Tampere
28 Mar, Thursday
9° C

Proakatemian esseepankki

Koulumenestyminen



Kirjoittanut: Anni Pilvinen - tiimistä Kipinä.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kasvatussosiologia
Ari Antikainen
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Johdanto

Tässä esseessä käsittelen vanhempien koulutustason, sosioekonomisen aseman ja kouluun suhtautumisen vaikutusta lasten koulumenestykseen. Itselläni on ollut hyvin vaihteleva koulumenestys, siitä syystä olin kiinnostunut ottamaan selvää onko kyse ollut vain omasta motivaatiosta vai voiko ulkoiset tekijät, kuten vanhemmat, vaikuttaa omaan koulumenestykseen.

Ylen vuoden 2019 uutisen mukaan nuori suhtautuu sitä myönteisemmin kouluun, mitä korkeampia vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema ovat. Myös tästä syystä koulutusmahdollisuuksien eriarvoistuminen voi alkaa jo ennen kouluikää. Nuorten heikko suhtautuminen koulunkäyntiin ja koulukielteisyys ovat usein yhteydessä koti- ja kasvuympäristöön. Koulukielteisyyttä esiintyy tytöillä ja pojilla suunnilleen saman verran, kun taas koulumyönteisyyttä esiintyy tytöillä enemmän (Yle, 2019).

Muistan itsekin omilta peruskouluvuosilta, kuinka tytöillä oli yleisesti paremmat arvosanat kuin pojilla. Tytöt myös haaveilivat avoimemmin korkeammasta koulutuksesta ja koulunkäyntiin panostamista pidettiin hyväksyttävämpänä. Pojilla oli puolestaan tapana pilkata hyvin koulussa pärjääviä oppilaita. Ala-asteelta muistan, kuinka luokka oli jakautunut kahteen eri ”kuppikuntaan”, toiset olivat luokan menestyneimpiä arvosanojen mukaan ja toiset eivät voineet vähempää välittää arvosanoistaan. Itse kuuluin siinä kohtaa menestyneimpiin.

 

Kuinka todennäköistä?

Voidaan pelkistäen todeta, että akateemisen vanhemman jälkeläisen todennäköisyys opiskella yliopistossa oli yhä vuonna 1990 reilu 11 -kertainen kouluttamattoman vanhemman jälkeläisiin verraten. Viimeisimmät tutkimustulokset osoittavat, että 2000 -luvulla on yhä voimassa säännönmukaisuus: mitä korkeakoulutetummat vanhemmat, sitä moninkertaisesti todennäköisempää on jälkikasvun opiskeleminen korkeakouluissa (Antikainen, Rinne & Koski. 2013).

Isosiskoni oli perheeni ensimmäinen ylioppilas. Kukaan isovanhemmistani eikä kumpikaan vanhempani ole ylioppilaita. Muistan, kun yläasteella siskoni ilmoitti menevänsä lukioon, vanhempani hämmästelivät, etteikö hänelle oikeasti löydy sopivaa alaa ammattikoulusta. Olin mukana useasti näissä keskusteluissa, koska ajattelin itsekin hakevani lukioon peruskoulun päätyttyä. Piti useita kertoja selittää, että haluamme akateemisen tutkinnon ja suunnitelmissa on jatkaa lukiosta korkeakouluun. Vastaukseksi saimme usein, että ”Tiedättehän, että lukiossa pitää sitten lukea todella paljon, se on raskasta”. Itse olin näiden keskustelujen aikaa seitsemännellä luokalla. Siitä eteenpäin koulumenestykseni alkoi laskea, koska ajattelin, että en pärjäisi lukiossa sen rankkuuden takia. Onneksi nämä ennakkoluulot eivät siskoani pelottaneet ja hän suuntasi juuri siihen lukioon, minne peruskoulun jälkeen halusi. Siskoni menestys lukiossa oli esimerkkinä minulle, että lukiossa pärjää, kunhan motivaatiota löytyy. Kamppailin koko yläasteen keskiarvoni kanssa, ja onneksi se oli tarpeeksi hyvä lukioon pääsemisen kannalta.

Uutisen mukaan eri ryhmien erot näkyvät myös siinä, miten heidän vanhempansa kiinnittävät huomiota lastensa hyvinvointiin. Koulumyönteisistä oppilaista 86 prosenttia ja koulukielteisistä 60 prosenttia kertoi vanhempiensa osallistuvan koulun vanhempainiltoihin. Koulumyönteisistä oppilaista valtaosa ilmoitti vanhempiensa valvovan sitä, että lapset huolehtivat kotiläksyistään. Koulukielteisistä oppilaista tätä mieltä oli vain puolet (Yle, 2019).

