Oppimismuotoilu verkkokoulutuksessa

Löysin todella kattavan ja laadukkaan verkko-oppaan verkkokoulutuksen oppimismuotoiluprosessiin. Opas oli ilmainen ja ladattavissa Aalto-yliopiston sivuilta, linkin löydät tämän esseen lähdeluettelosta.

Oppimismuotoilussa laitetaan loppukäyttäjä koko prosessin keskiöön, mutta prosessin suunnittelussa hyödynnetään oppimisen psykologian osa-alueita.

Kun ruvetaan miettimään verkkokurssin sisältöä, on hyvä miettiä tekijöitä, jotka ovat oleellisia oppimisen ja oivalluksien takana. Alkuun voisin vähän kertoa oppimisen psykologisista vaatimuksista, joille koko kokemus rakentuu. Kokosin olennaiset pointit allaolevaan kuvaan, josta oppimisen lainalaisuudet tulevat esille.

Tiivistettynä:

Motivaatio saa aikaan oppimisprosessin alun. Jos asiakas kokee omakohtaisesti valinnan vapauden ja oivalluksen tunteita, oppimisen siemenet on kylvetty. Asian täytyy olla tarpeeksi motivoiva, jotta asiakas haluaa tutustua aiheeseen syvemmin.

Muistin taas voi nähdä aktiivisena tekemisenä. Kun sisältö on tarpeeksi osallistavaa, eikä asioita kerrota aina suoraan koko totuutena, joutuu asiakas itse prosessoimaan asiaa ja muistaa tätä kautta paremmin sisällön.

” Jos oppijat itse käsittelevät aiheita, he kytkevät ne aiemmin oppimaansa ja osaavat myöhemmin näiden yhteyksien avulla palauttaa asian mieleensä. Tällaista aktiivisesti rakennettua tietorakennetta kutsutaan mielen malliksi tai mentaalimalliksi. ” (Huhtanen, s.6)

Kun tietoa rakentaa tiedon päälle, kokonaisvaltainen oppiminen tapahtuu syvemmin ja pysyy paremmin mielessä.

On tutkittu, että ihmisen tarkkaavaisuusjakso kestää noin 20 minuuttia. Tätä kannattaa pitää nyrkkisääntönä sisällön luomisessa optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi. Huhtanen kirjoittaa tarkkaavaisuudesta: ”Kun motivaatio saa oppimisen käyntiin ja muisti on opittavan prosessointia, tarkkaavaisuus on eräänlainen suppilo tarjolla olevan opittavan aineksen ja muistin prosessoinnin välillä. Se suuntaa huomiomme tärkeisiin asioihin ja suodattaa turhaa informaatiota”.

Emootioihin liitetään systeemiajattelun teoria. Systeemi 1 tason ajattelu on luontaista ihmisille, se on nopeaa ja tehokasta sekä äärimmäisen impulsiivista. Meistä jokainen käyttää esimerkiksi arjessaan rutiininomaisissa asioissa systeemi 1 tason ajattelua, eikä aivokapasiteettia tällöin kulu liikaa. Oppimiseen vaadittava ajattelu on jo tietoisempaa, systeemi 2 tason ajattelua, mikä vaatii tilaa ymmärtää ja oivaltaa.

Ilman näitä osa-alueita kokonaisvaltaista oppimista ei tapahdu. Kun sisältö on tarpeeksi vaihtelevaa, kiinnostavaa ja oikein rytmitettyä suhteutettuna kohderyhmän motivaation tarpeisiin, syntyy hyviä tuloksia.

Miten näistä palasista rakennetaan toimiva verkkokurssi?

Oppaassa nostettiin esiin verkkokurssin kultaiset säännöt. Näistä poimin itselleni oleellisimmat pointit: tiivistä, järkevä sisältöjen ryhmittely, aktivointi, vuorovaikutus, palaute sekä esijärjestelyt.

Tiivistäminen toimii tarkkaavaisuuden teorian ehdoilla. Esimerkiksi videota näytettäessä on hyvä huomioida, että verkkosisällössä sen keston tulisi olla korkeintaan 6 minuuttia. Tiivistämällä verkkokurssin pieniin, mielenkiintoisiin paloihin saadaan luotua positiivista asiakaskokemusta. Haluaisitko sinä istua verkkokurssilla, jossa käsitellään motivaatiota, puuduttavat 3 tuntia? Minä en ainakaan.

