Tampere
24 Nov, Tuesday
-3° C

Proakatemian esseepankki

Kuinka pitäis pomoilla?



Kirjoittanut: Arttu Myllys - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

12h näytössä, projektipäällikkönä ollessa aloin miettiä johtajuutta. Mitä se oikeastaan on ja mitä se johtajalta vaatii? Itselle johtajuus on ollut loppupeleissä melko tuntematon asia, eikä se oikeastaan ole avannut mitään tiettyjä konkreettisia ajatuksia sen käytäntöihin liittyen. 12h:n päälliköinti meni hyvin, joten jonkinlaista osaamista on siis karttunut ajan myötä. Siitä, millä toimenpiteillä oli vaikutusta asiaan, en kuitenkaan osannut sanoa. Tavallaan kaikki mitä tein, oli tavallista normaalia toimintaani, enkä oikein tunnistanut mitään erityistä ”pomomoodia”, joten selvästi olen melko sokeutunut asialle ajan saatossa. Kävin sitten kirjakaupassa aivan muilla asioilla ja kuin tilauksesta hyllystä paistoi Tony Dunderfeltin ”hyvä paha pomo”. ”Kyllähän mä aina tomppaa luen” tokaisin ja laitoin kirjan ostoskoriin. Kirjaa lukiessa ilmeni, että kirjan antamista ohjeista moni oli itselle jo ennestään tuttua ja jotka olin omaksunut omaan arkiseenkin käyttäytymiseen.

Mitä hyvän pomon ominaisuuksiin siis kuuluu? Se on oman ja alaisen käyttäytymisen tunnistamista, sekä niihin vastaamista oikeilla tavoilla. Luomalla siis hyvää vuorovaikutusta. Meillä jokaisella on jonkinlainen persoonallisuus, joka ohjaa jokapäiväistä toimintaamme. Se määrittelee reaktiomme erilaisiin tilanteisiin ja suhtautumista muihin ihmisiin. Näiden persoonallisuuksien tunnistaminen esimiehenä on tärkeää, sillä ilman sitä, et voi vastata niihin oikealla tavalla. Kirjassa persoonallisuudet jaettiin karkeasti 4 väriin: sininen, punainen, vihreä ja keltainen. Nämä oli sijoiteltu nelikenttään, joka määrittelee persoonan sen mukaan, onko introvertti vai ekstrovertti, sekä onko henkilö elämyskeskeinen, vai asiakeskeinen. Jokainen persoona on toki spesifimpi, kuin tällä nelikentällä voidaan määrittää, mutta tämä on se karkea veto, mikä voidaan tehdä. Usein ihmisen persoona on näiden värien sekoitusta, jolloinpa puhutaan violeteista, turkoosista, keltavihreästä ja oranssista persoonasta. Ihmisen on hyvä tunnistaa oma värinsä ja tunnustaa sitä, sillä näin tunnistaa myös käyttäytymistapansa ja reaktionsa haitallisessa tilanteessa ja voi näin keskittymään sen hallintaan. Samaan tapaan pomon on hyvä tunnistaa alaisissaan väri, jotta ymmärtää paremmin tämän reaktiota, sekä voi käsitellä tilannetta paremmin. Näitä esimerkkejä pystyi hyvin peilaamaan omaan tiimiin ja tiimin jäsenten käyttäytymiseen. Toiset esimerkiksi haitallisessa tilanteessa puhuvat asiasta voimakkaasti tunteella ja toiset taas suhtautuvat asiaan tyynesti sanomatta mitään.

Pomollakin on luonne. Pomoluonne, tai ehkä pikemminkin ”pomotyypi”. Tyyli millä johdetaan ja mitenkä käyttäydytään alaisia kohtaan. Mitenkä alaiset suhtautuvat tähän ja millaisena pomo nähdään. Itse tunnustauduin melko selvästi innostuneeksi pomoksi, jossa on myös paljon kilttiä pomoa. Olen siis idearikas, energinen ja ekstrovertti. Kilttinä pomona olen se mukava tyyppi mistä pidetään ainakin aluksi. Itseni tarvitsee siis kiinnittää huomiota ideoiden realistisuuteen ja siihen, etten välttämättä olisi yli-innostunut, sillä se saattaa lamaannuttaa toisia. Kiltin pomon ominaisuuden takia tulee kiinnittää huomiota siihen, että on jämäkkä ja asettaa konkreettisia tavoitteita ja rajoja. Tämä oli hyvä konkreettinen ja käytäntöön vietävä asia, mikä ajaa ainakin itseä eteenpäin kehityksessä.

Ehkä tärkein asia kuitenkin vuorovaikutus. Se on avainasemassa hyvän työyhteisön ylläpitämisessä, myynnissä ja ennen kaikkea johtamisessa. Mikäli vuorovaikutus on huonoa, turruttaa se koko työyhteisön ja heikentää luottamusta pomoa kohtaan. Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu 5 avainta, joiden käyttäminen auttaa luomaan yhteyttä ja vuorovaikutusta sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka eivät pohjimmiltaan sitä kovinkaan sujuvasti tee. Avaimet ovat konkreettisuus, kuunteleminen, jämäkkyys, positiivisuus ja tavoitteet.

