Yksi nykypäivän isoimmista ongelmista on ylikulutus. Koskaan ei ole ollut näin paljon valinnanvaraa on kyse sitten vaatteista, ruuasta, lähes mistä vain. Ennen on keskitytty laatuun, jotta se mitä on pystytty ostamaan, kestäisi kauan. Ihmiset vaurastuvat ja tuotteet halventuvat, onko se kuitenkaan hyvä asia? Nimittäin Julia Thuren kertoo kirjassaan “Kaikki kuluttamisesta” (2021, s.19): “ Asukaslukuun suhteutettuna Suomalaiset ovat yksi eniten ilmastoa kuormittavista kansoista”. Tämä on aika hätkäyttävä tieto, sillä kun ajattelemme suomalaisia, niin tulee mieleen arvostus luontoa kohtaan, ei se että turmelisimme sitä suuresti kulutustottumuksillamme. 

Pohdin paljon, kuinka kulutustottumusten pitäisi muuttua ja ihmisten tietoisuus kasvaa ylikulutuksen seurauksista. Vaate-teollisuus myrkyttää ympäristöä kemikaaleillaan, laittaa työntekijöitänsä vaaraan pitämällä heitä huonoissa työolosuhteissa ja vaarallisissa tiloissa, jättää miljoonia maksamatta ja vaatteista tulee valtaviajätekasoja, joka on jo suuri ongelma monissa maissa. Toisin kuin monet ehkä ajattelevat, se että lahjoittaa vaatteita ulkomaille ja menee sitten ostamaan itselle uusia vaatteita, ei auta asiaa.  

Vaikka kyse olisi kalliistakin vaatteesta, niin sen laatu ja eettisyys ei ole aina hintansa väärtti. Mutta jos uuden mekon saa kymmenellä eurolla, siitä voi jo päätellä, paljonko sen tekijä on saanut. Suurin ongelma vaateteollisuudessa on mielestäni pikamuoti ja sen ylikulutus. Jatkuvasti tehdään uusia vaatteita, jotka kestävät muutaman pesun ja niihin kyllästytään. Alamme tottumaan siihen, että joka tilaisuuteen täytyy olla uudet vaatteet ja kauppojen valikoimat vaihtuvat jatkuvasti. Annamme näiden suuryritysten vain kasvaa kannattamalla niitä ja samalla tuemme heidän riistoa muilta. Joku voisi argumentoida, että eikö se ole vain hyvä luoda työpaikkoja köyhempiin maihin, kyllä jos se tehtäisiin eettisesti, ei toisten kärsimystä hyväksikäyttäen. Sehän olisi hyvä tehdä tehdas vaikka Bangladeshiin ja palkata paikallisia, mutta vain jos he saisivat hyvät työolot ja järkevän palkan, sillä tämän hetken tilanne pitää vain köyhät köyhinä samalla kun rikkaat rikastuvat. 

Tiedän, että moni iso yritys on jättänyt maksamatta työntekijöilleen ja tästä lisää tietoa hakiessani törmäsin nettisivustoon nimeltä “#PayYourWorkers” (n.d). Sivusto väittää, että pandemian alkaessa ensimmäisen 14 kuukauden aikana Adidas oli Cambodian työntekijöilleen velkaa 11,7miljoonaa USA:n dollaria. Tietty, jos isot Adidaksen tyyliset yritykset alkaisivat yhtäkkiä maksamaan tehdastyöntekijöilleen inhimillistä palkkaa, tarkoittaisi se korkeampia hintoja tuotteille, vähemmän myyntiä ja loppupeleissä vähemmän rahaa yritykselle. Tämä ilmiö on mielestäni kapitalismin huono puoli: muilta riistäminen, jotta oma varallisuus kasvaa. Toivonkin, että Proakatemialla puhuttaisiin enemmän kestävyydestä ja eettisyydestä, jotta me tulevaisuuden ja tämän hetkiset yrittäjät voisimme toimia ympäristöä ja työntekijöitämme kunnioittaen.  

