Tampere
29 Mar, Friday
4° C

Proakatemian esseepankki

Kulttuurishokki Pariisissa – harjoittelussa yksityisellä fysioterapiaklinikalla 



Kirjoittanut: Elisa Ilottu - tiimistä Motive.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Harjoittelussa yksityisellä fysioterapiaklinikalla Ranskan Pariisissa

 

Ensimmäinen viikko neljän viikon harjoittelua yksityisellä fysioterapiaklinikalla Ranskassa on nyt takanapäin ja saan hengähtää hetken. Suoritan harjoittelun Pariisissa yksityisellä toiminimiyrittäjä Monsieur X. Dufourlla. Päällimmäisenä viikosta on jäänyt käteen paljon uutta oppia ammatillisesti, uusiin ihmisiin ja tapoihin tutustumista, monia ihania asiakaskohtaamisia ja väsymystä. Vastaanotto klinikalla on ollut lämmin ja ymmärtäväinen. Pidän ranskalaisten tavasta suhtautua kaikkiin ihmisiin lämpimällä ja läheisellä tavalla alusta alkaen, olivat he sitten ystäviä, asiakkaita, sukulaisia, työkavereita tai työharjoittelijoita. Isoimpana haasteena asiakaskohtaamisissa on ollut kielimuuri, sillä englantia puhuvan ranskalaisen kohtaa hyvin harvoin. Tähän blogitekstiin olen koonnut kokemuksiani ensimmäiseltä viikolta ja kerron muutamia keskeisiä eroja fysioterapeutin työssä Suomen ja Ranskan välillä. 

Fysioterapia Ranskassa eroaa paljon Suomessa toteutettavasta fysioterapiasta. Suurin ero on varmastikin se, ettei kirjaamisia mihinkään tietokantoihin asiakastapaamisista tehdä lainkaan. Fysioterapeutit kirjaavat ensimmäisellä käynnillä tärkeimmät tiedot asiakkaasta paperilapulle, joka laitetaan joksikin aikaa säilöön mahdollisen tarkastuskäynnin varalta. Pääasiassa muistilapulle kirjataan vain tietoja liittyen asiakkaan terveydentilaan ilman mitään henkilötietoja. Näin voidaan säilyttää asiakkaiden anonyymius edes osittain. Toinen keskeinen ero on työajan pituus ja siten myös asiakkaiden määrä päivän aikana. Ranskan työaikalakiin on kirjattu, että työntekijän keskimääräinen viikoittainen työaika, ylityö mukaan luettuna, on 4 kuukauden ajalta laskettuna enintään 48 tuntia. Yksityisellä sektorilla moni fysioterapeutti työskentelee yksityisenä elinkeinonharjoittajana eli toiminimiyrittäjänä, joka siis harjoittaa liiketoimintansa itsenäisesti omissa nimissään. Käytännössä he voivat siis itse määritellä työaikansa pituuden, potilaidensa määrän ja vastaanottoajan pituuden.  

Paikassa, jossa olen harjoittelussa fysioterapeutit työskentelevät tavallisesti klo 9–19 sisältäen noin tunnin pituisen lounastauon klo 13–15 välillä. Joskus fysioterapeutit saattavat tehdä jopa tätäkin pidempää päivää. Omat harjoittelupäiväni kestävät noin 8 tuntia, alkamis- ja päättymisaika vaihtelevat päivittäin. Asiakkaita jokaisella on noin 20 päivässä ja vastaanottoaika on noin puoli tuntia. Käytännössä tämä tarkoittaa lähes 100 potilasta viikossa! Siksi ajoittain saman fysioterapeutin vastaanotolla on kaksi tai jopa kolme asiakasta samaan aikaan: toisen tehdessä itsenäisesti harjoitteita, toista haastatellaan tai käsitellään samanaikaisesti toisessa vastaanottohuoneessa.  

Lyhyt vastaanottoaika oli alkuun itselleni erittäin vierasta ja tuntui oudolta, sillä eihän fysioterapeutti näin lyhyessä vastaanottoajassa ehdi perehtyä asiakkaan ongelmaan syvällisesti. Nyt viikon kokemuksen jälkeen olen kuitenkin löytänyt lyhyemmästä vastaanottoajasta myös paljon hyviä puolia, erityisesti tehokkuuden näkökulmasta. Asiakkaita mahtuu päivään useampi, mitä lyhyempi vastaanottoaika on. Myös vastaanottoaika käytetään tehokkaasti, kun sitä on rajallisesti käytössä. Kun potilas ymmärtää harjoitteen perusajatuksen, ei fysioterapeuttia käytännössä enää tarvita viereen pällistelemään ja korjaamaan jokaista virhettä jokaisessa toistossa, vaan asiakas voi suorittaa harjoitteita myös itsenäisesti. Toki laadukkaan fysioterapian toteutumiseksi fysioterapeutilla tulee olla nopeat hoksottimet, ja luottamus asiakkaan ja potilaan välillä tulee myös olla hyvä. Luottamus luodaan useimmiten jo heti aulatilassa lämpimällä vastaanotolla tervehtien ja ranskalaiseen tapaan poskille suukotellen. 