Konkreettisuudella tarkoitetaan aitoa läsnäoloa ja konkreettisten asioiden tuomista esiin puheessa. Monesti herää dialoginkin aikana siihen, että ajatus harhailee jossain ja ei ole aidosti läsnä. Katse harhailee, eikä kunnon vuorovaikutusta ole. Heräät horroksestasi, kun sinulle esitetään kysymys ja astaat jotain ympäripyöreää, mikä sopisi vastaukseksi mihin tahansa kysymykseen. Kun on konkreettisesti läsnä tilanteissa ja näyttää että myös keskittyy tilanteeseen antaa se vastakkaiselle osapuolelle heti paljon paremman vaikutelman siitä, että sinua oikeasti kiinnostaa hänen asiansa. Kun kysyt tarkentavia kysymyksiä ja mitä yksityiskohtaisempia ja konkreettisempia ne ovat, sen parempi keskustelu on molempien suunnasta katsottuna.

Kuuntelu on se asia, joka tavallisesti jää ihmisillä dialogissa pois. Ihmiset rakastavat sitä, kun joku kuuntelee heitä ja heidän tarinaansa. Siksi yleensä keskitytään ennemmin puhumaan itsestä ja siitä omasta tarinasta, kun taas kuunneltaisiin toisen osapuolen asiaa, vaikka se olisikin juuri tärkeää edellä mainituista syistä. Kun pomo malttaa kuunnella alaisen asiaa 30 sekuntia yhtämittaisesti, syntyy jälleen lisää luottamusta ja tunne siitä, että pomo kuuntelee ja että häntä oikeasti kiinnostaa kyseinen asia. Tämä on sellainen asia, mikä akatemialla toki käydään dialogia harjoitellessa, mutta silti muualla siihen ei kiinnitä huomiota. Varsinkin kaksin keskeisissä keskusteluissa huomaa usein, kuinka paljon kertoo vain omaa asiaansa ja koko keskustelu muuttuu pahimmillaan monologiksi.

Jämäkkyys on yksinkertaisesti vain tervettä itsekkyyttä. Sitä, että uskaltaa sanoa rohkeasti mitä ajattelee ja että pitää kiinni omista tavoitteistaan. Tietienkin täytyy kuunnella ja huomioida toisen osapuolen näkökanta, mutta missä määrin sen antaa vaikuttaa? Tässä monesti herää siihen ristiriitaiseen tilanteeseen, että onko se oma tahto ja tavoite oikea, vai onko vastakkainen ehdotus sittenkin parempi. On suoraa typeryyttä pysyä samassa kannassa, vaikka uusia faktoja ilmaantuu ja oma näkemys on selvästi huonompi, mutta täytyy pystyä erottamaan nämä kaksi asiaa toisistaan.

Alaisten positiivisten tekojen ja puolien nostaminen parantaa huomattavasti ilmapiiriä ja saa alaisen tuntemaan itsensä huomatuksi. Se nostaa tyytyväisyyttä ja työmotivaatiota, kun oman työn tuloksesta saa kiitosta. Itse huomaan arjessa kiittäväni ja kehuvani muita liian vähän, vaikka tiedostan, kuinka suuri merkitys sillä on ihmisille. Pienikin kehu voi piristää koko päiväksi. Lisäksi vuorovaikutuksessa positiivisten puolien löytäminen ja niistä puhuminen saa paljon paremman vastaanoton, sekä luottamusta tulevaan. Jos vain valittelee yrityksen tilannetta tai kuinka huonosti joku projekti meni, ei siitä jää kuin paska maku suuhun. Epäonnistumisissakin on vähintään se positiivinen asia, että siinä on jotain opittavaa.

Viimeisenä avaimena on yhteiset tavoitteet. Kun palaverin lopussa asetetaan selkeät yhteiset tavoitteet, johon kaikki sitoutuvat, on siinä sekä jämäkkyyttä, että konkreettisuutta. Yksilökohtaisten tavoitteiden asettaminen parantaa edelleen yhteistyötä, kun asiat ovat selvät, tiedetään mitä tehdään ja koska. Kun on kunnon raamit, asiat eivät jää ilmaan roikkumaan ja työskentelykin on tehokasta. Näin vältetään se, että alainen turhautuu asioiden järjestelmättömyyteen.

Nämä viisi avainta auttavat parempaan yhteistyöhön, dialogiin ja vuorovaikutukseen. Ne luovat luottamusta ja olet lähempänä olla se ”hyvä pomo”. Itselle osa näistä oli vanhaa tuttua, mutta paljon sain näistä myös itselleni uutta oppia. Tämän pohjalta pystyn sanomaan, että minustakin voi tulla joskus mahdollisesti hyvä esimies.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close