Tampere
25 Nov, Wednesday
3° C

Proakatemian esseepankki

Kuinka johtaa itsensä menestykseen



Kirjoittanut: Olli Pohjoisvirta - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

Johdanto

Itsensä johtamisen taito on kulmakivi ammatilliselle kasvulle sekä kasvulle elämässä yleensä. Itsensä johtamisen taito liittyy arkeen, työhön, ihmissuhteisiin, harrastuksiin, arvoihin ja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Pähkinän kuoressa itsensä johtaminen on taitoa viedä itseämme haluamaamme suuntaan mahdollisimman jouhevasti. Se on myös taitoa luoda itsellemme juuri se oikea suunta ja henkilökohtaisesti tärkeät tavoitteet, joita kohti kulkea. Se on siis taitoa ja rohkeutta osata elää itselle aitona, jolloin pystyy myös antamaan muille eniten: parhaan henkilökohtaisen potentiaalinsa toteuttamista.

Kaiken kaikkiaan itseänsä hyvin johtavat ovat potentiaalisia hyvin tehtävästään suoriutuvia johtajia työmaailmassa. Kun tekeminen omassa toiminnassa on kunnossa, on mahdollisuus johtaa tiimin, yksikön, projektin tai kokonaista firmaa tavoiteltua päämäärää kohti.

 

Arvot

Paras tapa viettää elämää, joka aiheuttaa syvää tyytymättömyyttä ja merkityksettömyyden tunnetta on elää arvojensa vastaisesti. Psykologit väittävät, että kaikilla ihmisillä on muutama perustarve, eli arvo, jotka vaativat tyydytystä. Näitä voivat olla muun muassa rakkaus, turvallisuus, vapaus, merkityksellisyys, halu olla tärkeä, kehittyminen, auttaminen ja niin edespäin. Samanlaisia tarpeita on käytännössä kaikilla ihmisillä, mutta painotukset ja tärkeysjärjestys vaihtelevat. Tehokkaalle itsensä johtamiselle olennaista on siis olla selvillä omista psykologisista tarpeistaan, jotta voi pyrkiä täyttämään ne.

Kirjassaan Paras Erik Bertrand Larssen nostaa esimerkiksi asiakkaansa, joka oli tyytymätön ammattiinsa plastiikkakirurgina. Hänellä oli koulutustaan vastaava arvostettu ammatti, asiakkaita ja menestystä, mutta silti hän kaipasi jotain muuta. Larssen kannusti kirurgia kaivelemaan arvopohjaansa ja pian selvisi, että hän oli halunnut lääkäriksi, koska hänelle oli tärkeää auttaa muita. Silikoni-implanttien asentaminen ei siis täyttänyt hänen merkityksellisyyden tarvettaan ja siksi hän oli tyytymätön työhönsä. Omien arvojen vastainen toiminta aiheuttaa ristiriitaa. Siksi kirurgi lähti työpaikastaan ja nykyään hän työskentelee hyväntekeväisyysjärjestössä, auttaen taidoillaan sodissa ruhjoutuneita. Päätöksellään hän loi itselleen mahdollisuuden toteuttaa omia arvojaan ja ristiriidantunne väheni, mikä puolestaan lisää onnellisuutta.

Larssenin mukaan useimpien ihmisten kohdalla suurin ongelma on se, että mietimme arvopohjaamme aivan liian harvoin. Jos elämäänsä pysähtyy pohtimaan vain kello kaksitoista, kun vuosi vaihtuu uuteen, on käytännössä mahdotonta muuttaa arvojaan käytännöiksi, jotka vaikuttavat ja muuttavat tekemistämme. Ilman käytäntöä, ovat arvotkin turhaa sanahelinää. Monesti ihmiset miettivät arvojaan jonkun muun kautta, kuin todella oman itsensä kautta. Yleinen mielipide ja yleiset normit kuitenkin monesti poikkeavat omista tarpeistamme. Meillä todella on jokaisella oikeus laittaa arvomme meille hyvältä tuntuvaan järjestykseen ja elää sen mukaan, mikä tuntuu oikeasti hyvältä. Elämme kuitenkin itseämme varten, emme naapuria tai mummon kaimaa varten. Jos isämme mielestä palkka on työssä tärkeintä, sen ei välttämättä ole sitä meille.

