt ollut jo kahdet voitonjuhlat ja kolmannet ovat vielä tulossa, ne eivät ole mitään verrattuna tuohon hetkeen. Kun toiseksi tulleen tiimin myyntitulos kerrottiin, tajusimme, että jumalauta se oli siinä. Meillä oli muutama sekunti aikaa sulatella tietoa, ennen kuin Revenan nimi julistettiin kaikille, ja nuo pari sekuntia tuntuivat ikuisuudelta. Vaikka tajusimme, että olimme lyöneet Evisionin jo edellisen illan myynneillämme, ajatus tuntui silti täysin epätodelliselta.

Kun tiimi sitten menee täysin järjiltään, hyppii onnesta ja huutaa niin paljon, kuin keuhkoista lähtee, saan ymmärryksen siitä, mitä huipputiimikokemus todella tarkoittaa. Uskon, että tuo tunne kantaa tiimiä vielä pitkälle.

Seuraavan vuoden ajan Revenalla on kunnia pitää hallussaan Myyntipäiväpokaalia. Toivon, että tuo pokaali kaivetaan esille kaikkina niinä huonoina hetkinä, kun tuntuu, että mitään juhlan aihetta ei ole. Toivon, että sitä katsoessa muistamme, miten hienoja asioita voimme saada aikaan, kunhan vain vedämme yhtä köyttä. Toivon, että se sipsikulhosta, vesikanisterista ja foliosta rakennettu härpäke pitää meitä kasassa silloin, kun deadlinet puskevat päälle, tiimikaverin naama vituttaa ja väsymys meinaa ottaa vallan.

Loppuun täytyy vielä mainita muutama tekijä, joita en voi olla kiittämättä tässä esseessä. Ensinnäkään en usko, että olisimme tässä pisteessä ilman valmentajaamme Elinaa, joka on syksystä lähtien pitänyt meidät ruodussa ja antanut suoraa palautetta toiminnastamme – niin hyvässä kuin pahassa. Suuri kiitos kuuluu myös upeille esipinkuillemme, jotka painoivat pitkää päivää, auttoivat kaikessa, missä pystyivät ja tahkosivat myyntiä aivan uskomattomalla vimmalla. Te olette osasyynä siihen, että tiimi, jonka nimellä ei todellakaan lähdetä tekemään bisnestä Ruotsiin, on noussut taas jaloilleen.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close