Henkka Hyppönen kirjoittaa kirjassaan Pelon hinta erilaisia pelkoja ja siitä, kuinka konkreettinen tunne ja asia se oikeastaan onkaan. Kuinka paljon jätämme asioita tekemättä pelon takia? Entä mitä asioita teemme pelon takia? Mitä tekisimme, jos emme pelkäisi?

Laitoin kirjan sanoman heti testiin ja kokeilin, pystynkö vaikuttamaan omaan lentopelkooni kirjan avulla. Mitä lentämisessä oikeastaan pelkäsin? Ahdasta tilaa, sitä että en ole itse ohjaamassa tai vaikuttamassa mitä tapahtuu vai korkeutta? Varmaan sekoitus näitä kaikkia. Lensin kesän aikana kuusi kertaa, joten sain monta mahdollisuutta oppia olemaan pelkäämättä lentokoneessa ja joka lennolla minulla oli mukana Henkan kirja, mitä luin. Se toimi. Osasin kirjan avulla laittaa asiat oikeaan perspektiiviin ja löytämään nuo edellämainitut syyt pelkoon.

Mutta pelko voi olla muutakin, se voi olla syvempänä mielessä. Se voi olla piilotettua jonkin toiminnan, jopa rutiinin taakse ja emme enää edes ajattele miksi teemme jotain tai miksi emme. Nämä asiat ovatkin jo paljon haastavampia kuin lentopelko.

Tiimissä voi olla monenlaista niin sanottua näkymätöntä pelkoa, esimerkiksi sosiaalisen aseman pelkoa. Esimerkiksi voimme ajatella olevamme jossain asiassa eksperttejä ja silloin voi olla kova paikka huomata ja tunnustaa, jos ei tiedä jotain ja joutuu näyttämään sen muille. Alkaa epäilemään, vaikuttaako muiden silmissä tietämättömältä, vaikka juuri se aihealue piti olla ominta. Eihän kukaan idiootilta halua vaikuttaa. Voi olla myös, että pienemmässä ryhmässä uskaltaa kertoa enemmän ja näyttää todelliset tunteensa. Mistä se johtuu? Siitä että ehtii tulkitsemaan pienemmän porukan kehonkieltä ja ilmeitä? Isommassa tiimissä ei millään ehdi kaikkia tulkitsemaan, kun samaa aikaa itse puhuu jotain. Tiimin kokema psykologinen turvallisuus ei siis olekaan vain huuhaata. Siihen tarvitaan kaikkien tahtotila ja se on opettelua. Se on jokaisen vastuulla tiimissä. Pelko siitä, että tulee tuomituksi tiimissä, voi kertoa siitä että ei uskalleta luottaa joko itseensä tai toisiin. Ja se, että ei uskalla luottaa toisiin, voi johtua siitä että he eivät tiedä yksilön koko tarinaa tai historiaa. Tällöin ensimmäisen mökkipajan tärkeys korostuu. Tiimillä on myös vastuu, että jokaisen ääni on kuuluvilla. Jokaisella on oma tapansa viestiä, ja kenenkään viesti ei ole tärkeämpi kuin toisen.

Pelko on tietyllä tapaa myös johtamisessa mukana. Ei voi olla sataprosenttisen varma päätöksistä, että mihin ne johtavat. Tietyssä epävarmuudessa on kyettävä toimimaan ja tekemään päätöksiä. Joskus vaaditaan koviakin päätöksiä, vaikka seurauksista ei voi mennä takuuseen. Jos johtaja maalailee pelkokuvia johdettaville, voi olla varma että kaikki organisaatiossa pelkäävät. Vaikkakin jokainen pelkää silloinkin vähän eri asioita, miten se tunne vaikuttaa ja miten sen kokee, on yksilöllistä. Jos kaikki pelkää, voiko olla luovia ratkaisuja?

Johtaja pystyy vaikuttamaan, keskitytäänkö organisaatiossa heikkouksiin ja pelkoihin vai älylliseen haastamiseen ja vahvuuksien kehittämiseen. Jo sillä on eroa, millainen ilmapiiri yrityksessä on. Tiimi tukee toistensa pystyvyydentunnetta ja kasvua ihmisenä sekä ammatillisesti.

Tiimissä olisi hyödyllistä tilanne, jossa kaikki ottavat vastuuta ja pystyvät tekemään päätöksiä ja kantamaan seuraamukset itse, vaikka vähän jännittäisi. Ensin annetaan tiimille valtaa, jotta opitaan ajattelemaan päätöksiä ja vastaamaan seuraamuksista itse. Luottamus vaikuttaa tiimin hyvinvointiin. Entä paljonko tiimiläisten päätöksentekoihin vaikuttaa pelko ja pelko mihin? Epäonnistumisen pelko? Missä epäonnistuminen? Let’s face it. Jos epäonnistumisen pelko on syynä miksi jättää jotain tekemättä niin kannattaa taas laittaa asiat oikeaan perspektiiviin, niin kuin minun lentopelossa. Voiko kaikessa heti onnistua ja monta kertaa putkeen? Ei, epäonnistumisen pitää olla sallittua ja siitä pitää puhua ääneen. Se saattaa kirpaista isosti sillä hetkellä, mutta mikään ei välttämättä pääty siihen. On eriasia epäonnistua kuin luovuttaa. Olemme ehkä tottuneet, että kun mokaa, jokin asia päättyy. Parisuhde, kilpailu tai työhaastattelu. Tiimissä saa uuden mahdollisuuden, jos on siihen itse valmis, sillä se on aina myös tiimin etu jos joku on oppinut jotain, vaikkakin kantapään kautta, ja siihen pitää olla kaikilla mahdollisuus. Kokeilun kulttuuria pitää vaalia ja vahvistaa. Helpommin sanottu kuin tehty.