Kuinkahan moni on nykyään täysin tyytyväinen työhönsä? Milloin olet kuullut jonkun sanovan: ”Työni on mahtavaa ja minun on mukava mennä töihin” sen sijaan, että aina valitetaan, kuinka jotain on pielessä. Onko ihmiset nykyään liian vaativia? Valitetaanko me aivan turhasta? Miksi muissa kulttuureissa ja maissa ollaan iloisempia ja tyytyväisempiä vähempään? Matka positiiviseen ajatteluun ja työpaikkaan voi olla pitkä mutta jostain on aloitettava.

Suomessa on työpaikoilla liian paljon stressiä sekä uupumusta ilmassa. Työnantajan tehtävä on valmentaa työntekijöitä kohti työniloa ja päästä negatiivisuudesta eroon. Työntekijä voi vaikuttaa myös omaan stressiin ja negatiivisuuteen itsensä valmentamisella sekä kehittämisellä. Jokainen henkilö on vastuussa omasta toiminnastaan työpaikalla niin johtaja kuin työntekijäkin.

Esimerkiksi kommunikointi ja palautteenanto ovat hyviä keinoja negatiivisuuden poistamiseen. On tärkeää, että kommunikoidaan avoimesti onnistumisista sekä epäonnistumisista. Jokainen varmasti ilahtuu kuullessaan, että on onnistunut. Tällaisista sanoista saa lisää voimaa seuraaviin haasteisiin. Ryhmän tuki lisää onnistumisen tunnetta sekä edesauttaa onnistumista.

Palautteenannosta voidaan sopia työpaikalla. Usein työnantaja voi jäädä ilman palautetta mutta hän voi pyytää sitä erikseen, vaikka nimettömänä. Rakentava palaute on tärkeää kehityksen kannalta. Ihmiset ovat erilaisia, joten rakentava palaute on hyvä antaa kahden kesken ja lähestyä varovasti ja esimerkiksi kysyä: ”Saisiko sinulle antaa palautetta?” Tilannetta voi helpottaa sillä, että esimerkiksi miettiä valmiiksi mitä sanoo toista loukkaamatta.

Aina emme osaa ilmaista itseämme halutulla tavalla tai toinen ymmärtää sanamme väärin. Nämä johtuvat ihmisten erilaisista vuorovaikutustaidoista. Ihmiset joilla on samanlaiset vuorovaikutustaidot tulevat yleensä helposti toimeen ja mm. palautteen anto on helpompaa. Luultavasti on helpompi ottaa palautetta vastaan sellaiselta henkilöltä, kenen työtapoja kunnioittaa. Palautteen annossakin harjoitus tekee mestarin. On hyvä välillä myös pysähtyä ja arvioida omaa toimintaa.

Paras esimerkki palautteen antoon, jonka olen hetkeen lukenut tai kuullut, oli tätä esseetä varten lukemassani kirjassa. Siinä neuvottiin, että valittamisen sijaan pitäisi tehdä toivomus. Tätä voi käyttää niin töissä kuin kotonakin. Eli sen sijaan, että sanoo: ” Et ole taaskaan vienyt roskia, kun tulen kotiin” tehokkaampaa ja parempaa olisi sanoa: ” Toivoisin, että veisit ensi kerralla roskat, kun tulen kotiin”.

On mahdotonta toimia 100% jatkuvasti. Siihen ei pysty työntekijä eikä työnantaja. Kuitenkin on erittäin tärkeää, että työnantaja näyttää hyvää esimerkkiä. Työntekijöille voi olla haastavaa, jos työnantaja itse toimii vastoin, sitä miten haluaisi työntekijöiden toimivan. Oikeat työtavat ja yleiset säännöt työpaikalla pitää olla selkeät. Se edesauttaa työhyvinvointia sekä selkeyttää työpaikalla työskentelyä. On kaikkien edunmukaista, että jokainen noudattaa sovittuja sääntöjä. Ellei niitä noudateta, on työnantajan velvollisuus puuttua siihen välittömästi. Helpoin sääntö työpaikallakin olisi: ” Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan”.

Työnantajan velvollisuus on huolehtia työntekijöistään. Isojen ryhmäpalavereiden lisäksi voi työnantaja tavata työntekijöitä kahden kesken ja selvittää mihin ollaan tyytyväisiä ja missä olisi parannettavaa. Jos työntekijällä on huolenaiheita tms. sellaiset asiat voisi ilmaista esimerkiksi näissä keskusteluissa.

On ihanaa, että varsinkin Suomessa työolosuhteet ovat hyvät ja niihin jatkuvasti panostetaan. Jotenkin välillä tuntuu, että liian usein ihmiset ovat vain tyytymättömiä ja valittavat.  Mielestäni pitää olla ahkera ja olla valmis tekemään töitä. Varsinkin ellei muuta ole sillä hetkellä tarjolla. Suomessa on kaikilla vapaus opiskella ja kouluttautua ellei esimerkiksi nykyinen palkka tai työ miellytä.

Nykyään puhutaan todella paljon motivaatiosta, inspiraatiosta ja työn merkityksestä työpaikalla. Luonnollisesti nämä asiat ovat valtavan tärkeitä ja vaikuttavat todella moneen osa-alueeseen. Mutta joskus tuntuu, että unohdetaan, että pelkkä palkan saaminen pitäisi olla myös motivaatio. Se, että pystyy yksinkertaisesti elämään. Tai se, että onpa ihanaa, että on edes työpaikka. Sitäkään ei kaikilla ole.

Pointtina minulla on se, että oma asenne asioihin vaikuttaa todella pitkälle, olet sitten työntekijä tai työnantaja. Eihän sen kurjan työn tarvitse olla koko loppu elämän työ. Se voi olla reitti johonkin parempaan. Harva pääsee unelma työn ja unelma palkan makuun heti kättelyssä. Tai ellet saa työpaikalta motivaatiota ja inspiraatiota, voisiko siihen vaikuttaa itse omalla asenteella, ajattelulla tai teoilla? Ja etenkin turha asioiden vatvominen vain pahentaa negatiivisuutta ja stressiä asioista. Järkevämpää olisi käyttää sama energia siihen, että etsii asialle ratkaisua. Kun negatiivisuus vähenee, samalla työnilo lisääntyy. Loppujen lopuksi emme pysty kuitenkaan kontrolloimaan mitä muut tekevät tai mitä muut sanovat. Helpoiten voi vaikuttaa siihen, miten itse tekee.