Tampere
25 Sep, Friday
14° C

Proakatemian esseepankki

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, eli näin arvotat elämäsi uudelleen



Kirjoittanut: Johanna Rita - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
Mark Manson
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Mark Manson antaa täyslaidallisen suoraa puhetta kirjassaan Kuinka olla piittaamatta paskaakaan (2016). Yksinkertaisuudessaan kirja käskee lopettamaan haihattelut siitä, kuinka kuvittelet olevasi ainutlaatuinen – sillä todennäköisesti et kuitenkaan ole ja se on ihan ok. Manson myös kehottaa miettimään arvojaan uusiksi ja keskittymään siihen, mikä ihan oikeasti on tärkeää. Liian usein ihmiset miettivät vain sitä, mitä haluavat saavuttaa, kun heidän pitäisi miettiä, millaista kipua he haluavat elämäänsä. Sillä minkään asian saavuttaminen ei tule ilman kipua, tai sitten et ole oikeasti saavuttanut mitään.

Suorastaan rakastin Mansonin paasausta siitä, kuinka jokainen on ihan itse vastuussa siitä, kuinka reagoida epäonnistumisiin. En nimittäin voi sietää turhanpäiväistä nillitystä siitä, kuinka tänäänkin sataa vettä, polkupyörästä puhkesi rengas, kaupassa ei ollut suosikkisuklaata ja näin onkin loppupäivä pilalla. Oli kyse sitten isosta tai pienestä asiasta, voit vollottaa aikasi, mutta ryhdistäydy sen jälkeen, sillä kuka ikinä ongelmasi aiheuttikaan, hän ei ole vastuussa siitä, kuinka käsittelet ne.

Samaistun tähän ajatukseen erittäin hyvin. Ostin reissupakun alkukesästä ja se on syönyt jo nyt rahojani aivan käsittämättömän paljon. Ensimmäisen reissun ensimmäisenä päivänä hajosi sivuovi ja viimeisenä iltana auto hyytyi tien varteen. Kyseinen matka oli kestänyt kolme vuorokautta. Olisin voinut raivota pää punaisena, potkia tuulilasin rikki ja heivata koko paskan romuttamolle, mutta olin kärsimykseni valinnut. Tiesin, mitä halusin saavuttaa ostamalla auton ja tiesin, mitä haasteita sen kanssa tulisi mahdollisesti olemaan (toki niitä haasteita on tässä kahden kuukauden aikana tullut 800€ enemmän kuin mitä alun perin ajattelin). Joka tapauksessa tuo paskaläjä on nyt yksi niistä asioista, jotka elämässäni ovat tärkeitä, yksi niistä, joista piittaan ja jonka takia olen valmis kärsimään ja olemaan jatkuvasti pennitön.

Koko autoa ei luultavasti olisi edes ostettu, jos koronaepidemia ei olisi peruuttanut tämän kesän Euroopan reissuani. Olin päättänyt jo aikoja sitten, että koulun loputtua heitän rinkan selkään ja painun ainakin kuukaudeksi ulkomaille nollaamaan päätä rankan vuoden jälkeen. No enpä painunut ja kyllähän se vitutti. Mutta jälleen kerran olet itse vastuussa siitä, kuinka pitkään aiot vinkua ja valittaa, kun elämä potkii päähän. Jos et pääse ulkomaille, matkusta sitten Suomessa ja osta vihdoin se auto, josta olet jo vuosikausia hiljaa haaveillut.

Ylipäätään koko vuosi 2020 on mennyt aivan päinvastaisesti kuin olin kuvitellut. Reissun peruuntumisen lisäksi pilalle on mennyt – ei pelkästään yksi – vaan kaksi ihmissuhdetta. Voisin velloa niissä vieläkin, mutta en yksinkertaisesti jaksa. Nuo pilalle menneet ihmissuhteet ovat lopulta mahdollistaneet aivan mahtavia asioita, jotka erittäin todennäköisesti olisivat jääneet tekemättä, jos kaikki olisi noissa ihmissuhteissa mennyt hyvin.

