Tampere
23 Jan, Saturday
2° C

Proakatemian esseepankki

Kuka ansaitsee rahoituksen kriisitilanteessa? Case Huono Äiti



Kirjoittanut: Esa Ekholm - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

On mielenkiintoista ajatella, ettei ole kauaakaan siitä, kun on istunut normaalisti viettämässä baarissa iltaa kavereiden kanssa. Social distancing ei ollut kenenkään arkielämään kuuluva fraasi, vessapaperia ostettiin tarpeeseen eikä täyttämään kaikki kodin ylijäämäneliöt, koulussa pystyi käymään normaalisti eikä tarvinnut pohtia moraalisia päätöksiä kuntosalilla käymisestä tai sopivan etäisyyden pitämisestä kaveriin lenkillä.

Niin kuitenkin korona Kiinasta meillekin saapui, ja hetkessä myllersi koko yhteiskunnan.

Isot kokoontumiset kiellettiin. Koulut suljettiin. Kirjastot suljettiin. Ravintolat ja baarit suljettiin ja pian tajusimme jonottavamme Dollyn Donitsin munkkeja kahden metrin turvavälit pitäen.

Yksi puhuttavimmista asioista kriisissä on ollut yritysten ahdinko. Monien yritysten elämä mullistui vuorokaudessa – eniten ehkä tapahtuma-alojen, matkailun ja ravintola-alan. Kassavirrat tyrehtyivät, mutta menot juoksivat: liiketilan vuokra, sähköt, ALVit, eläkemaksut, korkojen korot. Yrittäjät huusivat apua tilanteessa, jota kukaan ei voinut ennakoida.

Hämmästyttävän nopeasti yritysten ahdinkoon reagoitiinkin. Hallitus huomasi yritysten ahdingon – suuri määrä konkursseja ei tässä tilanteessa tai jatkossa ole kenenkään etu. Nopealla aikataululla laadittiin monia rahoituksia eri yritysmuodoille. Business Finland jakaisi rahoitusta 6-250 henkeä työllistäville pk-yrityksille (aluksi tätä pystyivät hakemaan jopa yksinyrittäjät joilla oli OY, mutta se muuttui parin viikon sisällä): haettavissa on 10 000 euron esiselvitysrahoitus tai kehittämisrahoitus liiketoiminnan häiriötilanteisiin (max. 100 000 euroa). ELY-keskuksen rahoitus on suunnattu 2-5 henkeä työllistäville pienyrityksille (haettavat summat ovat samat kuin Business Finlandin rahoituksilla) ja yksinyrittäjät taas voivat saada kunnalta 2000 euron suuruisen kertatuen.

Nopeaa reagointia arvostettiin aluksi – ja myöhemmin arvosteltiin. Mitä oikein tapahtui?

Kun tukia oli alettu jakaa, niiden saajia raportoitiin sanomalehdissä. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että tukijärjestelmässä oli puutoksia. Kun ratkaisuja laaditaan nopeasti, on ymmärrettävää, että täydellistä järjestelmää on vaikea luoda. Tässä tapauksessa vaikutti kuitenkin siltä, että erityisesti Business Finlandin tuet eivät näyttäneet menevän sellaisille yrityksille, jotka olisivat koronan aiheuttamasta kriisistä kärsineet.

Case Huono Äiti

Näkyvin ja räikein esimerkki tukien aiheuttamasta kitkasta kohdistui yritykseen nimeltä Huono Äiti.

Huono Äiti on Sari Helinin alun perin blogina – ja edelleen toisaalta myös blogina toimiva – brändi. Huonon Äidin ajatuksena on tuottaa samaistuttavaa sisältöä vanhemmille (lähinnä juuri äideille). Blogin lisäksi Helin on laatinut saman brändin alle menevät Huono äiti –suklaapatukat.

Helinin saama sadan tuhannen euron suuruinen rahoitus oli yksi ensimmäisistä esiin tulleista – tai esille nostetuista – rahoituksista. Helin oli hakenut rahoitusta vielä silloin, kun yhdenkin hengen OY:t pystyivät tukea hakemaan. Mistä kritiikki sitten johtuu, jos hakeminen oli sallituissa rajoissa? Oliko Huonon Äidin saama kritiikki kaikki ansaittua? Kehen kritiikki kannattaa edes kohdistaa?

Kun rahoituksia alettiin hallituksessa suunnittelemaan, ajatuksena oli suunnata tukia juurikin koronasta kärsiville yrityksille. Näin sanotaan myös Business Finlandin omilla sivuilla; ”Rahoitusta suunnataan toimialoille, jotka kärsivät epidemian vaikutuksista vakavimmin — Rahoitus on kohdennettu matkailuyrityksille ja matkailun oheispalveluja tuottaville yrityksille, luoville aloille sekä kaikille toimialoille, joiden toimitusketjujen toimivuuteen koronavirustilanne on vaikuttanut tai on vaikuttamassa.”(Business Finland, 2020.)