 

Tavoitteet

Tärkeintä itsensä johtamisessa on tavoitteellisuus. Ilman tavoitteita ja visiota on mahdotonta luotsata itseään määränpäähän. Hyvässä tavoitteessa oleellista on se, että se motivoi joka päiväisessä elämässä, haastaa ja vaatii kehittymistä. Paras tavoite saattaa tuntua lähtöhetkellä jopa mahdottomalta saavuttaa, mutta ajattelu siitä hetkestä, kun on perillä, on kuitenkin äärimmäisen palkitseva. “Jos osaat odottaa että tiestä tulee rankka, tartut haasteisiin aivan toisin kuin odottaisit pelkkää hauskanpitoa.” (Larssen, 76) Oikeat tavoitteet ovat aina konkreettisia ja vaativat oikeaa toimintaa. On helpompi valita oikein ja johtaa itseään, kun tietää mihin pyrkii, ja miksi.

Tavoitteiden luomisessa kannattaa soveltaa muutamia periaatteita, jotta tavoitteet todella tukevat päämäärää, johon on tarkoitus päästä. Ensimmäisenä periaatteena Mäkirintala kertoo tavoitteen olevan väline, ei itsetarkoitus. Tämä tarkoittaa, että tavoitetta on hyvä aika-ajoin verrata toimintaan ja kyseenalaistaa, onko tavoite tarkoituksenmukainen tässä hetkessä. Muuttuva maailma saattaa vaatia, että johonkin tavoitteeseen ei ole enää järkeä päästä tai se ainakin vaatii muutoksia, jotta toiminta olisi enää järkevää. “Itsetarkoitukseksi muuttunut tavoite toimii kuin termostaatti, joka syytää huoneeseen lämpöä aina saman määrän ottamatta huomioon ympäristössä tapahtuvia muutoksia, reagoimatta esimerkiksi siihen, ovatko ikkunat auki tai ylimääräiset patterit toiminnassa. Koska termostaatti ei jousta olosuhteissa tapahtuvien muutoksien mukaan, huoneen lämpötila heittelee hallitsemattomasti. Tämä ei liene termostaatin päämäärä.” (Märikintala, 66)

Tärkeä seikka itsensä johtamisessa, tavoitteellisuudessa ja elämän hallinnassa on aikataulujen hallinta. Oma kalenteri kannattaa suunnitella huolella, ja myös vapaa-aika on järkevää aikatauluttaa, jotta sille jää aikaa. Kun vastuut kasvavat on helppo tuntea itsensä kiireiseksi ja kiireessä omat arvot ja tavoitteet saattavat unohtua. “Moni johtaja luulee, että tekemistä on enemmän kuin oikeastaan onkaan, juuri siksi että yleisnäkemys puuttuu.” “Yksi asiakkaistani on Norjan menestyneimpiä liikemiehiä. Hänellä ei ole koskaan kiire, sillä hän osaa panna asiat tärkeysjärjestykseen ja käyttää siihen aikaa.” (Larssen, 150) Jos siis yksi Norjan menestyneimmistä liikemiehistä on kiireetön, miksi minä, opiskelija Tampereelta kokisin jatkuvaa kiireellisyyden tunnetta. Aikataulutuksessa on olennaista priorisointi ja tarvittaessa sana “Ei”. Kaikkeen ei ole järkevä lähteä mukaan.

Periaatteisiin nousee myös välitavoitteet. Kun asettaa välitavoitteita, tulee onnistumisen tunteita useammin ja hyvää mielentilaa on helpompi ylläpitää. Välitavoitteet auttavat myös tarkkailemaan valittua suuntaa ja mahdollisten korjausliikkeiden tekemisen tarvetta.

Hyvin asetettu tavoite on sellainen, joka on omassa vaikutuspiirissämme oleva asia. Voisi olla kerrassaan turhauttavaa asettaa tavoitteeksi neuvottelulle, että vastapuoli reagoi juuri tietyllä haluamallamme tavalla, eli vaikkapa hyväksyy tarjouksemme. Mehän voimme vaikuttaa vain omaan toimintaamme, eli esimerkiksi siihen, että valmistaudumme tapaamiseen huolellisesti ja tsemppaamme itseämme onnistumaan.

Konkreettinen tavoite puolestaan auttaa omalta osaltaan saamaan aikaan onnistumisen tunteita. Kun tavoite on selkeä, ei ole epäselvyyttä, koska se on tavoitettu. Etappien saavuttamisien juhliminen on tärkeä osa kokonaisuutta.

