Tampere
26 Nov, Thursday
5° C

Proakatemian esseepankki

Kun kirjoittaminen aiheuttaa harmaita hiuksia



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Olo on pirteä ja mikään ei paina mieltä. Mikään ei ole esteenä hyvälle hetkelle kirjoittaa hyvä essee, eihän? On hyvä fiilis ja tunne, että nyt kirjoittaminen sujuu kuin itsestään, kunhan vain aloitan. Taustalla on kirja tai useampiakin jo luettuna lähteeksi, eikä esseen rakenteestakaan ole enää epäselvyyksiä. On selkeä visio, mitä tuleman pitää ja nyt vain puetaan se sanoiksi. Istun koneen ääreen, otan hyvän asennon fiiliksen mukaan, joko skarpimmin ruokapöydän äärestä, paremmalla ryhdillä, tai sohvan houkuttelevasta mutkasta puoliksi maaten. Ja ei kun kirjoittamaan. Se ei vaan kerta kaikkiaan lähde rullaamaan. Ajatus karkailee tuon tuostakin aina ulkona parveileviin harakoihin ja varpaisiin, jotka ovat kylmät. Samalla miettii kahdeksaa muuta asiaa, jotka pitäisi hoitaa, mutta ne ovat edelleen hoitamatta. Mikä avuksi, että kirjoittamisesta tulee sulavaa, mukavaa ja mukaansa tempaavaa?

Meillä oli Massivella erittäin hyvä paja aiheesta kirjoittaminen ja kirjaesseet. Ennakko odotus pajalle oli jokseenkin kuiva, ankea ja epämiellyttävä, etenkin kun se alkaisi torstaiaamuna kello 8.15. Sisältö ja fiilis pajassa oli kuitenkin kaikkea muuta. Yllätyksekseni kaikki olivat pajassa käsin kosketeltavan läsnä ja Riinan pyöräytettyä paja käyntiin, kaikki olivat innoissaan ja odottavin fiiliksin. Paja oli sisällöltään selkeä ja yksinkertainen, mutta sitäkin kiinnostavampi ja ainakin itselleni kuin tilauksesta tullut. Koen, että kirjoittaminen on ihan miellyttävä tapa ilmaista itseään ja omia ajatuksiaan. Usein kuitenkin turhaudun, kun en saa ajatuksiani puettua sanoiksi itse asettamallani riittävällä tahdilla ja jään vellomaan turhien asioiden pariin. Saatan pohtia minuutti tolkulla sanavalintoja ja synonyymejä, lauserakenteita ja sitä, miten saan jonkun lauseen tai virkkeen kuulostamaan paremmalta. Tämä vie rutkasti aikaa sen sijaan, että voisin antaa ajatusteni virran tulla sanoiksi puettuna ulos ja vasta vaikka seuraavana päivänä voisin lukea kirjoittamani läpi ja tehdä tarvittavia korjauksia tai muutoksia sanavalintoihin, mikäli siltä tuntuu.

Olen jo useampaan kertaan törmännyt ajatukseen siitä, että kirjoittamisessa tulisi säilyttää tietty rentous. Tiedän pystyväni kirjoittamaan esimerkiksi sanastollisesti rikasta tekstiä tai käyttämään erilaisia lauserakenteita, mutta saatan unohtaa aivan täysin kirjoittamisen rentouden. Voi jopa sanoa, että lähes tulkoon aina, kun kokee kirjoittavansa hieman kevyempää tekstiä ja jopa joskus miettii, että onkohan tässä nyt ajatusta ollenkaan, saattaakin havahtua kirjoittaneensa jopa tähän mennessä parhaan esseensä. Välillä pitäisi oikein muistuttaa itseään siitä, että vaikka kirjoittaa tekstiä ihan asiasta, ei tekstin tarvitse olla jäykkää ja tylsää, vaan sen voi kertoa myös mielenkiintoisella ja vaikka hauskallakin tavalla.

Etenkin näin ammattikorkeakoulussa opiskelevana tulee tuotetun tekstin olla asiapohjaista ja siten perustua muuhunkin kuin vain omiin ajatuksiin. Tästä huolimatta, vaikka lähdeteksti olisikin kuivaa, kannattaa omaa tekstiä elävöittää esimerkein, tarkoin kuvailluin yksityiskohdin tai vaikka tarinamaisten piirteiden avulla. Näin teksti on oletettavasti mielenkiintoisempaa ja mieluisampaa lukea. Esimerkkien ja muiden lisäksi on hyvä, että pelkän leipätekstin lisäksi teksti sisältää esimerkiksi lainauksia ja lukuja, jotta lukijan mielenkiinto pysyy yllä ja teksti pysyy rikkaana.

Ongelmista sikseen. Pajan myötä saimme kourallisen hyviä vinkkejä kirjoittamiseen, niin siihen, miten herättää ja ylläpitää lukijan mielenkiinto, mutta myöskin siihen, mitä työkaluja voi käyttää, jotta kirjoittamisesta tulee sujuvampaa. Paja, kuten myöskin tämä essee pohjautuu Taina Uimosen Kirjoita kiinnostavasti -kirjaan. Riina oli koonnut pajaamme hyviä harjoituksia, joiden avulla kirjoittamista harjoiteltiin konkreettisesti. Pajan alkuun Riina esitti meille kysymyksen ”Mikä sinulle on vaikeinta kirjoittamisessa?”. Ja heti perään seuraavassa diassa sainkin kuin tilauksesta mitä toimivamman työkalun oman kirjoittamiseni sujuvoittamiseksi. Harjoituksen on tarkoitus kestää kymmenen minuuttia ja saimme  tehtävän suorittamiseksi seuraavan laisen ohjeistuksen.

