Tampere
25 Nov, Wednesday
7° C

Proakatemian esseepankki

Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan



Kirjoittanut: Jaakko Koljonen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

The subtle art of not giving a f*ck

 

Kirjassa “Kuinka olla piittaamatta paskaakaan” Mark Manson kirjoittaa elämästä kovin nurinkurisesti ja todella satiirisesti. Hän opettaa lukijaa, kuinka, kirjan nimen mukaisesti, kuinka olla piittaamatta paskaakaan, ja olla siten onnellisempi. Hän kääntää oikeastaan kaiken mitä nyky-yhteiskunnassa pidetään tavoittelemisen arvoiseksi tai tärkeäksi päälaelleen, ja kertoo huumorisävytteisten esimerkkien ja pointtien kautta miksi ei pitäisi antaa paskaakaan mistään muusta kuin asioista, jotka ovat sinulle todella tärkeitä. Hän myös kyseenalaistaa käsityksesi mitkä asiat sinulle todella ovat niitä tärkeitä ja tavoittelun arvoisia asioita.

 

Kirjan idea pähkinänkuoressa: ei pitäisi antaa paskaakaan useammin ja useammista asioista, vaan harvemmin ja vähemmistä asioista. Sinulla on rajallinen aika maan päällä, joten tietty määrä ja aika antaa paskaa asioista, joten on välitettävä oikeista, tärkeistä asioista. Ongelmana on, että emme välttämättä tiedä mitkä asiat ovat välittämisen arvoisia ja mitkä taas eivät ole. Meillä tuntuu nykyään olevan rajattomasti mahdollisuuksia. Rajattomasti mahdollisuuksia työllistyä, rajattomasti harrastusmahdollisuuksia, rajattomasti paikkoja jossa asua, rajattomasti tietoa jota omaksua. Kun on näin rajattomasti mahdollisuuksia, on myös rajattomasti asioita, joissa yksilö voi mitata omaa arvoaan ja osaamistaan. Tämä informaation ja mahdollisen jatkuvan arvostelun mahdollistaminen aiheuttaa stressiä yksilölle. On siis tärkeää priorisoida sinulle oikeasti tärkeät kehityskohdat ja asiat elämässäsi. Toisin sanoen, olla antamatta paskaakaan muusta. Mansonin mukaan on tärkeää tunnistaa tärkeät ja merkitykselliset asiat elämästä, ja vaalia niitä.  Jokaisen on tarkkaan mietittävä omat arvonsa, ja elettävä välittäen juuri niistä asioista.

 

Olen itsekin pohtinut kirjassa käsiteltävän menestystarinoiden ihannoinnin ja niistä inspiraation hakemisen. Kaikki puhuvat aina henkilöistä tai tiimeistä, jotka ovat saaneet aikaan uskomattomia saavutuksia esimerkiksi liike-elämässä. Heitä ihannoidaan. Heidän tarinaansa jaetaan ja heitä kuunteleva yleisö janoaa tietoa siitä, miten julkimot onnistuivat elämässään. Tykkään itsekin kuunnella menestystarinoita. Ne antavat toivoa ja draivia mennä eteenpäin. Tarinoiden kertominen onkin ohjelmoitu ihmisen käyttäytymiseen. Mark Mansonin mukaan tästä syntyy kuitenkin ongelma. Hän kertoo muiden tarinoiden ongelmallisuudesta tilanteessa, jossa niistä otetaan liikaa oppia, ja aletaan (hieman kärjistettynä) elämään niin kuin toinen on elänyt, että voitaisiin tavoitella rahaa ja menestystä. Yksilön tulisi sen sijaan elää omaa elämäänsä, miettimättä mitkä ovat toisten päämäärät, tavoitteet ja saavutukset. Jokaisen tulisi tavoitella omia päämääriään, ajattelematta hänelle arvoa tuottamattomia asioita. Hänen ei tulisi antaa niistä paskaakaan. Muiden menestystarinat tulisikin kuunnella varoen, ottaen niistä oppeja ja käytäntöjä jatkuvasti miettien omia todellisia arvoja.