Vaaleanpunaisen elefantin periaatteella tavoite kannattaa muotoilla mielessään toivottuun tavoitetilaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että mikäli tavoitteen asettaa muotoon “vähemmän esiintymisjännitystä”, huomio kiinnittyy edelleen jännittämiseen. Se, mihin huomio kiinnittyy, saa enemmän valtaa. Älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia – kas kun helppoa olla ajattelematta, eikö? Siispä tarkoituksenmukaisempaa on muotoilla tavoite muotoon “hyvä vuorovaikutus ja ymmärretyksi tuleminen”.  Näin mieli keskittyy siihen mitä tekemällä, ei tekemättä jättämisellä, pääsee haluttuun tavoitetilaan.


Viritystila

Viritystila, tai moodi kuten Larssen olotilaa kutsuu, on tila, jossa ihminen pystyy toimimaan optimaalisesti. Se ei ole sama kaikille, vaan toiselle paras voi olla aggressiivinen, toiselle passiivinen. Järjestelmällinen tai spontaani ja niin edespäin. Mitä asioita voitaisiin siis tehdä esimerkiksi hallitsemattoman hermoilun estämiseksi – ja sitä kautta parhaan moodin löytämiseksi? “En väitä että oikea moodi poistaa jännityksen täydellisesti, mutta se auttaa käyttämään jännitystä hyödyksi suoritustilanteessa.” (Larssen, 222)

Huippusuoriutuja osaa virittää mielensä käytännössä missä tilanteessa tahansa sellaiseen tilaan, että työskentely onnistuu. Optimaalisessa vireystilassa ihminen on samaan aikaan valpas ja rento. Hän on läsnä nykyhetkessä ja osaa reagoida ympäristön ja tilanteen vaatimalla tavalla. Vireytymistä tarvitaan, jotta ihminen kykenisi antamaan parastaan. Vireytymiseen liittyy vahvasti itsesäätelytaidot, kuten keskittymiskyvyn lisääminen ja kehon tuntemusten kuuntelu. Esiintyjillä jännittämisen tunteet ovat siis osa vireytymistä ja tulevaan valmistautumista. Keskittymiskykyä voi puolestaan lisätä erilaisilla rentoutusharjoituksissa ja mielikuvaharjoituksilla.

Pidempiaikainen viritystilan luomisen mahdollistaminen tarkoittaa yleisen hyvän suhteen luomista omaa tehtävää ja työskentelyä kohtaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että omaa tekemistä ja huippusuoritusta on mukavaa ajatella ja tämän suorituksen eteen on näin ollen mielekästä nähdä vaivaa tehdä työtä. Hyvä perusasenne huippusuoritukseen luo kehoon ja mieleen hyvän olon ja asettaa näin hedelmällisen perustan toiminnalle ja suoritukselle.
“Oletetaan, että olet urheilija, joka on harjoitellut tuhansia tunteja. Tai korkeakouluopiskelija. Tai yritysjohtaja, jolla on monen vuoden kokemus alaltaan. Jos keskityt suoritustilanteessa siihen mitä sinun pitää tehdä, mielestäni tavallaan aliarvioit kaiken etukäteisharjoittelusi ja kokemuksesi.” (Larssen, 223) Larssenin mielestä oikeaan moodin pääsemisessä tärkeää on itseensä luottaminen, ja siihen pääsemiseen keskittyminen. Käytännön toteutus onnistuu kyllä. Jos olet esimerkiksi pitämässä puhetta aiheesta, jonka asiantuntija olet, niin varmasti tiedät asiasi. Sinun ei tarvitse keskittyä siihen, osaatko kertoa aiheesta.  Sen sijaan keskity siihen, miten saisit oman olotilasi optimaaliseksi.

 

Mielen työkaluja

Käytännön työkaluista itsensä johtamiseen Larssen mainitsee sisäisen dialogin, jonka tavoitteena on kehittää itseluottamusta, visualisoinnin, jonka tavoitteena on hioa suoritus timanttiseksi sekä kehonkielen, jonka tavoitteena on vahvistaa positiivisia psykologisia vaikuttimia. Esimerkkeinä näistä on voimalauseet, joilla pyritään positiiviseen ehdollistamiseen. “Minä en anna ikinä periksi!”, “Minä selviän tästä!”. Visualisoinnilla saadaan tuleva suoritus tuntumaan saavutettavalta ja se ikään kuin mahdollistaa harjoittelun ilman fyysisiä puitteita. Jos olet vaikka menossa tärkeään myyntineuvotteluun, voit käydä mielessäsi läpi erilaisia skenaarioita, jotka ovat olennaisia onnistuneeseen tapaamiseen. “Visualisointi on pohjimmiltaan mahdollisimman yksityiskohtaista valmistautumista mahdollisimman moniin tapahtumaketjuihin, jotta tietää miten missäkin tilanteissa toimii, jotta strategia on selvä.” (Larssen, 203) Viimeisenä, muttei vähäisimpänä Larssenin esimerkeistä on kehonkieli, joka sekin on mielen työkalu. Jo pelkästään hyvä ryhti luo aivoille tunteen itsevarmuudesta ja viestittää rauhallisuutta myös ulkopuolelle.

