MARK MANSON – THE SUBTLE ART OF NOT GIVING A FUCK

Syy miksi valitsin Mark Mansonin kirjan oli sen mielenkiintoinen nimi ja hyllystä silmiin pistävät oranssit kannet. Kirjassa “Kuinka olla piittaamatta paskaakaan” käydään läpi itsensä johtamiseen liittyviä asioit. Kirjan pääpointti on saada lukija ajattelemaan, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä omassa elämässään. Kirja sisältää helppolukuista ja pitkälti kokemuksiin sekä esimerkkeihin pohjautuvaa tekstiä. Lukiessani Mansonin kirjaa, pystyin samaistumaan kirjassa kerrottuihin asioihin ja tätä kautta reflektoimaan niitä omaan elämääni.

Kirja on suurimmaksi osaksi täynnä itsestään selviä elämän oppeja (paitsi jos olet 20~vuotias sosiaalisen median paineen alla oleva elämää kokematon nuori). En itse sinänsä oppinut kirjasta mitään uutta, mutta voin silti sanoa, että se oli lukemisen arvoinen. Tämä johtuu pitkälti siitä, että kirja oli huvittava ja se pisti miettimään näitä itsestään selviä asioita uudestaan sekä erilaiselta kantilta. Manson kertoo asioista kaunistelematta ja useasti kirosanojakin käyttäen. Tämä upposi ainakin omaan huumorin tajuun ihan täysin ja kyllä se sai minut pari kertaa naurahtamaan ääneenkin. Hauskin pätkä kirjassa olikin ”Ainoat, jotka rakentavat koko elämänsä tunteiden varaan, ovat kolmivuotiaat lapset. He ja koirat. Ja sama sakki paskoo matoillekin”. Kirjan huumori on hyvin ajoitettua ja häpeilemättä kerrottua.

Haluan kertoa omasta lempi kappaleestani, joka kertoo pettymyspandasta. ”Hänen yli-inhimillinen kykynsä olisi kertoa ihmisille heitä itseään koskevat ikävät totuudet, jotka olisi syytä tietää, vaikka harvalla on siihen haluja”. ”Pettymyspanda olisi ihmiskunnan sankari, jota kukaan ei halua, mutta kaikki tarvitsevat”. Tässä kyseisessä kappaleessa Manson selittää pettymyspandan kautta siitä, kuinka ongelmat eivät ikinä tule loppumaan ja kuinka niihin pitäisi suhtautua. Elämän parantuessa ne ongelmat muuttuvat vain paremmiksi ongelmiksi. Tämähän on täysin totta ja tätä kyseistä kappaletta lukiessani pohdin itsekin asiaa siltä kantilta, että mitä omat tämän hetkiset ongelmat ovat ja mitä ongelmani ovat olleet aikaisemmin. Pohtiessani asiaa huomasin, että nykyiset ongelmani ovat enemmän pintapuolisia ja niin sanottuja ”parempia ongelmia” verrattuna vanhoihin. Näitä asioita kannattaa aina välillä pohtia. Se auttaa ymmärtämään omaa elämäntilannetta paremmin ja voi jopa auttaa pääsemään elämässä eteenpäin.

Tykkäsin erityisesti siitä, miten Manson kertoo koko kirjan idean ja sisällön heti ensimmäisessä kappaleessa. Erityistä tässä on se, että koko kirja on kiteytetty yhteen lauseeseen, joka kuuluu näin ””Älä piittaa paskaakaan” ei ole välinpitämättömyyttä vaan oikeista asioista välittämistä”.

Kirjan nimi on nerokas. Se herättää huomiota ja tästä johtuen se onkin yksi tämän hetken luetuimmista kirjoista. Kirja on saanut paljon huonoa sekä hyvää palautetta ja samalla se on herättänyt paljon keskustelua. Mielestäni se on siis onnistunut kirja ja se on ajoitettu myös hyvään ajankohtaan, koska sosiaalinen media vaikuttaa tällä hetkellä monien nuorien itsetuntoon.

Itselläni heräsi kirjasta ristiriitaisia tunteita. Noin puoleen väliin asti kirja oli viihdyttävä ja mielenkiintoinen johtuen siitä, kuinka Manson kertoo elämän priorisoinnista esimerkkien ja tarinoiden kautta. Puolen välin jälkeen kirja alkoi tylsistyttämään. Vaikka tarinan kerronta jatkui, niin sisältö oli kuitenkin samaa, mitä kirjan alkupuoliskolla käsiteltiin. Tästä johtui se, että en jaksanut lukea kirjaa kokonaan loppuun, vaan harppailin kappaleiden välillä kirjan loppupuoliskolla.

Vaikka suurin osa kirjan oivalluksista olikin itselleni entuudestaan jo tuttuja, niin ne pistivät silti miettimään. Lukiessani pysähdyin pohdiskelemaan kirjassa käsiteltyjä asioita omalta kannaltani ja näin sain kirjasta myös mietteitä irti. En välttämättä suosittelisi kirjaa jokaiselle, mutta ainakin niille, jotka tekevät asioita muiden ihmisten ajatuksien perusteella.