Meidän kaikkien tulisi kyseenalaistaa omia kulutustottumuksiamme ja ottaa selvää niiden seurauksista. Itse tiedostan esimerkiksi pikamuodin ongelmat, joten ostan hyvin harvoin pikamuotiketjuilta, mutta vähätuloisena opiskelijana muita helppoja vaihtoehtoja ei hirveästi ole, muutakuin tyytyä vähempään. Myös ruokailutottumuksiin on hyvä kiinnittää huomiota. Juuri julkaistussa Ylen artikkelissa kerrotaan, että “kasvisruokavalio on tavallisen kuluttajan tehokkain keino pienentää hiilijalanjälkeä.” (Mikko Pesonen, 2022). Kaikkien ei tarvitse olla vegaaneja, lihan ylikulutus on kuitenkin ongelma ympäristölle, joten kannatan kaikkia lisäämään kasvisruokia ruokavalioonsa. Aloitin itse kasvissyönnin kun olin 14 vuotias. Silloin minua kyseenalaistivat ja pilkkasivat lähes kaikki, nykyään on trendikästä olla kasvissyöjä ja hyvä niin. Kun aloitin kasvissyönnin, niin kasvisvaihtoehdot olivat vähissä ja ne mitä oli saatavilla, oli pahanmakuisia, joten ruokavalioni oli aika niukka. Nykyään on kuitenkin niin paljon erilaisia tuotteita ja reseptejä tarjolla, että kasvisruuan lisääminen arkeen on helppoa. Usein se on ihmisten asenne mikä on ongelma, siskoni huijasi veljeäni antamalla hänelle vege hampurilaisen ja sanoi että se oli tavallinen liha hampurilainen. Kyseinen veljeni ei siis ole kovin avoin kasvisruualle, mutta kun hän luuli hampurilaisen sisältävänkin lihaa, hän kertoi kuinka se oli paras hampurilainen, jota hän oli koskaan syönyt. Tämänlaisia tarinoita löytyy monelta ja ne ovat aika huvittavia. Uskon, että yksi ongelma myös on monien muun muassa vegaanien keskellä oleva kulttuuri, sen täydellisestä suorittamisesta. En tiedä onko enää näin, mutta joskus omien kokemuksieni mukaan ihmiset ovat olleet todella tuomitsevia ja käyttäytyneet, kuin olisivat jotenkin parempia, tämänlainen käyttäytyminen ei kannusta ketään, päinvastoin ajaa pois. Olisi tärkeää kannustaa ihmisiä kokeilemaan uutta ilman syyllistystä tai tyrkytystä ja tehdä siitä heidän oma valinta.  

Omat kulutustottumukseni 

Ensinnäkin: rakastan antaa lahjoja ja vastaanottaa lahjoja, ovat ne sitten pieniä tai isoja. Mielestäni toiselle lahjan antaminen kertoo siitä, kuinka häntä on ajatellut yhdessäolon ulkopuolella ja kuinka haluaa ilahduttaa toista. Olen miettinyt voisinko keksiä jotain muuta tapaa osoittaa välittämistä kuin kuluttaminen. Toki toisen voi yllättää jollain, mikä kuitenkin tulisi hankittua, esim ruualla. Tiedän varmasti sen, etten lopeta lahjojen antoa, mutta voin olla tietoinen ostoksistani, jotten osta mitään turhaa, tai sellaista, jonka valmistaminen vaatii epäeettisiä toimia. Monet juhlapyhät ovat nykyään suuria kulutusjuhlia. Joulu, ystävänpäivä yms eivät ole enää vain yhdessäolon ja rakkauden juhlia, vaan niitä valmistellaan päiviä ja niihin käytetään valtavasti rahaa. Kyllä, talous kasvaa, mutta onko se ympäristön tuhoutumisen arvoista. Näissäkin tapauksissa mielestäni tietoisuus kuluttaessa on tärkeää. Ostaako jouluksi esimerkiksi Amazonilta paljon halvalla ja kaukaa, vai tukeeko suomalaisia pienyrittäjiä ja ostaa täältä, vai jopa tekisi lahjat itse. Myönnän kyllä, ettei tänäkään jouluna kaikki lahjani tule olemaan äärettömän tarpeellisia tai kestäviä. Pienenä aina halusin mahdollisimman paljon lahjoja, määrä laadun edellä. Nykyään arvostan eniten ajatusta lahjan takana. 

Kuten edellä mainitsin, niin olen kasvissyöjä, en vegaani, koska syön kananmunia, joitain maitotuotteita ja sillointällöin kalaa. Tässäkin olen löytänyt hyvän tasapainon, kokeilin joskus olla vegaani, mutta ainakaan silloin se teki elämästä vain haastavampaa ja kalliimpaa. Yritän suunnitella ruokiani sillointällöin, jotta säästyisi rahaa ja ei menisi niin paljon ruokaa hukkaan, mutta usein kyllä joudun heittämään ruokaa pois, mikä on sääli. Kaikkea ei kuitenkaan voi ja tarvitse kontrolloida elämässä jatkuvasti, kunhan pyrkii parempaan. Mitä vaatteisiin tulee, niin yritän tyytyä vähempään kuin ennen ja tyydynkin. Välillä lainaan ystäviltäni vaatteita ja rakastan kierrellä kirpputoreilla, niistä harvoin vain löytyy hyviä löytöjä. Tarpeen tullen, jos muualta ei löydy, niin ostan esimerkiksi Zarasta. Rakastan silti ostamista, mutta onneksi opiskelijabudjetilla ei suureen ostosteluun ole mahdollisuutta ja säästäminen ja budjetointi tuottavat minulle mielihyvää. 

Pyritään jokainen tulemaan tietoisemmiksi ja toimimaan parhaamme mukaan ympäristön, muiden, itsemme ja tulevien sukupolvien hyväksi. Jos pikamuodin haitoista haluaa oppia kunnolla, niin suosittelen katsomaan Andrew Morganin ohjaaman dokumentin The True Cost. 

Lähteet: 

Thuren J. Kaikki kuluttamisesta, Gummerus kustannus Oy, 2021 

#Payyourworkers, Adidas, nettisivusto, n.d. adidas 

Pesonen Mikko, Tutkimus: Kasvisruokavalio on tavallisen kuluttajan tehokkain keino pienentää hiilijalanjälkeä, Yle, nettisivu, 8.12.2022 https://yle.fi/a/74-20007526