 

Mäkirintala nostaa mielen työkaluiksi muun muassa systeemisen ajattelun ja tutkivan asenteen. Systeeminen ajattelu tarkoittaa kokonaisuuksien hahmottamista ja ymmärtämistä. Kokonaisuuksien ymmärtäminen mahdollistaa monimutkaisien ongelmien ratkaisun ja kyvyn katsoa asioita monelta eri kantilta ymmärtäen, että “kaikki vaikuttavat kaikkeen”. Tutkiva asenne on hyödyllinen puolestaan esimerkiksi itsensä havainnoimisessa. Itseään aika ajoin havainnoimalla pääsee käsiksi tehokkaasti mahdollisiin puutteisiin ja kehityskohteisiin sekä omien tekemisiensä kyseenalaistamiseen. Kuitenkin yhtä tärkeää on antaa ymmärrystä omaa itseä kohtaan, mitä itsehavainnointi mahdollistaa. Tutkiva asenne sisällyttää itseensä ajatuksen siitä, että ajatukset ylipäätään ovat aina kunkin ihmisen henkilökohtaisia tulkintoja asiasta, eivät tosiasioita.

Se kuinka tulkitsemme onnistumiset ja epäonnistumiset ovat todella merkittävä tekijä sille, olemmeko osana onnistumisen vai epäonnistumisen kehää. Toisin sanoen onnistumiset tai epäonnistumiset sinällään eivät vaikuta tulevaisuudenodotuksiimme, vaan se kuinka me niitä tulkitsemme. Se, millaisiin selityksiin eli tulkintoihin päädymme, joko ruokkii motivaatiotamme toimintaa kohtaan tai vastaavasti latistaa sitä. Ensimmäinen tulkintaulottuvuuksista liittyy siihen, kokeeko ihminen syyn olevan itsessään, vai ympäristössä. Toinen ulottuvuus liittyy siihen, kykeneekö ihminen kontrolloimaan asiaa, vai onko se kontrollin ulottumattomissa. Kolmas ulottuvuus on kokemus ilmiön pysyvyydestä tai tilapäisyydestä. “Tutkimukset osoittavat, etä menestyvät ihmiset selittävät onnistumisensa pääsääntöisesti heistä itsestään johtuviksi – he ovat valmistautuneet hyvin ja heissä on ainesta. Epäonnistuminen on heille tilapäistä, ja he kokevat voivansa vaikuttaa siihen, että se ei tule jatkumaan loputtomiin. (Mäkirintala, 150). Sen sijaan epäonnistumisen kierteeseen joutunut tulkitsee tilannettaan vain epäonnistumisen kautta. Hän on surkea ja tulee aina olemaankin. Hän ei voi tilanteelle mitään. Joskus sattumalta ja harvoin onnistuessaan hän selittää poikkeaman hyvällä tuurilla.

Yhteenveto

Tehokas itsensä johtaminen on monien kokonaisuuksien hallinnan tulos. Perustana kaikelle toiminnalle toimivat arvot, jotka tulee jokaisen kirkastaa itselleen.  Arvojen kautta ilmenee motiivit ja tavoitteet on näin mahdollista muodostaa. Tavoitteiden saavuttaminen tulisi olla osa arkipäivää, koska silloin elää arvojensa mukaisesti. Oleellista onnistuneessa itsensä johtamisessa on oman mielen työkalujen tiedostaminen ja hallinta. Itseään taitavasti johtava osaa virittää mielensä optimaaliseen moodiin parhaan suorituksen mahdollistamiseksi.

 

Lähteet

 

Mäkirintala, Eija. (2011). Luova ote huippusuoritukseen: Resonanssi ratkaisee. Helsinki: Talentum.

Larssen, Erik Bertrand (2014). Paras. Bazar kustannus.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close