Jani Bieck

1.11.2017

Kirjaessee

Paras

Erik Bertrand Larssen

Erik Bertrand Larssen on norjalainen upseeri, liikemies, mentaali- ja henkinen valmentaja. Hän omaa suuren kokemuksen valmennuksistaan yrittäjien, liikemiesten ja -naisten sekä urheilijoiden saralla. Näitä kokemuksiaan ja oppejaan hän nitoo yhteen kirjassaan Paras, jossa hän innostaen ja esimerkeillä esimerkiksi työstään urheilijoiden keskuudessa pyrkii saamaan meistä jokaisesta parhaat puolemme esiin. Kirja käsittelee siis aiheita kuten itsensä johtamisesta ja kehittämisestä, meidän jokaisen omaamasta potentiaalista sekä kasvutarinoista. Kirjan luettuani voin rehellisesti sanoa, että innostus ja usko kehityksestä ja paremmasta minusta todellakin tarttui minuun. Täten voinkin suositella kirjaa jokaiselle, joka on vähänkin kiinnostunut kehittymään paremmaksi ihmisenä ja valmis haastamaan itseään! Avataan seuraavaksi kirjasta tärkeimmät oppimani asiat.

Ensimmäinen asia, josta Larssen puhuu on se, että elämään pitäisi osata ottaa uusi näkökulma, jolloin sitä alkaisi elämään paljon tehokkaammin. Näkökulma voisi olla esimerkiksi se, että eletään ajatuksella ”viimeinen päivä ennen kuolemaa”, jolloin ajatus siitä, että olemme tavallisia kuolevaisia antaa uutta perspektiiviä jokapäiväiseen tekemiseen. Tekisimme asioita joilla olisi oikeasti merkitystä ja arvostaisimme olemassa oloamme. Itsellä tämä ajatusmalli ei ehkä toimi kaikista parhaiten, mutta toivottavasti sinulle tästä voisi olla apua. Itselle toimivampana pidin ajatusta siitä, että eläisimme täysillä tavoitteille, jotka on luotu arvojemme pohjalta. Nykyään kuulee ehkä enemmän puhuttavan yritysten arvoista, mutta totta kai meillä ihmisilläkin täytyy olla niitä, jotta osaamme tehdä valintamme oikein juuri näiden arvojemme pohjalta. Luettuani tästä Larssenin niin sanotusta arvo-mallista mietin arvojani entistä lujempaa ja tulin tulokseen, että etenkin arvo kehitys on minulle tärkeä ja se nousee hyvin esille tätä esseetäkin kirjoittaessa, koska tämä ei välttämättä ole itselle sitä kaikista helpointa tekemistä. Arvot siis luovat pohjan tekemiselle ja antavat suunnattomasti motivaatiota pyrkimyksenä saavuttaa asetetut tavoitteet!

Seuraavaksi pääsemmekin aiheeseen tavoitteet, jotka Larssenin mukaan voi hyvin olla hieman yliampuvia. Miksi näin? No siksi tietysti, ettei vahingossa kävisi sitä, että päätavoite olisi asetettu liian helpoksi, jolloin sen saavuttaisi lähes tulkoon tekemättä mitään. Välitavoitteet voi tietysti olla sitten hieman inhimillisempiä, jotta saadaan usein niitä onnistumisen tunteita ja tiedetään olevamme matkalla kohti päämäärää. Kirjassa puhutaan niin sanotusta 80/20 ajatusmallista tavoitteen saavuttamisessa ja se oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen näkökulma lähestyä asiaa, josta etenkin meidän suomalaisten pitäisi osata ottaa koppia. Ajatusmalli tarkoittaa siis sitä, että ajateltaisiin 80 prosenttia onnistumista ja loput 20 mahdollista epäonnistumista, jolloin olemme valmistautuneet myös siihen pahimpaan vaihtoehtoon sen musertamatta meitä täysin. Meillä suomalaisilla käy ehkä vähän niin, että ajattelemme päinvastoin, jolloin keskitämme liikaa energiaa siihen negatiiviseen ajatteluun. Miksei tehtäisi ennemmin juuri näin kuten Larssen neuvoo, jolloin varmasti se, että ajattelemme 80 prosenttia onnistumisia luo hyvää fiilistä ja uskoa. Usko siis itseesi!

