Tampere
27 Nov, Friday
-0° C

Proakatemian esseepankki

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan



Kirjoittanut: Iida Oikarinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Kuinka olla välittämättä paskaakaan, siinäpä hyvä kysymys. Mark Mansonin kirja Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on nurinkurinen opas hyvään elämään. Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana, äänenpainot ja puheessa olevan tehosteet olivat välillä hulvattomia, mutta painottivat selkeästi tiettyjä asioita. Alun perin kirjan nimestä päätellen ajattelin kirjan kertovan siitä, miten oikeasti ei kuuluisi välittää asioista. Kyse ei kuitenkaan ole ollenkaan tästä.  Pahoittelen kielenkäyttöäni tässä esseessä, mutta halusin kirjoittaa asiat, niin kuin ne kirjassa olivat tuotu ilmi. Kirja alkaa sanoilla, maailmassa monta on vittumaista asiaa. Ja no, niinhän se on. Ajatellaan vaikka vesisateessa tarpomista ilman sateenvarjoa. Ei se järin kivaa ole. Heti tuli ärsytys.

 

Monesti ajattelemme, että elämä alkaa kun saan paremman työn, enemmän palkkaa, tai saavutan salilla haluamani tavoitteet. Meille tuputetaan ajatusta, parempi elämä edellyttää olemista enemmän, ostamista enemmän. Meille kirjan mukaan tuputetaan jatkuvasti jokaisesta tuutista jonninjoutavia muka tärkeitä asioita. Juoksemme tyytyväisyyden kangastusta kohti isommalla taulutelevisiolla tai merkkivaatteilla. Se on varmasti aivan totta, itsekin käytän aivan liikaa aikaa ja energiaa aivan turhien asioiden glorifioimiseen.

 

Se, ettei välitä paskaakaan ei tarkoita sitä, ettei välittäisi yhtään mistään. Se ettei välitä paskaakaan, tarkoittaa sitä, että välittää aivan helvetisti vain muutamasta asiasta.

 

Paskamainen palautesilmukka

 

Palataan tuohon vesisateessa tarpomiseen ilman sateenvarjoa. Olemme menossa johonkin tärkeään tapahtumaan, emmekä todellakaan olisi halunneet kastua. Meitä alkaa hyvin usein ärsyttää, tai harmittaa. Tämän jälkeen se, että meitä ärsyttää, meitä alkaa ärsyttämään. Tuntuu todella typerältä, mutta niin se monesti on. Meille on tapahtumassa jotain kivaa tai mielenkiintoista, olisimme halunneet olla siinä mielentilassa, mutta nyt olemme ärsyyntyneitä ja se ärsyttää. Tämän jälkeen saatamme suuttua, jonka jälkeen suuttuminen suututtaa. Silmukka vain toistaa itseään. Pysytkö samaistumaan tähän? Itse pystyn.

 

Sosiaalinen media luo meille paineita, stressiä ja jopa itseinhoa. Kirjassa oli käytetty esimerkkiä isovanhemmista. Kun heidän sukupolvellaan, ketkä eivät sosiaalisessa mediassa juurikaan pyöri on huono päivä, he toteavat, että onpahan kurja päivä. Siinä se! Ei ehkä kaikilla, mutta heitä ei vainoa sosiaalinen media, samalla tavalla kuin meitä. Näemme jatkuvasti illuusion selaamalla esimerkiksi Instagramia muiden ihmisten huikeista saavutuksista, ihanista lomamatkoista tai mahtavista tapahtumista. Alamme ajattelemaan, että meissä on jokin vialla. Miksi minä en ole yhtä onnellinen? Miksi minulle ei tapahdu yhtä hyviä asioita? Itse somea työkseni tekevänä ymmärrän tämän illuusion todella hyvin. Toisaalta tiedostan sen myös äärimäisen hyvin, että se on nimenomaan illuusio. Somessa on parhaat palat jokaisen elämästä esillä, mutta itse turhaudun, mikäli niitä parhaimpia paljon en sinne saa postattua. Todella typerää, nyt kun miettii. Ja näitä postauksia katsoessa tulee paha mieli, koska on paha mieli.

 

Mitä jos osaisikin hyväksyä sen täysin, että hei, nyt on vähä huono päivä. Mikäli osaa hyväksyä asiat sellaisena kuin ne ovat, silmukka menee solmuun, eikä paskamainen palautesilmukka junnaa paikallaan. Varmasti helpommin sanottu kuin tehty, mutta tästä kirjassa on kyse. Älä välitä paskaakaan pikkumaisista asioista. Niillä ei ole mitään väliä, eikä niillä kuuluisi ollakaan. Miksi siis murjotamme turhuuksista?

 

Menestyksen uhrit

 

Olemme menestyksemme uhreja. Tämä kuulostaa pahalta, sillä kaikilla ja kaikkialla on ainoastaan jatkuvasti kova kiire, sekä tarve menestyä. Eikö sitten saisi? Eikö omaa uraa saisi luoda ja puskea eteenpäin? Olen koulussa, jossa minun täytyisi ehtiä menestyä. Eikö joku sanontakin ole, että menesty tai kuole?

