Stockmann Yard -kirjan on kirjoittanut Antto Terras, joka työskentelee Stockmannin etsijänä. Hän on toiminut Stockmannin etsivänä useiden vuosien ajan ja tästä johtuen on nähnyt eriskummallisimpia näpistyksiä ja varkauksia sekä niiden molempien yrityksiä. Kirjaan hän on koonnut mieleenpainuvimmat varkaudet. Siinä sivussa kirjassa aukeaa mm. Stockmannin toimintaa yleisesti ja varkauksien oikeudelliset toimintatavat. Yrittäjät, vartijat, poliisit sekä muut varkauden estäjät saavat kirjasta hyviä vinkkejä, miten tunnistaa varkaita sekä ottaa heitä kiinni. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, varkaat taas saavat vinkkejä kirjasta, miten tehdä onnistunut varkaus/näpistys. Kirja on kannesta kanteen kirjoitettu humoristisella otteella. Itseäni henkilökohtaisesti ärsytti useat kohdat, koska en esim. ihaile millään tavalla hyvin suunniteltua varkautta, josta kirjan kirjoittaja on erimieltä. Itse varkaustarinoista pidin, koska koen oppivani niistä.

Jos ryhmässä puhuttaisiin siitä, mitä mieltä ihmiset ovat varkauksista, kuuluisin siihen ryhmään, joka on täysin vastaan kyseistä asiaa. Olen asialle täysin ehdoton. Mielestäni on yhtä moraalitonta varastaa Dumle-tikkari kuin Applen tietokone. Ymmärrän kyllä, että toisesta vaihtoehdosta on taloudellisesti yritykselle/yrittäjälle enemmän haittaa. Tuotteen hinta vaikuttaa siihen onko tapahtuma varkaus vai näpistys. Mielestäni jokaisen pitäisi kuitenkin ymmärtää se yksinkertainen asia; ei toisen omaa oteta hinnasta riippumatta. Eihän kenelläkään ole oikeutta sellaiseen käytökseen.

Usein ”hyväksytyin” varkauden tekosyy on nälkä. Ihme ja kumma, että suurin osa tämän tekosyyn käyttäjistä varastaa kuitenkin alkoholia. Suomessa on lisäksi sen verran hyvä tilanne, ettei täällä kukaan kuole nälkään. Apua saa, kun sitä pyytää. Uskon jopa sydämessäni, että esimerkiksi ruokakaupat, joista varastetaan ” nälän” takia, antaisivat pian vanhentuvan leipäpussin, jos sitä mentäisiin pyytämään ja selitettäisiin tilanne.

Huvittavaa olikin kirjasta lukea, kuinka paljon otetaan varkaita kiinni, jotka vain varastavat, vaikkei varallisuuden perusteella tarvitsisi missään nimessä varastaa. Eli siis miksi niin tehdään? Saako joku siitä elämän iloa ja jännitystä? Mahtaako olla paikkaa maan päällä, jossa ei varasteta? Kuinka ihanaa olisikaan toimia yrittäjänä sellaisessa paikassa, jossa omaan henkilökuntaan ja asiakkaisiin voisi luottaa täysin.

Kai jokainen henkilö on joskus nähnyt, kun varas otetaan kiinni esim. ruokakaupassa? Yleisin tapaus on hoiperteleva, humalainen, lisää alkoholia varastava henkilö. Surullista on kuitenkin, että ulkokuoresta huolimatta varkaina toimii myös lääkärit, poliisit, opiskelijat, lapset, vanhukset ja kaiken maan kansalaiset. Kirjan kirjoittajan mukaan vähiten varastavat japanilaiset sekä saksalaiset. Suomessa tilastollisesti tehdään ns. pieniä varkauksia, eikä kovin paljoa suuria ja pitkään suunniteltuja ryöstöjä tai varkauksia.

On kamalaa, että nuoret ja jopa lapset varastavat. Olen nähnyt töissä ollessani, kuinka lapsen vanhemmat laittavat oman lapsen varastamaan. Sitten on paljon näitä teini-ikäisten poppoita, joissa tyhmyys sen kuin kasvaa. Kukaan ei synny varastamaan vaan se opitaan jostakin. Muistan, kun yläasteella eräs tyttö nappasi omaan reppuunsa kaiken mitä koulusta vain saattoi. Aina meni koulun sakset ja liimat omaan pinkkiin reppuun. Oli mulla 14-vuotiaana poikaystävä, joka poikien kanssa oli päättänyt varastaa irtokarkkia. Se poika saikin istua yksin sen jälkeen puiston keinussa.

Varkauksia ajatellen, en varmastikaan ole sinisilmäinen. Ehkä jopa liiankin epäileväinen. Tämä kirja varsinkin vahvisti, ettei ulkokuoren saisi antaa hämätä. Kokemus varmasti opettaa tässäkin asiassa. Sen olen huomannut isänikin kanssa, jolla on kuin haukan katse mitä varkaisiin tulee.

Olen koko ikäni elänyt yrittäjäperheessä ja nähnyt sekä kuullut varkauksia hyvin läheltä. Uskonkin sen vaikuttavan omaan katsomukseeni kyseissä asiassa. On todella surullista, ettei useinkaan ymmärretä sitä, että varastettaessa, osa tuotteen hinnasta onkin pois liikkeen omistajan palkasta. Tai varmasti on paljon niitäkin jotka ymmärtävät mutta eivät vain välitä. Olen kuullut paljon varkaustapauksia jo elämäni aikanani mutta tässä kirjassa oli kyllä hyviä tarinoita, joita oli mukava omalle isällenikin kertoa. Kirjan tarinoista saatua tietoa toivon voivani hyödyntää joku päivä omalla yritysurallani.