Tampere
18 Jan, Tuesday
-6° C

Proakatemian esseepankki

Kuluttamisen monet kasvot



Kirjoittanut: Fiia Ketonen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kaikki kuluttamisesta
Julia Thurén
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Kulutusmuistoja lapsuudesta nuoruuteen

 

Aloin lukemaan Julia Thurénin kirjaa ”Kaikki kuluttamisesta – Näin aloin käyttämään rahojani paremmin” Alussa Thurèn kertoo miten hänestä tuli kuluttaja, elihän hän teinivuosiaan kuluttamisen kultavuosien alkuaikana. Hän on itseäni vain kolme vuotta vanhempi, joten samaistun moniin lapsuuden ja teini-iän kulutuskokemuksiin. Muistan perustelleeni äitilleni, miksi minun on suorastaan pakko saada ne MicMacin kahisevat housut ja se tietty navan paljastava paita Onlysta. Shoppailu oli teini-ikäisenä parasta mitä tiesin. Kotiin tuli paksu H&M:n vaatekatalogi, minkä selasin huolella läpi ja ruksitin sieltä kaikki toivevaatteeni. Oli ihan mahtavaa päästä silloin tällöin kavereiden kanssa junalla Seinäjoelta Vaasaan shoppailemaan, siellä kun sijaitsi monta ruotsalaista halpavaatejättiä. Niitä ei Seinäjoelta vielä silloin löytynyt. Perheeni matkusti joka vuosi lomailemaan lämpimään ja joulupukki toi aina ison kasan lahjoja. Elin ja elimme melkoisen keskiluokkaista kuluttamisen juhlaa.

 

Maailman tila aukeni itselleni ensimmäistä kertaa matkustaessani pelkällä menolipulla Australiaan. Rakastuin surffaamiseen ja koko siihen liittyvään elämäntapaan. Australian luonto on puhdas ja vaikkakin hyvin erilainen, muistutti se minua kotimaastani. Olen Suomessakin tottunut raikkaaseen ilmaan, puhtaisiin järviin ja vihreisiin metsiin. Kuitenkin surffauksen parista löytyneet ystävät puhuivat paljon ilmastonlämpenemisestä, ja siitä mitä saattaisi tapahtua heidän surffirannoilleen tulevaisuudessa. Osa oli matkustellut paljon turistien suosimalla Balilla ja valittelivat, miten surffaamisen jälkeen korvat täytyy aina puhdistaa. Merivesi kun oli välillä niin likaista, että siitä sai korvatulehduksen. Tämä järkytti pientä puhtaan luonnon äärellä kasvanutta suomalaista. Viimeinen sysäys tuli, kun asuin puoli vuotta Aasiassa. Näin isoja roskalaattoja paratiisirannoilla ja muovirinkuloiden sisään kasvaneita kaloja. Rintaa puristi. Onko mitään mitä yksi ihminen voisi tälle tehdä?

 

”Älä osta mitään turhaa paskaa.”

 

Näin Julia Thurén sanoo jo aiemmassa kirjassaan ”Kaikki rahasta”. Mikä sitten on turhaa paskaa? Vastausta on vaikea määritellä, siihen vaikuttaa suuresti myös ympäristö, jossa olet itse kasvanut. Minun oli välillä vaikea ja on edelleen vaikea ymmärtää omien vanhempieni suhtautumista rahaan ja kuluttamiseen. Samaa voisin sanoa isovanhemmistani ja välillä myös itseäni nuoremmista. Miksi eri sukupolville nämä asiat merkitsevät niin erilaisia asioita? Tämä selittyy suuresti tutkimalla hieman kuluttamisen historiaa.

 

1900-luvun alussa Suomi oli käytännössä köyhä kehitysmaa (Thurén, s.44). Vielä 60-luvullakaan edes jääkaappi ei kuulunut jokaisen kodin varustukseen. Ajatus tuntuu itselle etäiseltä. Muistan, miten jääkaappini kerran hajosi ja jouduin odottamaan korjausta muutaman viikon. Elämänlaatuni tuntui huononevan välittömästi. Noista ajoista suomalaisten kulutus on ottanut aimoharppauksia kohti nopeasti kiihtyvämpää kuluttamista. Tiesitkö, että sähköautothan eivät ole uusi keksintö. Kun autoja alkoi ilmestyä ensimmäistä kertaa markkinoille 1800-luvulla, suurin osa niistä oli sähköautoja. Toinen maailmansota kuitenkin käänsi historian suunnan kohti polttomoottoreita ja lopulta maailmastamme tuli riippuvainen fossiilisista polttoaineista. Kaikesta tähän mennessä poltetusta fossiilisesta energiasta yli puolet on käytetty viimeisen 50 vuoden aikana (Thurén, s. 56-57).

