Tampere
23 Jan, Saturday
2° C

Proakatemian esseepankki

Kultaista kurkusta alas



Kirjoittanut: Iida Koskinen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Kultaista kurkusta alas

 

Johdanto

 

Olen varma, että jokainen ihminen pitää syvällä sisimmässään oluesta, muttei ole vielä löytänyt sitä itseä säväyttävää olutta. Oluita löytyy nykypäivänä kuitenkin moneen lähtöön eri tekniikoilla valmistettuna. Olutta löytyy gluteenittomana, vegaanisena, alkoholittomana ja alkoholillisena. Oluita maustetaan nykyään mitä erikoisimmilla mauilla marjoista hedelmiin. Myös mallastetun viljan lajikkeella tai yhdistämisellä, idättämisellä sekä paahdolla on merkitystä oluen makuun, joka on valmista käymisen ja kypsytyksen jälkeen. En tarkoita, että jokaisen on pidettävä oluista, mutta uskon, että kokeilemalla ja antamalla mahdollisuuden pelkästään jo suomalaisille käsityöläispanimo oluille, jokainen löytää edes juotavan vaihtoehdon.

 

Historiaa

 

Oluen paneminen on aloitettu jo varhain muinaisessa Egyptissä. Olutta on valmistettu eri maanosissa niiden paikallisista kasveista, kuten ohrasta, vehnästä, maissista ja riisistä. Varhaisimpia merkkejä oluen valmistuksesta on löydetty Anatolialaisilta viljelyalueilta, jotka ovat yli 10 000 vuotta vanhoja. Oluen valmistustaito on levinnyt vähitellen viljelijä kansan matkatessa kohti Eurooppaa. Yhtenä todisteena oluen vanhasta perinnöstä pidetään Hammurabin lakia, joka on luotu noin 1760 ennen ajanlaskumme alkua, jossa määritetään, että olutta ylihintaan myyvät ravintoloitsijat on hukutettava. Todisteina pidetään myös taideteoksia, joissa henkilöt juovat olutta.

 

Tuli Antiikin aika ja olut jäi viinin varjoon. Viini syrjäytti oluen lähes kokonaan Etelä-Euroopassa, jossa rypäleet kasvavat hyvin. Oluen panemistaidot levittäytyivät kuitenkin vähitellen kohti Keski- ja Pohjois-Eurooppaa, jossa maa suosi ruohovartisten yksivuotisten kasvien kasvua eikä rypäleiden kasvattamista. Matkalla keskiajalle oluen valmistuksesta vastasivat sikäläiset munkkiveljeskunnat, jotka ottivat ensimmäisinä käyttöönsä kylmävarastoinnin. Myöhemmin oluen maustamisessa alettiin käyttämään humalaa, joka on monivuotinen hamppukasvi. Humala tuo makuun karvautta ja hedelmällisiä aromeita sekä hidastaa pilaantumista.

 

Matkatessamme vuosituhannelle, jolloin suurin osa artikkelin lukijoista ovat syntyneet, on säädetty Baijerissa oluen puhtauslaki, joka rajasi oluen valmistusaineksiksi veden, mallasohran tai -vehnän ja humalan. Tämä laki ei ole nykyiseltään enää voimassa, mutta usea saksalainen panimo toimivat lain reunaehdoilla vapaaehtoisesti. Oluenpano alkoi muuttua suurteolliseksi noin 200 vuotta puhtauslain voimaantulon jälkeen eli 1720-luvulla, kun Ralph Harwood perusti panimonsa Lontoossa. Alkuaikoina olut valmistus oli kapeata ja valmistettiin pelkästään sakeita ja tummia pintahiivaoluita portteria, stoutia ja alea. Pohjahiiva oluiden valmistus aloitettiin teollisesti vasta 1830-luvulla, jolloin oluet olivat pehmeämpiä kuin pintahiiva oluet. Lager kuuluu pohjahiiva oluihin ja se nousi maailman johtavaksi oluttyypiksi 1800-luvun loppupuolella. Panimoteollisuus kohtasi 1900-luvulle mentäessä kuitenkin kolauksen raittiusliikkeestä ja maailmansodista.