Kirjassa käsiteltiin myös meidän jokaisen päivittäisiä tapoja. Oli aika valaisevaa lukea ja ymmärtää se kuinka paljon itselläkin on sellaisia turhia tapoja, joista voisi yhtä hyvin luopua ja täyttää ne esimerkiksi lukemisella, josta pitäisi harjoittelulla muodostua itselle uusi tapa. Tästä tavan muodostamisesta Larssen puhui ja hän oli sitä mieltä, että harjoittelemalla ja toistoilla asiasta kuin asiasta voi muodostua itselle uusi tapa, josta alkaa pitämään. Useinhan meille kaikki uudet asiat ovat alkuun hieman epämiellyttäviä ja mistä se johtuu? No sehän johtuu vaan ja ainoastaan siitä, ettemme ole tottuneet näihin tapoihin vielä. Toistoja ja harjoittelua niin asiasta kuten minulle lukemisesta voi tulla vielä mieluisaa ja kyllä täytyy sanoa, että se hetki hetkeltä alkaa tuntua enemmän ja enemmän mielekkäältä. Täten saan totutettua itseni uusiin tapoihin, jotka korvaavat minulle vanhoja sellaisia tapoja kuten kännykän räpläämistä, josta ei todellakaan ole samanlaista hyötyä kuten vaikka lukemisesta on. Tuskin Facebookista samanlaista opittavaa löytyy kuin kirjan kansista.

Mitä tapoja voisi alkaa opettelemaan, jotta esimerkiksi oma suorituskyky ja tekemisen taso kasvaisi? Niinkin yksinkertainen asia kuten itsensä kehuminen ja onnistumisten huomioiminen nostattavat itsevarmuutta ja hyvää fiilistä. Tätä kun toistetaan niin varmasti myös suoritukset paranevat entisestään, koska uskot itseesi entistä enemmän. Sisäisen kipinän sytyttämiseksi voi myös käyttää esimerkiksi voimasanoja tai mitä tahansa muuta, jolla sitten pääsee siihen parhaaseen vireystilaansa eli moodiin kuten Larssen kirjassaan hienosti sanoo. Tässä moodissa olet parhaimmillasi ja teet tulosta taatusti! Itsellä esimerkiksi huomaa myyntityössä, että kun pääsen tähän tiettyyn moodiin, jossa tietyllä tavalla vain jauhan menemään ajattelematta liikaa itse kaupan ”klousaamista”, teen taatusti pirun kovan päivän! Tavoite olisi tietysti päästä aina tähän samanlaiseen hurmioon eli moodiin ja itsellä on auttanut esimerkiksi se, kun on ennen myyntitilanteeseen menoa kerrannut vielä mielessään läpi vaikka viimeisen onnistumisen. Tällöin sitä lähtee jo valmiiksi latautuneena ja hyvällä itsevarmuudella niin sanottuun taistoon.

Edellä mainittu hurmio on tavoite ja jotta siihen voi päästä on erittäin tärkeää visualisoida myyntineuvottelu, työhaastattelu, treffit tai ihan mikä tahansa muu jännittävä tilanne etukäteen. Täten tilanteeseen siis valmistaudutaan henkisesti parhaansa mukaan ja voidaan niin sanotusti välttää turhat epämieluisat yllätykset. Visualisoidaan tilanteet niin positiivisesti, kuten myös varotoimena ne vastoinkäymisetkin niin ei tule sitten niin isona yllätyksenä, jos sattuukin jotain. Täten osaamme reagoida itse tilanteessa paremmin emmekä mene ainakaan paniikkiin, koska olemme jo mielessämme olleet aiemmin samaisessa tilanteessa. Tiivistettynä voidaan sanoa, että harjoittelemalla mieltämme ja tilanteita etukäteen olemme jo urheilutermejä käyttäen päässeet läpiajoon, tarvitsee enää sijoittaa pallo maalivahdin ohi. Ja tässäkin kun vaan itsevarmana ajattelee ja näkee ne pallon menevät aukot maalissa eikä sitä kuinka iso maalivahti on, niin pallo varmasti löytää tiensä maaliin asti!

Loppuun vielä lainaus kirjassa olleesta runosta, jonka kirjoittajana on Robert Frost : ”Two roads diverged in a wood, and I, I took the one less traveled by. And that has made all the difference.” Miksi valitsen nämä viimeisiksi sanoiksi? Siksi, koska kaikessa on kyse rohkeudesta ja tämä runo tiivistää sanoman erinomaisesti!

-Jani Bieck