Huono Äiti on pääosin verkossa toimiva blogiyhteisö. Yrityksellä ei ole suuria juoksevia kuluja, yritys ei työllistä ketään tällä hetkellä, eikä sen tuottavuus koronankriisin keskellä ole juuri kärsinyt. Jos rahoitus on Business Finlandin mukaan tarkoitettu ”toimialoille, jotka kärsivät epidemian vaikutuksista vakavimmin”, miksi sadan tuhannen euron rahoitus on myönnetty yhden hengen yrityksille, joka koronasta ei kärsi?

Huono Äiti ei ollut ainoa yritys, joka sai kritiikkiä. Tukea saivat myös esimerkiksi Huutokauppakeisari, bloggaajat ja konsulttiyritykset. Kritiikki ei aina ollut asiallista; Helin Huonosta Äidistä ja Huutokauppakeisari olivat saaneet molemmat tappouhkauksia, ihmiset raivosivat keskustelupalstoilla ja lopulta jopa hallituksessa todettiin osan tuista menneen tahoille, jotka eivät sitä tässä tilanteessa tarvinneet. Osassa tapauksista kritiikki äityi niin suureksi, että osa tuen saaneista päätyi palauttamaan tuen (mm. Huutokauppakeisari ja bloggaaja Alexa Dagmar).

Syyllistä etsiessä

Ketä tästä tilanteesta tulisi syyttää – vai tulisiko ketään? Välillä tilannetta seuratessa tuntui, kuin olisi seurannut keskiajan noitavainoja – vihaisia kyläläisiä talikot kädessä noutamaan paholaista.

Nämä tuet luotiin nopeasti tilanteessa, jossa täytyi reagoida nopeasti. Yhdeksi tuen jakajaksi päätettiin Business Finland, joka on suomalainen julkinen toimija, joka tarjoaa innovaatiorahoitusta ja kansainvälistymispalveluita sekä edistää matkailua ja investointeja Suomeen.

Eräs Business Finlandin työntekijä, Heidi Sabandesan, kirjoitti Facebookissa seuraavasti:

”Nykyisellä lainsäädännöllä rahoitusinstrumenttimme eivät yksinkertaisesti taivu vastaamaan yritysten akuuttiin kassavirtaongelmaan. Monissa muissa maissa valtio onkin maksanut yrityksille myös suoraa tukea. Tämä on Suomessakin ihan pohtimisen arvoinen vaihtoehto.”

Business Finland on toisin sanoen pyrkinyt toimimaan lain puitteissa: sen jakama raha on innovaatiorahaa, ja innovaatiorahaksi sitä tässäkin tilanteessa myönnettiin. Toisaalta myös Business Finlandin johtaja Reijo Kangaskin on myöntänyt, että virheitä tukia jaettaessa on tehty. Virheet johtivat siihen, että elinkeinoministeri Mika Lintilä ilmoitti elinkeinoministeriön aloittavan Business Finlandin tukien sisäisen tarkastuksen (Kauppalehti 21.4.2020). Kyselytunnilla Lintilä myös otti huomioon yrittäjien vastuun:
”Siellä on jono yrittäjiä, jotka ovat totaalisessa kriisissä, he ovat aivan viimeisillä senteillä. Onko ihan fiksua laittaa vähän niin kuin onki veteen, että jos sattuisi, että saisin sieltä rahaa? Minä pikkuisen peräänkuulutan myös yrittäjien moraalin perään”.

Business Finland ei ehkä alkujaankaan ollut oikea instrumentti suorien yritystukien jakamiseen koronatilanteessa. On myös tulkittavissa, että osa tuista ei mennyt niitä kipeämmin tarvitseville yrityksille eli niille, jotka koronasta olisivat eniten kärsineet.  Myöskään ELY-keskuksen jakamat tuet eivät menneet aivan oppikirjan mukaan: ne ovat tukeneet yrityksiä summilla, jotka ovat moninkertaisia aiempaan liike­vaihtoon verrattuna (Helsigin Sanomat 21.4.2020).

Monissa valtioissa valtio jakoi suoraa tukea yrityksille; esimerkiksi Saksassa yrittäjä käytännössä täytti lomakkeen, ja valtio maksoi tilille 5000 euroa suoraa tukea.

Toista koronan kaltaista kriisiä ei toivottavasti ole ihan lähivuosina näköpiirissä, mutta jotain olemme toivottavasti ainakin yrittäjien tuista oppineet siihen mennessä. Silloin ei ehkä tarvitsisi käydä läpi toista case Huonoa Äitiä.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close