 

1900-luvulla alettiin puhua konsumerismista. Konsumerismin ajatus on, että kuluttaminen on keskeinen, lähden talouskasvulle, ja kuluttamisen kasvaminen on tästä syystä hyvä tavoite yhteiskunnalle. Vaikka jatkuva talouskasvu on vauhdittanut ilmastonlämpenemistä, ei se ole pelkästään huono asia. Jatkuvat talouskasvu on nostanut keskivertoihmisen pois köyhyydestä. 1900-luvun alussa eurooppalaisten keskitulo oli hädin tuskin 400 euroa kuussa, kun taas 2010-luvun alussa se oli 2500 euroa kuussa. Kuluttamista on vaikea arvioida pelkän keskitulojen mukaan, on katsottava myös ostovoimaa. 1880-luvulla halvimman polkupyörän hinta vastasi kuuden kuukauden keskipalkkaa, kuinka monta tuntia joudut tänä päivänä työskentelemään ostaaksesi edullisen pyörän?

 

Kuluttamisen nykyisyys

 

Luettuani kuluttamisen historiaa on helpompi ymmärtää omia vanhempia ja isovanhempia. On nimittäin uskomatonta miten vähän aikaa suomalaisten keskiluokkaistumisesta ja vaurastumisesta on. Kirkon Ulkomaanapu perustettiin Suomeen vuonna 1947 tuomaan apua nälästä ja köyhyydestä kärsivälle sodanjälkeiselle Suomelle, ei auttamaan ulkomaiden lapsia. Vielä 1940-luvulla Suomessa oli tavallista kuolla jopa ripuliin. Sekä äitini, että isäni puolelta on tehty suhteellisen paljon sukututkimusta. Muistan joskus tutkineeni oikein ajan kanssa sukupuita ja tarinoita suvuistani. Muistan, järkyttyneeni miten paljon lapsia kuoli vielä 1900-luvun puolivälin tienoillakin.

 

Omat isovanhempanikin ovat eläneet vielä sodanjälkeistä tuotteiden säännöstelyaikaa, joka jatkui oikeastaan vuoteen 1954 saakka. Tietynlainen niukkuus ja köyhyys on siis ollut läsnä isovanhempieni elämässä aikuisiälle asti. Niukkuus on seurannut myös vanhempieni lapsuuteen ja nuoruuteen. Äidillä on kolme veljeä, joiden kanssa kuulemma taisteltiin perjantaisin saadusta herkusta, jauheesta tehdystä virivanukkaasta ja puhelimen saapuminen taloon oli niin uskomaton juttu, että siitä on otettu jopa kuvia. Itse olen syntynyt aikakaudelle, jolloin melkein mistään ei ole puutetta ja melkein jokaisella on varaa kuluttaa. Kulutuksen aikakaudelle.

 

Kuinka iso on yksilönvastuu?

 

Global Footprint Networkin sivuilta löytyvät hienot graafit, jotka kertovat karua faktaa. Aina vuoteen 1970 asti yhden maapallon resurssit olisivat riittäneet uusiutumaan samaa vauhtia mitä niitä kulutettiin. Aasian kulutus ylitti maapallon rajat vasta 2004. Jos kaikki kuluttaisivat kuten Afrikassa, yksi maapallo riittäisi meille edelleen. Mutta jos jokainen kuluttaisi kuin suomalainen, tarvitsisimme 3,8 maapallon verran luonnonvaroja. Monesti olen kuullut suomalaisten suusta argumentin, miksi tekisin mitään, kun Kiinassa ja Intiassa kuitenkin saastutetaan niin paljon. Sitran ”1,5 asteen elämäntavat” paljastavat kuitenkin Kiinan keskivertokansalaisen hiilijalanjäljeksi 4,2 tonnia ja Intiassa 2,0 tonnia. Suomalaisten keskivertohiilijalanjälki on 10,4 tonnia. On siis jonkun verran tekopyhää arvostella toisella puolella palloa asuvia ystäviämme, kun meidän hiilijalanjälkemme on reilusti suurempi. Meillä on myös melkoisesti enemmän resursseja panostaa parempiin valintoihin, kun esimerkiksi Intian köyhimmällä alueella asuvalla henkilöllä.

