Kranssi PopUp

Tiimissämme on ollut paljon puhetta vuoden päästä lähestyvästä Final Campista sekä sen rahoittamisesta. Toisessa kädessä on ollut myös paljon muistelua ensimmäisen vuoden yhteisprojektista – Donitsi PopUpista. Paljon puheita siitä, että haluttaisiin tehdä Final Camp kassaa enemmän yhdessä. Jakaen onnistumisia ja epäonnistumisia.

Muutama viikko sitten heräsi Frenckelin jonossa ajatus siitä, että tekisimme joulukransseja. Idean äiti Rosa olikin kransseja joskus tehnyt ja jonkunlainen käsitys asiasta oli. Asiaa pallottelimme tuolloin pienellä porukalla ja mietimme, että olisihan se siisti tehdä porukalla kransseja. Tästä kuitenkin aikaa kului ja kranssit nousivat silloin tällöin aina puheen aiheeksi. Puheen tasoa pidemmälle kranssit eivät kuitenkaan tuntuneet lähtevän.

Nyt tätä esseetä kirjoittaessani olen aivan puhki, sillä vedimme juuri kahden päivän Kranssi PopUpin, keskiviikkona askarreltiin ja tänään torstaina myytiin kransseja. Tästä hetkestä mennään ajassa taaksepäin vain viikon verran, jolloin tämän projektin osalta näytti ensimmäisen kerran, että se tulee päivän valoa näkemään. Torstain tiimipalaveriin mentäessä Julius laittoi minulle, Rosalle ja Atsolle viestiä, että puhukaapas tästä nyt siellä ja katsotaan miten käy. Asiasta puhuttiin ja näyttikin siltä, että suurin osa tiimistä olisi tässä mukana.

Tästä hetkestä alkoi suunnittelu. Juliuksen kanssa hyppäsimme projektin vastuu henkilöiksi. Meillä teemaksi alusta asti syntyi, että tehdään ensin ja selvitellään sitä myymistä sitten, kun on jotain myytävää. Monestikaan ei varmasti paras tapa lähestyä liiketoimintaa, mutta halusimme nyt päästä nopeasti alkuun ja saada yhdessä tekemisen meininkiä.

Suunnittelua tähän käytettiin aivan muutamia tunteja. Lähinnä puhelimitse ja viikonloppuna. Varasimme tarvittavat tilat työpajaa varten, selvitimme havujen noutopaikan, selvitimme tarvittavia työkaluja ja koristeita sekä hommasimme nämä, noudimme havun ja hoidimme työpajaan eväät sekä kaikki tarvittavat materiaalit. Tässä lyhykäisyydessään mitä Kranssi PopUpia varten teimme.

Keskiviikkona Kransseja tehdessä yllätyksiä tietenkin tuli, niin kuin osasimme odottaakin, sillä emmehän me Juliuksen mitään kransseista oikeasti tietäneet. Havut alkoivat huventua todella nopeasti ja niitä tarvittiin lisää ja nopeasti. Tämän jälkeen loppui koristeet sekä melkein rautalangatkin ja niitä keräiltiin ympäri kaupunkia lisää. Saimme kuitenkin Juliuksen kanssa homman pyörimään, sillä tavalla mainiosti, että missään vaiheessa ei työpajan tarvinnut loppua kesken. Otimme omalle vastuullemme kaikkien kranssien työpajaa tukevien elementtien, kuten materiaali hankinnat ynnä muut sellaiset.

Myynnin saralla projektiin jäikin tyhjiö ja mielestäni hienoa olikin, miten tiimistä löytyi hienosti tyhjiön täyttäjiä. Keskiviikon aikana paitsi, että teimme noin kuusikymmentä kranssia, olimme saaneet mahdolliset myyntipaikat K-Citymarket Pirkkalasta sekä Lielahdesta. Nämä sitten molemmat klousattiinkin torstai aamuna ennen myyntiin lähtöä.

Tätä projektia oli mielestäni erittäin miellyttävää olla johtamassa. Tänään myyntipisteeltä pois lähdettyämme juttelinkin autokunnalle omia ajatuksiani siitä, kuinka kivaa tätä on ollut johtaa. Minusta kun tuntui, että eihän tätä ollut edes tarvinnut johtaa, varmistaa vain, että porukalla on kaikki tarvittava tieto ja materiaali. Rosan vastaus tähän jäi hyvin mieleeni: ”Sitähän se johtaminen parhaillaan onkin.”

Nyt on hyvä ja kaikkensa antanut olo. Kaksi päivää, kun vetää sykkeessä ja antaa itsestään kaiken tiimille ja kransseille niin saakin olla. Minulla on todella kiitollinen olo, että saan olla Saawalainen ja, että sain Juliuksen kanssa vetää tätä projektia. Tämä oli omalta osaltani vasta alkua, mutta meistä tullaan kuulemaan vielä. Diesel vielä yskii, mutta nyt tuntuu, että tähän moottoriin syötetään oikeaa polttoainetta.