Tampere
28 Mar, Thursday
5° C

Proakatemian esseepankki

Inspiroitunut



Kirjoittanut: Jani Bieck - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Jani Bieck

Kirjaessee

24.10.2017

 

Inspiroitunut

Petteri Kilpinen

 

 

”Inspiroitunut on kirja kaikille, jotka haluavat menestyä muuttuvassa työelämässä. Se toimii hyödyllisenä oppaana inspiroivan yrityskulttuurin sekä henkilökohtaisten johtamistaitojen kehittämisessä.” Näin todetaan Petteri Kilpisen Inspiroitunut teoksen takakannessa. Kuvaus on mielestäni erittäinkin osuva ja tiivistää hyvin kirjan viestin, jota halutaan välittää. Petteri Kilpinen on itse menestynyt johtaja ja liikemies, joka omaa suuren kokemuksen monesta eri tehtävästä ja organisaatiosta ja on siitä syystä vakuuttava puheissaan. Seuraavaksi haluaisin avata hieman asioita, joita kirja mielessäni herätti tai vahvisti. Monet asiat olivat jo ennestään tuttuja, mutta niiden lukeminen ajatuksen kanssa sai aikaan sellaisen ahaa elämyksen jolloin ymmärsi, että on jo toiminut vähän sinne päin, mutta jatkossa asiaan voi keskittyä vieläkin enemmän ja kehittyä omana itsenään ja johtajana tiimissään, työpaikallaan ja missä tahansa.

 

Ensimmäinen asia, jota kirjassa käsitellään on malli siitä, että vanhanaikainen johtamismalli on historiaa eli sellainen, jossa diktaattorimaisesti käsketään alaisiaan ja ollaan johtajana kaikkitietäviä päälliköitä. Nykyään johtajien täytyy olla valmentajia, jotka osaavat johtaa työntekijöitä oikeaan suuntaan eli kohti tavoitetta inspiroiden ja motivoiden. Johtajan täytyy osata keskustella ja olla mahdollisimman paljon läsnä, jolloin rakennetaan luottamusta johdon ja työntekijöiden välille. Tällöin tunnetaan kaikki olevamme niin sanotusti sitä samaa joukkuetta, ollaan samassa veneessä ja mitä näitä sanontoja nyt on. Itsellä on tästä käytännön kokemusta omalta työpaikalta. Vaikeana aikana huomasi kuinka tulokset laskivat ja työntekijöiden motivaatio siinä samassa, johtajat alkoivat ehkä hieman käskyttämään työntekijöitä parempiin tuloksiin ja pakottamaan suorittamaan. Tästä seurasi luottamuspula, ei tunnettu enää olevamme sitä samaa joukkuetta. Työntekijät alkoivat ehkä jopa hieman kärjistäen puhumaan paskaa johtajistaan ja miettimään työpaikan vaihtoa. Mitä teimme asialle? Pidimme kriisipalaverin ja päätimme, että keskustelemme avoimesti asioista ja ongelmakohdista. Itsekin myönsin palaverissa toimineeni väärin ja tuntui hyvältä, kun johto ymmärsi ja tunnusti myös toimineensa huonosti. Palaverin jälkeen oli helpottunut ja hyvä fiilis, luottamusta oli jälleen rakennettu. Mitä tästä siis opimme? Asioista täytyy puhua asioitten oikeilla nimillä ja ongelmiin on tartuttava välittömästi, ettei niistä pääse muodostumaan liian suuria. Luottamus on siis yhtä tärkeää yrityksissä kuin esimerkiksi parisuhteessa ja ongelmista on pystyttävä puhumaan!

 

Kuinka sitten rakennetaan työpaikalle hyvä joukkue? Kuten edellä mainitsin, niin johtajan eli valmentajan täytyy tietysti olla luottamuksen arvoinen ja asiantunteva. Johtajan täytyy omata hyvät vuorovaikutustaidot, hänen täytyy olla aidosti läsnä, hänen täytyy osata olla innostava ja rakentaa ympärilleen hyvä tiimi. Hyvän tiimin rakentaminen ei ole se kaikista helpoin asia, koska paperilla vahvojen suorittajien lyöminen yhteen nippuun ei välttämättä ole aina se kaikista parhain ratkaisu. Sama pätee urheilussa, jossa esimerkiksi jääkiekkojoukkueen valmentaja pohtii, että kuinka ihmeessä hän saisi koottua MM-lopputurnaukseen hyvin yhteen pelaavan joukkueen, jossa kemiat kohtaavat ja homma toimii. Lähes aina se joukkue, jonka pelaajat pelaavat toisilleen eivätkä itselleen tekevät parasta tulosta. Silloin kun Suomi voitti viimeksi MM kultaa, niin ei sillä varmasti ollut paperilla kovin joukkue vaan sillä oli yksinkertaisesti parhain yhteishenki ja jokainen tiesi joukkueessa selkeän paikkansa, tehtävänsä ja arvonsa. Tämä ajatusmalli pitäisi saada siirrettyä yrityksiin ja organisaatioihin. Yritys, jossa on sitoutuneita, motivoituneita ja yhteisen hyvän eteen työskenteleviä tekijöitä tuottaa varmasti eniten tulosta. Ei tarvitse olla paras siinä mitä tekee, vaan riittää, että on ainakin motivoitunut ja valmis kehittymään ja oppimaan uutta. Tiivistettynä: ei se mitä osaat, vaan se mitä voit oppia eli kuinka suuri potentiaali sinulla on! Yrityksiin olisi siis saatava sellaisia tekijöitä, joilla on potentiaalia kehittyä suureksi. Sama pätee esimerkiksi NHL:ssä nuorien pelaajien varaustilaisuudessa. Ei siellä varata pelaajia pelkästään sen mukaan mitä he edustavat sillä hetkellä, vaan siellä uskotaan pelaajan suureen potentiaaliin kasvaa esimerkiksi liigan parhaaksi maalintekijäksi, maalivahdiksi tai puolustajaksi. Täytyy siis löytää edes se yksi vahvuus, joka sinulla on ja sitä on sitten korostettava ja kehitettävä myöhemmin!