  • Avaa Word ja ala kirjoittaa, kirjoita ihan mitä vaan päästä tulee. Älä sensuroi mitään. Anna tulla kaikki ajatukset. Oikein kirjoituksella ei ole niin väliä, kunhan saat tekstiä paperille.

 

Huomasin konkreettisen eron välittömästi tämän harjoituksen jälkeen. En ole edes tajunnut, kuinka paljon yksittäisiä ajatuksia pulpahtaa päähäni, ja saatan jäädä pureksimaan niitä toviksi, jos toiseksikin. Se katkaisee kirjoittamisen virran välittömästi ja päähän juolahtaneiden ajatusten myötä ajatus siitä, mihin minä jäinkään saattaa olla täysin tiessään. Ja jälleen ollaan turhautumisen pisteessä. Edellä mainitsemani harjoitus oli tähän kuin toiveiden täyttymys. Käytimme pajassa tosiaan kymmenen minuuttia kirjoittaaksemme ihan kaiken sen, mitä ikinä päähämme ajatuksina pulpahti. Tässä oli tärkeää, että jo ennalta tiedettiin, ettei kyseisen harjoituksen tuotoksia tulla lukemaan ääneen, jolloin kaikki, tai ainakin minä pystyin kirjoittamaan tosiaankin ihan jokaisen ajatuksen, mistä sain kiinni.

 

Tämän harjoituksen lisäksi, mikä oli minulle ehkä se kaikkein suurin apu, teimme myös toisen harjoitteen, joka oli moniosainen. Ensi alkuun jokainen valitsi haluamansa kirjaimen, eikä ollut väliä, vaikka jollakulla olisi ollut sama kirjain. Kirjaimen valittuaan jokaisen tuli kirjoittaa niin monta sanaa kuin annetussa ajassa ehtisi käyttäen alkukirjaimena vain valitsemaansa kirjainta. Tämän jälkeen sanoista otettiin ensimmäisenä kirjoitettu ja tämän sanan ympärille tuli muodostaa tarina jälleen annetun ajan puitteissa. Kun tarinat oltiin kirjoitettu, annettiin ohjeeksi kirjoittaa tarinan pohjalta uutinen ja uutista tuli seurata mainos uutiseen pohjautuen. Nämä kaikki kolme tekstilajia kirjoitettuamme kävimme kukin vuorollaan omat tuotoksemme läpi. Tämä oli erittäin hauska vaihe, sillä kaikkihan olivat täysin päättömiä tekstejä, mutta silti toinen toistaan mahtavampia omalla tavallaan. Miten sitä yhtäkkiä saakin tekstiä tuotettua rivi tolkulla ilman sen kummempia suunnitelmia tai ennakkovalmisteluja. Ehkä tässäkin taustalla oli edelleen vaikuttamassa kymmenen minuutin pään tyhjennys sekä se, että kirjoittamisen rentous säilyi läpi koko tehtävän ajan. Tämä ainakin itselläni johtui hyvin pitkälti siitä, että kirjoittamisessa ei ollut väliä, mitä sisältö tulee olemaan, kunhan tekstilaji käy ilmi. Ei siis ollut mitään painetta taustalla ja kirjoittaminen säilyi mielekkäänä ja hauskana, huolimatta siitä, että meillä oli rajallinen aika käytettävissämme kyseisen tehtävän toteuttamiseen.

 

Kaikkiaan itselläni jäi pajasta rento ja hyvä fiilis sekä uudenlainen motivaatio lähteä kirjoittamaan tulevia esseitä. Aion jatkossakin tarpeen tullen käyttää apunani edellä mainitsemaani kymmenen minuutin harjoitusta pään tyhjentämiseksi, mutta tämän lisäksi tulee minun priorisoida esseet sekä kirjoittaminen ja lukeminen korkeammalle kuin tähän asti olen tehnyt. Olen kokenut, että minun tulee suorittaa akatemialla niin sanottu täysi työviikko, jonka jälkeen niin sanotulla vapaa-ajalla tulisi hoitaa lisäksi vielä esseet ja muut velvoitteet. Nyt kuitenkin olen havahtunut siihen, että voin huoletta ottaa kalenteristani aikaa mille tahansa arkipäivälle ja hoitaa tätä puolta ajalla, jolloin olen virkeä ja mahdollisuudet parempaan keskittymiseen ovat otollisemmat. Niinpä siis aion ottaa uuden lähestymistavan esseisiin ja etenkin säilyttää, tai ensiksi hankkia ajatuksen kirjoittamisen rentoudesta ja siitä, että antaa ajatusten tulla ensiksi kaikkineen ulos ja vasta myöhemmin tekstiin palatessa tehdä tarvittavia muutoksia.

 

Tässä kohtaa, kun katsoisin omaa tilannettani ulkopuolisena, antaisin itselleni neuvon keskittyä ongelman sijaan ratkaisuun. Unohtaa ajatukset siitä, ettei kirjoittamisesta taaskaan tulisi mitään, vaan ryhtyä tuumasta toimeen ja käyttää apuna esimerkiksi jo mainitsemiani harjoituksia, tai vaikkapa valmentajamme Sotkun mainitsemaa tapaa. Tässä tavassa kirjoitetaan tekstiä ja mikäli ajatus harhailee muualle, jatketaan kirjoittamista yhä ja kirjoitetaan myös päähän putkahtavat ajatuksetkin ylös ja näin huomion häiritsevästä ajatuksesta päästään nopeasti ohi ja voidaan jälleen keskittyä itse aiheeseen ja jatkaa siitä mihin jäätiin. Näin ei takerruta ongelmaan vaan ratkaistaan se mahdollisimman tehokkaasti tavalla, joka itselle sopii ja jatketaan työskentelyn parissa.

 

Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close