 

Vaikka maailman isot rakenteet, jättiyritykset ja hallitukset ovat isossa vastuussa tämän pallon tulevaisuudesta, myös yksilöllä on väliä. ”Hyvän historia”-kirjasta tunnettu historioitsija Rutger Bregman antaa esimerkin Googlen Project Sunproofista, verkkosivusta, joka näyttää kartasta, mille katoille on asennettu aurinkopaneelit. Karttaa katsomalla huomaa nopeasti, että aurinkopaneelit eivät ole ripoteltu sinne tänne, vaan niitä esiintyy ryppäissä. Kun naapuri asentaa paneelit, on todennäköistä, että itsekin uskaltaa ryhtyä moiseen (Thurén s. 96-97). Hyvät valinnat siis moninkertaistuvat melkein huomaamatta. Itsekin aloin imeä vaikutteita surffaavilta ja sukeltavilta ystäviltäni. Yksi suositteli dokumenttia, toinen kertoi henkilökohtaisen tarinan. Pala palalta maailmankatsomukseni muuttui ja silmäni avautuivat. Lopulta aloin automaattisesti kiinnittää ympäristööni enemmän huomiota, huomasin epäkohtia ja omat vanhat tavat alkoivat muuttua. Aloin kiinnittämään huomiota omaan kuluttamiseen. Enää ei tuntunutkaan niin siistiltä ostaa uusi vaate, vaan se saattoikin aiheuttaa ahdistusta.

 

Matkustin 2,5 vuotta minimaalisella vaatemäärällä. Valtaosa ajasta koko omaisuuteni mahtui rinkkaan ja yhteen reppuun. Jos halusin tai tarvitsin uuden vaatteen, ostin sen mieluiten käytettynä. Kun vaihdoin maata, pakkasin koko omaisuuteni pieneen rinkkaani tärkeysjärjestyksessä. Ne mitkä vaatteet mitkä jäivät rinkan ulkopuolelle annoin ystävilleni tai laitoin takaisin kiertoon. Se oli helppoa, koska vaatteisiin ei ollut laittanut paljon rahaa eivätkä ne olleet uusia. Tietynlainen minimalistisuus jäi elämääni. Päämäärätön shoppailu ei kuulu enää harrastuksiini ja hankin vaatteita pääosin vain tarpeeseen. Yritän ostaa mahdollisimman paljon käytettynä. Uudet hankinnat yritän ostaa kestävinä tai kotimaisina. Ostan myös pikamuotia uutena silloin, kun en enää löydä kyseistä asiaa muualta tai en ajanpuutteen takia ehdi etsiä.

 

Kaikilla ei välttämättä ole kuitenkaan resursseja ostaa vastuullisesti valmistettuja, kotimaisia tuotteita, mutta mielestäni kaikilla on mahdollisuus suosia kiertotaloutta. Ja yksi laadukas vaate maksaa itsensä nopeasti takaisin.

 

Hiilijalanjälki – mikä se on?

 

Tein tätä esseetä varten Sitran elämäntapatestin, jolla voit selvittää oman hiilijalanjälkesi. Testi laskee tuloksen asumisesta, liikenteestä, matkailusta, ruoasta sekä tavaroista ja hankinnoista tulevista päästöistä. Löydät testin lähteistä, mikäli haluat kokeilla. Oma tulokseni oli 4900kg. Se oli varmaankin suurinpiirtein sitä mitä tällä hetkellä odotinkin. Intohimoisena maailmanmatkaajana uskon hiilijalanjälkeni olevan kuitenkin isompi silloin, kun matkustan kauemmas. Koronan vuoksi matkusteluni on ollut parin vuoden ajan erilaista, lähinnä automatkailua kotimaassa ja muissa Pohjoismaissa. Kun lennän, niin lennän kuitenkin mieluiten kerralla pidemmäksi aikaa, joten lentoja ei yleensä määrällisesti kerry paljon vuosittain. Lentomatkailu on kuitenkin paljon päästöjä tuottava tapa matkustaa, joten tämäkin herättää paljon pohdintaa omassa tulevaisuudessa.