 

Havaitsemme jatkuvasti asioista, meillä saattaa olla meneillään henkinen kriisi. Emme osaa hahmottaa, mikä oikeasti elämässä onkaan tärkeää. Voimme parissa sekunnissa löytää googlettamalla maailman menestyneimmät, uutisissa saamme tietää, kuinka joku neljä vuotias on rakentanut huikean bisneksen. Okei, ei nyt ehkä sentään, mutta tiedät mitä tarkoitan. Meillä on niin paljon tietoa siitä saatavilla jatkuvasti, että joku on meitä tässäkin asiassa parempi. Joku menestyi tälläkin alalla hienommin kuin minä. Mitä enemmän tavoittelemme jotain asiaa, sitä onnettomampia meistä tulee. Tätä aluksi mietin hetken. Miten niin? Mikäli tavoittelen vaikka myymäläpäälikön paikkaa, eikö minun tulisi pyrkiä siihen. Kirjassa selitettiin, että niin kauan kuin sitä asiaa tavoittelee, tunee itsestä huonommaksi. Kirjassa oli esimerkki siitä, että mikäli jatkuvasti tavoittelee onnea, kokee itsensä jatkuvasti vain onnettomammaksi. Pystyn samaistumaan tähän kyllä, olen myös tullut siihen tulokseen, että onnen tavoittelu on turhaa. Se on jotain, mistä itse päättää, olenko onnellinen tässä elämäntilanteessani, vai en. Mielestäni täytyy pystyä olemaan onnellinen, vaikka saavuttamatta olisi vielä paljon. Jostain tähänkin hetkeen on tultu, siitä täytyy voida nauttia. Emme voi elää, mikäli odotamme elämää.

 

Menestymistä ei silti kannata unohtaa. He menestyvät, ketkä uskaltavat katsoa kipeitä asioita suoraan silmiin ja hyväksyä ne sellaisena, kuin ne ovat. Mikäli haluaa mahdollisimman isot lihakset salilla, täytyy hyväksyä se, että monena aamuna herää lihakset kipeinä. Menestymisessä kysytäänkin enemmän sitä, mitä kipua on valmis sietämään?

 

Välitä oikeista asioista

 

Se, ettei mistään välitä paskaakaan tarkoittaa itseasiassa sitä, että välittää oikeista asioista. Se ei tarkoita välinpitämättömyyttä, vaan priorisointia. Mitkä ovat esimerkiksi ne 3 asiaa, mitkä ovat minulle kaikista tärkeimpiä asioita. Miten osata olla välittämättä sen enempää ns. turhista asioista. Aluksi voisi ajatella, että tämähän on helppoa, kuin mikä! Mutta välitämmekö esimerkiksi siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Se tuskin on monenkaan prioriteetti listalla numero yksi. Mitä jos satumme nolaamaan itsemme uudessa tilanteessa, vaikka lavalla kaatuessamme naamalle. Aiheuttaako se meille häpeää, turhautumista, ärsytystä itseämme kohtaan. Vai osaako nolata itsensä, nousta ylös ja nauraa. Itse en varmaan osaisi, sättisin itseäni ja miettisin, mikä tollo oikeastaan olenkaan! Tässä piilee jutun juju. Annammeko vähäpätöisille asioilla valtaa elämässämme, piittaammeko niistä vai olemmeko piittaamatta paskaakaan. Olen joskus aikoinaan lukenut hyvän mietilauseen, jota mietin monesti tällaisissa tilanteissa. Oli asia mikä tahansa, mikäli sillä ei ole viiden vuoden päästä mitään väliä, sen murehtimiseen ei kannata käyttää, kuin viisi minuuttia. Se on toiminut itselläni todella hyvin suhteuttamaan asioita. Millä oikeasti on väliä ja millä ei paskaakaan.

 

Biologista hyöytyä

 

Me ihmiset olemme laji, joka välittää luonnostaan. Se on ollut meissä siitä asti, kun olemme syntyneet. Me välitämme, me yksinkertaisesti välitämme. Sen takia, kirjan mantraa onkin vaikea toteuttaa aluksi käytännössä, vaikka se kuinka järkevältä vaikuttaisikin.  Elämään kuuluu paskamyrskyjä, niin se vain on. Henkisellä tasolla voittamaton on se, joka opettelee olemaan piittaamatta niistä. Myrskyt aiheuttavat meissä kipua, esimerkiksi tunteiden tasolla. Kivun voi selättää ainoastaan sietämällä sitä.  Tyytymättömyydestä sen hetkistä elämää, ratkaisuja tai päätöksiä kohtaan on kuitenkin biologista hyötyä. Tyytymättömyys on luonnonkeino saada muutos aikaan. Mikäli emme ole tyytyväisiä johonkin asiaan, pyrimme muuttamaan sen.

 

Pohdinta

 

Kirja ei siis todellakaan kerro siitä, ettei meidän tulisi olla kiinnostuneita mistään asioista. Kirja painottaa pohtimaan sitä, mitkä asiat ovat oikeasti prioriteetti listallamme ja mihin asioihin meidän tulisi todella keskittyä. Niillä asioilla on väliä, minne laitamme energiamme, sekä ajatuksemme. Olkoon ne meitä hyödyttäviä asioita ja ottakaamme sateenvarjot mukaan, jos kastuminen kismittää.

 

Lähde: Manson, M. 2018. Kuinka olla piittaamatta paskaakaan – Nurinkurinen opas hyvään elämään. Suom. Nurmi, A. Atena. Alkuperäinen teos 2016.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close