 

2000- luvulla panimoteollisuus on nostanut päätään todella paljon ja olutpanimoita löytyy lähes jokaisesta Euroopan valtiosta. Suomessa pienpanimoita, joiden oluita kutsutaan käsityöläisoluiksi, on yli 50 vuonna 2020, joista suurin osa on perheyrityksiä. Suomessa suuria panimoja on 3, jotka ovat Hartwall, Olvi ja Sinebrychoff.

 

Oluttyypit

 

Oluen valmistusta kutsutaan oluenpanemiseksi ja siinä käytetään yleisimmin mallastettua viljaa, joka on idätettyä viljaa, jonka idut ovat poistettu ja jyvät kuorittu ja rouhittu. Mallastetun viljan hiilihydraateista suurin osa muuttuu käymisprosessissa hiivan avulla alkoholiksi. Mallasta käytetään myös ilman käymisprosessia muun muassa mämmin ja ruisleivän raaka-aineena.

 

Oluttyypit jaetaan nykyään kahteen pääryhmään: pintahiiva oluet ja pohjahiiva oluet. Oluiden valmistus menee pitkälti samalla kaavalla molemmissa. Ero löytyykin vasta käymisprosessista, jossa pintahiivaoluita käytetään 15–22 asteessa 2–5 päivää ja kypsytys tapahtuu muutamassa päivässä matalammassa lämpötilassa. Pohjahiivaoluet ottavat enemmän aikaa ja matalamman lämpötilan käymiselleen, myös kypsytykseen pohjahiivaoluet vaativat noin 2–3 viikkoa. Kypsytyksen jälkeen suurin osa oluista suodatetaan, eli filtteröidään, jotta oluesta tulee kirkasta ja säilyvyys paranee. Suodatettuun olueen voidaan lisätä vielä mausteita, kuten humalaa tai sokeria ja hiivaa, jolloin se jatkaa kypsymistään, kunnes hiiva on kuluttanut kaiken sokerin.

 

Panimot joutuvat nykyään tekemään yhä innovatiivisempia kokeiluita ja rikkomaan yhä enemmän perinteisen oluenpanon rajoja, sillä kuluttajat haluavat elämyksiä myös olutta juodessaan. Tästä syystä oluiden jako eri kategorioihin on haastavaa, sillä entisten rajojen ulkopuolella pelataan entistäkin enemmän ja kovempaa. Kuluttajan on tärkeä tietää, että oluet ovat eri makuisia samassa tyylissä ja hänellä on oikeus pitää toista olutta pahanmakuisena samassa, kun toista maailman parhaana.

 

Pintahiiva oluet

 

Olut kulttuuri on lähtöisin pintahiiva oluista, jotka eivät yllä enää maailman kärkisijojen oluihin. Pintahiiva oluiden yleisnimitys on ale, joka tulee hiivan nousemisesta pinnalle käymisen aikana. Ale voidaan jakaa monilla eri tavoilla alatyyleihin, eikä tähän ole varsinaista oikeaa tapaa. Eri maat ja panimot käyttävät eri nimityksiä ja uusia alalajeja syntyy lisää. Yleisiä pintahiiva oluttyylejä ovat:

 

Portteri, joka on tummaa olutta paahdetuista maltaista valmistettuna. Sen maussa on kahvia, suklaata, ruisleipää ja mämmiä.

Stout valmistetaan portterin tavoin, mutta siihen yleensä lisätään mallastamatonta ohraa. Eron stoutin ja portterin välillä tekee yleensä stoutin lievästi palanut maku.

Bitterit, jotka ovat kuivia, humaloituja ja alkoholipitoisuudeltaan mietoja.

Indian Pale Alet eli IPAt, jotka ovat runsaan humaloinnin katkeroittamia ja alkoholipitoisuudeltaan vahvoja sekä maulta sitruksisia.

Pale Alet ovat maultaan katkeria humalasta johtuen sekä maultaan sitruksisia.

Vehnäolut valmistetaan suurimmaksi osin vehnämaltaasta eikä ohrasta. Ne ovat yleisesti virkistäviä, mutta niiden maku ja valmistus tavat vaihtelevat paljon.