Työilmapiiri klinikalla on ollut todella rento ja ystävällinen. Välit sekä työkavereihin että asiakkaisiin ovat lämpimät: Työkavereiden kanssa vitsaillaan ja käyttäydytään muutenkin kuin hyvien ystävien kanssa ja asiakkaita kohdataan yhtä lämpimästi kuin omia lähisukulaisia kohdattaisiin. Toki tähän vaikuttavat pitkät terapiasuhteet asiakkaiden ja fysioterapeuttien välillä, sekä ranskalaiseen kulttuuriin kuuluva yleinen tapa kohdata ihmisiä. Harjoittelupaikassani on töissä lähinnä nuoria, keskenään varsin samanikäisiä ja -henkisiä fysioterapeutteja, jotka ovat tunteneet toisensa jo pidemmältä ajalta, joten tällä on myös varmasti vaikutusta lämpimiin väleihin. Ranskalaiset osaavat kuitenkin olla ajoittain myös todella töykeitä, mikäli heidän mieltänsä painaa joku. Kuvailisinkin ranskalaisia hyviksi tunteiden ilmaisijoiksi, mutta harjoitusta tunnesäätelytaidoissa ja erityisesti omien tunteiden ilmaisemisessa kohteliaasti toiselle, on vielä kehittämisen varaa. Jouduin nimittäin aika pahasti tallottavaksi toisena harjoittelupäivänä erään minua kohtaan töykeästi käyttäytyneen fysioterapeutin toimesta. Myöhemmin hän kuitenkin pahoitteli ja kertoi olleensa väsynyt ja stressaantunut ennen yhtä vaikeaa asiakastilannetta. 

Muita mieleeni tulevia eroja on ollut muun muassa se, että fysioterapia toteutetaan pitkälti manuaalisia hoitokeinoja käyttäen. Lisäksi täällä opiskelijat laitetaan heti töihin. Ainakin omassa harjoittelupaikassani minut laitettiin jo heti ensimmäisestä päivästä alkaen tekemään fysioterapeutin työtä. Mielestäni tämän oli hyvä asia, sillä tekemällä oppii parhaiten. Jo ensimmäisen viikon aikana olen päässyt mobilisoimaan, hieromaan, tekemään passiivista venyttelyjä, ohjaamaan terapeuttista harjoittelua: lihasvoimaharjoitteita ja venyttelyitä sekä käyttämään TNS- ja ultaäänilaitteita. Mielenkiintoisinta oli päästä seuraamaan virtuaalitodellisuudessa toteutettavaa liikeharjoittelua erilaisten virtuaalipelien kautta.  

Olen ollut onnekas, kun edes yksi ohjaavista fysioterapeuteista harjoittelupaikassani puhuu jonkin verran englantia. On erittäin epätyypillistä, että asiakkaat ymmärtäisivät saatikka puhuisivat englantia. Tämä on osoittautunut erittäin ongelmalliseksi vastaanotoilla yrittäessäni ohjata uusia liikeharjoitteita tai kertoessani kotiohjeita, sillä omat ranskankielentaitoni eivät pidä vielä sisällään erityisemmin terveyteen liittyvää sanastoa. Kahdenkymmenen tapaamani potilaan joukossa oli ehkä kaksi englantia ymmärtävää potilasta, joista toinen oli aikoinaan Irlannissa opiskellut nuori ja toinen ammattikorkeakoulun englanninkielenopettaja. Nonverbaaliselle ohjaamiselle, lyhyille käskyverbeille ja malliopettamiselle on siis tullut käyttöä.  

Paljon oppia on tarttunut mukaan jo ensimmäisen viikon jälkeen ja odotan seuraavaa viikkoa innolla. Mutta ennen sitä viikonloppuni tulee pitämään sisällään vähän kulttuuria Musée du Louvressa, teatterielämys BO Theatrêssa ja maisemien ihastelua Eiffel-tornista. Ja ehkä muutama French Martini paikallisessa sporttibaarissa, sillä onhan tänä viikonloppuna kuitenkin paikallisjoukkue, Paris Saint-Germain FC:n jalkapallo-ottelu! 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close