 

Kilpinen puhuu kirjassaan myös siitä, kuinka työpaikoilla on vaarana, että ilmapiiri saastuu siitä, että siellä on joku sitä myrkyttämässä. Tällä tarkoitetaan sitä, että työntekijä ei ole enää motivoitunut, sooloilee ja on negatiivinen. Aina tällaista tekijää ei saada takaisin samaan veneeseen, jolloin näistä olisi pystyttävä hankkiutumaan eroon, koska sellaisesta ei ole tekijälle itselleen eikä organisaatiollekaan hyötyä. Tekijä voi olla firman paras työntekijä tuloksellisesti, mutta voi pahimmillaan vähentää joukkueen tuloksellisuutta. Johtajan täytyy siis olemalla läsnä huomata ja tunnistaa tällaiset vaaratekijät. Työpaikoilla ilmapiiri voi hyvin pienestäkin muuttua huonoksi ja siksi se on hyvin vaarallinen asia. Huono fiilis ja pätemisen tarve voi helposti tarttua työkaverista toiseen ja pian huomataankin, ettei oikein enää mikään tahdo kiinnostaa. Luottamus menee, päämäärä on hukassa, eikä oikein enää tiedetä miksi mitäkin tehdään.

 

Palataan vielä siihen kuinka kehittyä johtajana. Kilpinen puhuu siitä, kuinka pitäisi osata tehdä asia kerrallaan ja kunnolla, välttäen siis multitaskingiä, joka on ollut muodissa viime vuosina. Tämä oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen näkökulma, koska sitähän on suorastaan ihannoitu, että mitä enemmän asioita pystyt kerralla suorittamaan niin sitä parempi. Harvemmin ehkä herää kysymys, että tuleeko tällöin asiat tehtyä vähän sinne päin, että olisiko asian voinut tehdä paremminkin, jos olisi keskittynyt yhteen asiaan kerrallaan? Itsessäni tämä herätti ainakin ajatuksen siitä, että sehän on aivan totta! Jos minä alkaisin tekemään kymmentä eri asiaa samaan aikaan, niin eihän siinä tulisi muuta kuin paniikki, että kuinka ihmeessä suoriudun kaikesta. Entä jos tekisikin ennemmin niin, että ne kymmenen asiaa listaisi vaikka tärkeysjärjestykseen ja aloittaisi tärkeimmästä edeten kohta kerrallaan alaspäin listassa. Tällöin tulisi asiat tehtyä varmasti paremmin, eikä tulisi niin kauhea stressi suorittamisesta, koska keskittyy vain yhteen asiaan kerralla. Itse aion ainakin alkaa käyttämään tätä tekniikkaa!

 

Viimeisenä asiana haluaisin nostaa esille mielestäni sen ehkäpä kaikista haastavimman ja tärkeimmän nimittäin palautteen tärkeyden! Palautetta on monelle hankala antaa siten, että se olisi rakentavaa ja monelle taas sen vastaanottaminen voi tuottaa harmaita hiuksia, koska monet kammoksuvat niin sanottua negaa itsestään. Mitä jos asian ajattelisikin niin, että johtajana ja valmentajana minun on velvollisuus antaa välitöntä palautetta, jotta työntekijä kehittyy entistäkin paremmaksi? Tarkoitushan tässä ei ole lannistaa, vaan tsempata entistä parempiin suorituksiin! Sama taas työntekijä näkökulmasta. Miksi pitäisi lannistua siitä, että saan palautetta ja voisin mahdollisesti kehittää itseäni ja toimia jatkossa vieläkin paremmin! Tämähän on suorastaan herkullista, koska toivottavasti jokainen meistä on täällä kehittyäkseen ja palaute on siihen paras työkalu. Ollaan siis avoimia, kehitytään ja haastetaan itseämme!

 

-Jani Bieck

Kommentit
  • Eeva Haapamäki

    Tuosta palautteesta, kirjassa taisi olla jotain siitä, että ihmiset jakautuvat pääosin kahteen sen suhteen, miten he (negatiiviseen) palautteeseen suhtautuvat, toiset kokevat lannistavana ja suoritus huononee kun taas toiset oikein sisuuntuvat ja heidän suoritus paranee. Sä kuulut varmaan tähän jälkimmäiseen porukkaan? Mäkin haluan kuulua ja varmaan näin onkin, tosin hieman menee aina aikaa ensin sulatellessa kritiikkiä ja sen jälkeen sitten eikun tulta päin vain uudestaan! Sulla on hyvä ja innostunut kirjoitustyyli.

    3.11.2017
Post a Reply to Jani Bieck cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Jani Bieck Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close