Mansonin ajatuksissa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että sinun pitäisi ottaa kaikki epäonnistumiset niskaasi hymy huulilla. Ehei, saat ihan itse valita suhtautumistapasi. Vaikka pidän itseäni erittäin positiivisena ihmisenä, kiihdyn kyllä tarvittaessa nollasta sataan ja silloin on helvetti irti. Viime keväänä valitin Proakatemiasta suu vaahdossa kaikille, jotka vain jaksoivat vähänkään kuunnella. Minua ei saanut keskeyttää eikä minulle saanut sanoa kannustavia sanoja kyseisestä paikasta, minun täytyi saada oksentaa koko kevään stressi ja väsymys ulos, ennen kuin saatoin alkaa ajattelemaan positiivisesti. Kun se oli tehty (siinä saattoi vierähtää jokunen viikko), pystyin alkaa miettimään, mitä tavoitteita oikeasti haluan saavuttaa seuraavien akatemiavuosien aikana.

Yksi tärkeimmistä tavoitteista on luoda oma yritys. Se on suurin syy, miksi olen tähän kouluun tullut enkä aio poistua täältä ilman, että olen edes yrittänyt. Vielä viime vuonna minulla ei ollut hajuakaan, mitä haluan Proakatemialla tehdä (paitsi ”kokeilla kaikkea”), mutta tämän kesän aikana moni idea on yllättäen lähtenyt konkretisoitumaan, kun mukaan on hypännyt huikeita tiimiläisiä. Olen saanut kokea innostusta, joka nostaa kestohymyn huulille ja valvottaa vielä kolmelta yöllä ja silloin olen tajunnut, että jokainen idea, josta saa tällaisen tunteen, on kokeilemisen arvoinen. Ja kokeilemisen arvoisista ideoista voi poikia vaikka mitä. No niin Manson; olen virallisesti päättänyt, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä akatemialla ja mistä en piittaa paskaakaan.

Olen myös miettinyt sitä kipua, jota olen valmis kestämään yrittäessäni luoda jotain, joka voisi jonain päivänä elättää minut.

Paasaan varmasti joka toisessa esseessäni siitä, kuinka paljon haluan olla Lapissa tai matkustella ympäri maailmaa. Voisin aivan hyvin ottaa roppakaupalla projektipisteitä olemalla sesongit töissä Ylläksellä, missä tekisin helppoa rahaa helpolla työllä. Se on maailman paras ja rakkain paikka, mutta kannattaako sinne mennä keväällä kahdeksi kuukaudeksi viettämään hauskaa elämää, jos voin tehdä akatemialla töitä jonkun projektin parissa, joka lopulta vie minut siihen pisteeseen, että voin asua Lapissa kaikki talvet? Tai kannattaako minun lähteä vaihtoon juomaan sangriaa neljäksi kuukaudeksi, kun voin viedä akatemialla eteenpäin projektia, joka mahdollistaa sen, että voin tulevaisuudessa olla ulkomailla aina kun huvittaa?

Niin Manson, hitto soikoon, että nuo päätökset särkevät sydämeni. Kun hain akatemialle, ryhmähaastattelussa kysyttiin, mistä asioista olisit valmis luopumaan koulupaikan saadessasi. Ajatus siitä, että viettäisin seuraavat kolme talvea loskaisessa kaupungissa lumisen tunturin sijaan, oli täysin kestämätön, mutta koska haluan kaiken aina tässähetinyt, halusin myös koulupaikan, joten vastasin luopuvani sesonkityöstä Lapissa. Tietenkin valehtelin. Ajattelin, että keksin kyllä keinon saada molemmat. Periaatteessa sainkin; ihana tiimini päästi minut kyllä riekkumaan Ylläkselle hiihtolomasesongin ajaksi, mutta kolme viikkoa tunturissa ei kuitenkaan ole sama asia kuin koko kevät. Ja jos viettäisin koko kevään tunturissa, mitä ihmeen hyötyä saisin silloin akatemiasta?

Tiedän kyllä, että voisin saada verkostoja ja ideoita myös Ylläksellä tai vaihdossa ulkomailla. Itseni tuntien tiedän myös, että tunturiin päästessäni lumilauta ja minttukaakao kiinnostavat enemmän, kuin mahdollisten kontaktien luominen ja yritysideoiden kehitteleminen.

On pakko priorisoida. Rakastan Lappia ja rakastan matkustelua, mutta juuri nyt niistä on pakko olla piittaamatta paskaakaan, jotta voin myöhemmin nostaa ne taas ykkösprioriteeteikseni.

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close