 

Oluita valmistetaan eri maltaista ja eri sekoituksilla. Niitä maustetaan eri tavoin panimosta riippuen, joten suoranaisesti alatyyli ei välttämättä kerro, osuuko olut yleiseen jaotteluun.

 

Pohjahiiva oluet

 

Maailman johtavaksi oluttyypiksi noussut lager, toimii nykyään pohjahiiva oluiden yleisnimenä. Nimi tulee saksan kielestä, jossa lager tarkoittaa varastoa. Yleisiä pohjahiiva oluita tulee kaupoissa paljon vastaan, eikä niidenkään alatyyleille ole yhtenäistä protokollaa.

 

Vaalea lager on maailman suosituin oluttyyppi. Se on kevyesti humaloitu, joten maku ei ole katkera ja miedosti maltainen.

Tumma lager on vaalean tapainen, mutta mausta erottuu kahvin, suklaan tai karamellisoitumisen maut. Se on myös väritykseltään tummempi kuin vaalea lager.

Pilsner eli pils on vahvemmin humaloitu kuin lager, jolloin maku on katkerampi ja kuivahko.

 

Muut oluet

 

Muita oluita ovat spontaanikäyneet oluet, joissa ei ole käytetty teollisuushiivaa. Näistä löytyy myös leivinhiivalla käytettävät sahti ja kalja. Kalja on oikeasti alkoholiton tai hyvin mieto mallasjuoma, jonka maku on tavallisesti makeaa ja tummaa, vaikka yleiskielessä kaljaa käytetään oluen sijasta. Itse kategorioisin tähän myös osan hapanoluista eli sour oluista, jotka varsinaisesti ovat pintahiiva oluita, joissa käytetään panimolle riskialtista bakteerikantaa, joka voi liian suurena määränä tuhota koko erän. Sour oluet ovat kuitenkin hyvä väylä aloittaa parhaan oluen etsintä, mikäli maltainen maku ei miellytä, sillä ne ovat usein hyvin maustettuja.

 

 

Suomalaiset panimot

 

Kulunut vuosi 2020 on ollut haastava myös panimoille, joiden suurimpia myyntituloja ovat ravintolat, jotka tilaavat suuria määriä. Onneksemme useilla panimoilla on nykyään myös ulosmyyntiä, ja kuluttajat pääsevät ostamaan heiltä laadukkaasti valmistettuja ja maukkaita oluita. En vähättele Lidlin olut- oluen ostoa, mutta haluan kannustaa kokeilemiseen ja suomalaisen käsityön tukemiseen. Nostan esimerkiksi itselleni tutuiksi tulleista panimoista muutaman.

 

Sideshow Brewery / Brewcats

 

Brewcats on kolmen tamperelaisen mimmin perustama panimo, joka on pannut 2015 vuodesta saakka. He ovat saaneet ”Tasa-arvon edistäminen olutkulttuurissa” -tunnustuksen. Menevien mimmien toiminnasta löytyy oluen valmistuksen lisäksi myös tastingeja, valloittavaa ja räikeää sissimarkkinointia sekä sunnareiden järjestämistä Suplassa. Heidän oluistansa löytyy paljon marjoilla maustettuja ja todella maukkaita versioita! Oluita löytyy eri k-kaupoista ja heidän elämäänsä voi seurata sosiaalisessa mediassa: @brewcats_tytotkinpanee

 

Salama Brewing Company

 

Salama on neljän kaveruksen vuonna 2018 perustama pienpanimo Espoossa. Heidän oluidensa kuvaukset ja kustomoidut tyylit tölkkien kyljessä aiheuttavat hilpeyttä viimeistään muutaman jälkeen. Heidän tuotannostaan haluan nostaa kaikki Hazy IPAt sekä Morphosis -sarjan. Nämä oluet ovat hyvin maukkaita ja uppoavat siiderinkin kuluttajalle. Heidän oluitaan saa ostettua panimolta sekä netistä ja menestyksekästä tarinaa pääsee seuraamaan: @salamabrewing

 

 

Lisätietoja panimoista löydät esimerkiksi Suomen Pienpanimoiden nettisivuilta, josta voit etsiä joulunvietto kohteesi lähimmän pienpanimon ja tukea suomalaista. https://www.suomenpienpanimot.fi 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close