 

Teos on humoristisesti synkin teos minkä olen ikinä lukenut. Tämä ns. synkkyys tosin sopii kirjaan, ja se saa lukijan ajattelemaan kirjan sanomaa eri tavalla, kuin jos teos olisi kirjoitettu niin kuin oikeastaan mikä tahansa muu kirja. Minua kuitenkin välillä ahdisti ja välillä nauratti kirjan sanoma. Ehkä siksi se onkin niin suosittu. Kirjassa puhutaan paljon siitä, kuinka jokainen yksilö tavallinen ei ole mitenkään erityinen, ja että on turhaa ja itsekästä ajatella, että juuri sinä olisit mitenkään muita parempi tai että osaisit mitään, mitä joku muu ei osaisi. Ihmiset voidaan jakaa Gaussin käyrälle erikoisuutensa tai erityisyytensä mukaan. Suurin osa kuuluu keskelle käyrää tavisten sekaan. Ja kun puhutaan menestyneistä tai erilaisista ihmisistä, puhutaan käyrän ääripäiden ihmisistä eli murto-osasta ihmisistä. Mansonin mukaan kenenkään on turha olettaa olevansa muualla kuin käyrän keskellä. Emme ole oikeasti niin ihmeellisiä kuin luulemme. Kaikki ongelmasi, saavutuksesi, voittosi ja tavoitteesi ovat oikeastaan aika normaaleja, eivätkä mitenkään erityisiä, vaikka se sinusta siltä tuntuu. Olen jokseenkin samaa mieltä asiasta Mansonin kanssa. Vaikka omasta mielestä juuri sinun elämäsi tuntuu erityiseltä, on kuitenkin todennäköistä, että siinä ei oikeasti ole mitään muista poikkeavaa.

 

OH HOH. Tuleepas nyt synkkää tekstiä. En minä oikeasti ole näin synkkä ja masentunut. Tuntuisi jotenkin väärältä ja masentavalta ajatella näin. Etteikö juuri minun elämäni ole muka erityinen. Vaikka voinkin samaistua Mansonin tähän ajatukseen, en kuitenkaan haluisi elää omaa elämääni ajatellen olevani perus jamppa, joka ei tee mitään oikeasti erityistä. Tällaisen ajatuksen kanssa eläminenhän olisi silkkaa kidutusta. Ikään kuin yksilöllä ei olisi mitään arvoa, vaan on pelkkää massaa muiden joukossa. Niin ei olisi varmasti onnellista elää.

 

Yksi asia kuitenkin tuli kuitenkin kirjassa esille, johon samaistuin heti voimakkaasti. Manson kertoi siitä, kuinka me kuitenkin tulemme joskus kuolemaan. Hän puhuu siitä, että jos hyväksyy kuoleman väistämättömänä, niin ei siten peloilla tai itsensä nolaamisella ole mitään väliä. Voit ihan hyvin vaikka yrittää tehdä elämälläsi jotain suurenmoista. Jotain mikä tekisi sinut todellakin onnelliseksi. Tulin kerran itsekin samaan päätökseen lukuisilla lenkeilläni illan pimeydessä. Uskoo sitten maailman syntyneen miten tahansa, niin sinun olemassa olosi on niin uskomaton asia, että olisihan se nyt suorastaan hölmöyttä olla tekemättä ja tavoittelematta suuria asioita. ”Mitä tekisit, jos et pelkäisi?” Olisi typerää olla tekemättä asioita, joita oikeasti haluat tehdä.

 

Jos kirjaa pystyy lukemaan huumorilla, mutta samalla poimimaan kaiken ”negatiivisuuden” seasta kirjan todellisen sanoman, on teos todella ajatuksia herättävä ja omia ajatuksia haastava. Jos haluat lukea kirjan itsensä kehittämisestä, joka on kirjoitettu ”nurinkurisesti”, niin tämä kirja tarjoaa paljon uusia näkemyksiä ja vanhojen kaavojen kyseenalaistamista.

 

Kommentit
  • nimi niminen

    Suomen opetteleminen olisi kirjoittajalle eduksi.

    8.11.2019
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close