 

Sitran selvitys 1,5 asteen elämäntavoista kertoo miten omaa hiilijalanjälkeään voi pienentää. On olemassa kolme keskeistä lähestymistapaa vähentää kulutusta: kulutuksen määrällinen vähentäminen, tehokkuuden parantaminen ja kulutusmuodon muutos. (s. 48) Vuonna 2030 jokaisen hiilijalanjäljen tulisi olla 2500kg pysäyttääksemme ilmaston lämpenemisen.

 

Mikä on oma tulevaisuuden utopiani?

 

Miksi ilmastonlämpeneminen sitten tulee pysäyttää? Lämpeneminen ja luonnonvarojen jatkuva käyttäminen aiheuttaa ekosysteemien romahtamista ja samalla ruoantuotannon heikkenemistä. Pahimmillaan osa maapallosta muuttuu elinkelvottomaksi. Kun luonnon resurssit niukkenevat, kilpailu niistä kovenee, mikä tarkoittaa inhimillistä kärsimystä, konflikteja ja suoranaista sotaa. (Thurén s.68-69).

 

Valehtelisin jos väittäisin, ettei maapallon tilanne koskaan ahdistaisi. Koen usein, etten tee riittävästi. Välillä mietin kuitenkin, miten pieni vaikutus omilla teoillani on isojen organisaatioiden joukossa. Näen kuitenkin asioiden muuttuvan hitaasti ympärilläni, inspiroidun jatkuvasti muista ja toivon omalla toiminnallani inspiroivani edes yhtä ihmistä. Jos ajattelee, että muutoksen täytyy olla kerrasta poikki. Kerrasta täydellisen vastuulliseksi ihmiseksi, ei se välttämättä edes onnistu. Onko olemassa edes täydellisesti vastuullista ihmistä? Mielestäni on tärkeää kannustaa jatkuvaan muutokseen, etsiä parempia vaihtoehtoja omalle toiminnalle ja tarkastella kriittisesti omia kulutusvalintoja.

 

Tulevaisuudessa toivoisin maapallon resurssien jakautuvan tasaisemmin, jotta voisimme säilyttää luonnon tällaisena myös tuleville sukupolville. Toivoisin vastuullisen kuluttamisen olevan helpompaa ja kaikkien saatavilla. Toivoisin kiertotalouden olevan isompi osa ihmisten arkea, koska tarvitseeko kaikkea omistaa?  Jos yritysvastuulaki tulisi voimaan koko EU-alueella, se tarkoittaisi sitä, että tänne ei enää saisi tuoda tavaraa, joka on valmistettu epäinhimillisissä olosuhteissa. (Thuren, s. 105-106). Mielestäni olisi mahtavaa, jos yritysten toimintaa säätelisi tulevaisuudessa myös tiukemmat lait ihmisoikeuksien takaamiseksi, eivät vain odotukset.Haluan kasvaa ja kehittyä vastuulliseksi yrittäjäksi, jolla on jonain päivänä vielä yksilöä enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa maailman tilaan.

 

Lähteet:

 

Thurén, Kaikki kuluttamisesta – Näin aloin käyttämään rahojani paremmin, Gummerus Kustannus Oy, Helsinki. 2019

 

Akenji, A. Ameliina, R. Koide, M. Lettenmeier & V. Toivio, Sitran selvitys: 1,5 asteen elämäntavat. 2019.

https://media.sitra.fi/2019/05/15135519/1o5-asteen-elamantavat.pdf

 

Sitran elämäntapatesti. https://elamantapatesti.sitra.fi/

 

 

Kommentit
  • Arto Ala-Seppälä

    Kiitos!

    Olipa pysäyttä kirjoitus ja sai todella ajattelemaan asioita. “Sitran ”1,5 asteen elämäntavat” paljastavat kuitenkin Kiinan keskivertokansalaisen hiilijalanjäljeksi 4,2 tonnia ja Intiassa 2,0 tonnia. Suomalaisten keskivertohiilijalanjälki on 10,4 tonnia.” Ehkäpä meidän jokaisen tulisi miettiä kulutustottumuksiamma tarkemmin.

    24.11.2021
  • Tutta

    Kiitos ajatukisia herättävästä esseestäsi! Jäin pohtimaan, miten voisimme nostaa tätä näkökulmaa vielä enemmän osaksi tiimin tekemistä? Jos sinulla tulee tästä oivalluksia, kannustan sinua viemään niitä eteenpäin. 🙂

    17.1.2022
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close