Vuorovaikutus-aspektia on myös tärkeä miettiä: miten asiakkaat voivat olla vuorovaikutusessa keskenään halutessaan? Onko esimerkiksi chat hyvä ottaa käyttöön? Olen ollut muutamassa webinaarissa mukana, joissa chat-ominaisuus oli rajoitettu. Itseäni alkoi turhauttamaan jo pelkästään rajoittaminen; jos heräsi halu ymmärtää joku asia syvemmin, ei ollut ketään, keneltä siitä kysyä.

Esijärjestelyt voivat olla esimerkiksi motivoivia sähköposteja aiheeseen liittyen jo ennen toteutusta. Näillä herätetään tietoisuutta aiheesta, ja mahdollistetaan vahvempi muistijälki ja merkityksen tunne, kun kokee, että oma kyvykkyys riittää hienosti asioiden oivaltamiseen.

Tärkeää on myös tutkia erilaisia alustoja, joilla koulutus voidaan järjestää. Pohjatyö tulee tehdä kunnolla ja lähteä keräämään palautetta jo ennen varsinaista toteutusta; jatkuvan parantamisen mentaliteetti hyvän sisällön tuottamisessa auttaa paljon kokemukseen.

Työkaluja oppimismuotoiluprosessiin

Oppaassa esiteltiin 12 työkalua. Esittelen esseen loppuun niistä vielä muutaman mielenkiintoisimman.

Kohderyhmä-työpohja

Jos sinulle ei ole vielä aivan selvää, että millainen on kohderyhmäsi, voit kirkastaa tätä miettimällä asiaa sisältösi kautta. Kenen pitäisi oppia, miten pitäisi oppia ja miksi pitäisi oppia? Näitä kysymyksiä pallottelemalla ja täyttämällä oppaassa esiintyvää canvaa saat kaivettua arvokasta dataa kohderyhmästäsi.

” Laadukas oppimismuotoilu on oppijalähtöistä, kuten laadukas palvelu on käyttäjälähtöinen.” (Huhtanen, s.20)

Seuraavaksi mietitään kohderyhmän motiiveja osallistua koulutukseen, sekä mahdollisia haasteita ja reittejä, miten asiakas löytää koulutuksen. Tämä ajatteluprosessi tukee markkinointia; kun ymmärretään paremmin motiiveja sekä polkua nettisivuilta koulutukseen asti, kohdentaminen ja toimenpiteiden tehostaminen on heti suoraviivaisempaa. Oppaassa myös vinkattiin menemään asiakasrajapintaan sekä kyselemään, ettei kaikki ajattelu perustu vain omaan mututuntumaan.

Aktiviteetit ja formaatit-työpohja

Tämä työpohja auttaa hahmottamaan osallistavia toimenpiteitä koulutuksessa. Osallistavan aktitviteetin voi nähdä prosessina, jossa osallistuja joutuu tekemään ja oivaltamaan jotain itse.

”Kun tiedetään, mitä halutaan oppijoiden oppivan ja millä tasolla, voidaan tämän työpohjan avulla valita tuohon tavoitetasoon sopivat aktiviteetit. Psykologiasta tiedämme, että oppiminen on tiedonrakentelua, ja se tarkoittaa että verkkokurssilla tiedonrakentelu on mahdollistettava erilaisten aktiviteettien kautta.” (Huhtanen, s.26)

Oppimiskokemus-työpohja

Tämä työkalu on nelinkenttä, jossa määritellään miten asian voi parhaiten oppia. Nelinkenttään kuuluu sisältökokemus, osallistumiskokemus, käyttökokemus sekä sosiaalinen kokemus.

Oppimispsykologian tarkistuslista

Kun olet mielestäsi saanut kasaan mielekkään kokonaisuuden, se on hyvä tarkistaa vielä läpi oppimisen neljän psykologisen tekijän kautta. Tässä listassa pystyy arvioimaan, miten hyvin eri tarpeet ja kohdat täyttyvät. Listalta saattaa nousta vielä muutamia kehityskohtia, jotka voi sitten viilata viimeisen päälle valmiiksi.

Tässä muutamia nostoja oppimismuotoilun puolelta. Kun sisältöä luodessa muistaa oppimisen mahdollistavat psykologiset tekijät, ollaan jo oikealla suunnalla.

Oppimismuotoilun voi nähdä myös palvelumuotoiluna.

Lähteet:

Verkko-oppimisen muotoilukirja. Fitech. 2019, Aalto-yliopisto.

https://fitech.io/app/uploads/2019/09/Verkko-oppimisen-muotoilukirja-v-1.4.1-web.pdf