Mielestäni tämä kertoo paljon. Lapsi oppii vanhemmiltaan muun muassa suhtautumistapoja asioihin. Jos kotona on ”hällä väliä” asenne koulun suhteen, eikä edes vanhempainiltoihin riitä kiinnostusta osallistua, lapsen on vaikea ymmärtää itse koulun tärkeyttä. Minua on peruskoulun ajan valvottu läksyjen teossa ja kannustettu hyviin arvosanoihin. Tämä voi olla yksi niistä syistä, miksi yhä koen koulunkäynnin tärkeänä. Lukioon siirtyessä vanhempani antoivat vapautta ja mahdollisuuden itsenäistyä. Kun kokeita ei pitänytkään enää viedä kotiin allekirjoitettavaksi ja vanhempani eivät vahtineet läksyjen tekemistä, siinä kohtaa koulumenestykseni romahti. Valmistuin lukiosta kuitenkin ajallaan, mutta huonoin arvosanoin.

Akateemiset kodit osallistuvat vähäisin ja eleettömin toimin lasten motiivirakenteiden suuntaamiseen sekä elämäntottumusten akatemisoimiseen, kun vähemmän koulutettu kotiympäristö ei näe koulutuksen arvoa eikä kykene tukemaan lapsia opintiellä taloudellisesti, sosiaalisesti eikä kulttuurillisesti. Hyvissä asemissa olevilla perheillä on yleensä myös kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman lisäksi taloudellista varallisuutta sijoittaa lastensa tulevaisuuteen (Antikainen ym., 2013). Vaikka Suomessa on ilmainen koulutus, taloudellisesti hyvin toimeentulevien perheiden lapsilla etuoikeus esimerkiksi yliopistoon haettaessa. Maksullisten valmennuskurssien avulla etenkin suosituimmille aloille pääsy on yksinkertaisesti todennäköisempää. Huonon lukiomenestykseni takia jätin heti yliopisto vaihtoehdon taakseni, mutta halusin silti pyrkiä ammattikorkeakouluun. Lukiotodistuksella minun ei ollut mahdollisuuttakaan päästä kouluun sisään, joten hain kouluun pääsykokeen kautta. Kävin kahtena vuonna pääsykokeissa tuloksetta. Vanhempani olivat valmiita sijoittamaan opiskeluuni, niin sain mahdollisuuden aloittaa korkeakouluopintoni polkuopiskelijana. AMK:ssa opintoni sujuvat hyvin.

 

Pohdinta

Mielestäni vanhemmilla on suuri vastuu siinä, millaisen suhtautumistavan he opettavat lapsilleen koulunkäyntiin liittyen. Vanhemman ei tarvitse itse olla korkeasti koulutettu opettaakseen lapselleen koulun tärkeydestä. Pienillä teoilla ja yhdessä tekemällä, esimerkiksi auttamalla lasta läksyjen teossa ja kokeisiin lukemisessa sekä kiinnostumalla kouluun liittyvistä asioista lapsi oppii ymmärtämään huomaamatta koulun tärkeyden. Pohtiessa omaa koulumenestystä, lukion aikainen huonompi menestys mielestäni ei ole sidonnainen vanhempieni kouluttautumiseen, sosioekonomiseen asemaan tai suhtautumiseen, kyse oli vain omasta motivaatiosta. Kuitenkin opin, että vanhempieni suhtautumisella on ollut suuri merkitys haluuni opiskella ammattikorkeakoulussa.

Oletko itse huomannut näiden seikkojen vaikuttavan omaan koulumyönteisyyteesi?

 

Lähteet:

Antikainen, A., Rinne, R. & Koski, L. 2013. Kasvatussosiologia. Helsinki: WSOY.

Raiker, A. & Rautiainen, M. 2017. Democracy, classroom practices and pre-service teachers’ conceptions of excellence. In A. Raiker & M. Rautiainen (Eds.) Educating for Democracy in England and Finland: Principles and Culture. Abingdon, Oxon: Routledge, pp. 42-53.

Yle. (29.11.2019). Tutkimus: Koulutusmahdollisuuksien eriarvoistuminen alkaa ennen kouluikää. Haettu osoitteesta https://yle.fi/uutiset/3-11093433

 

Kommentit
  • Krista Tikkanen

    Tämä kolahti, kuten arvata saattaa. Kiitos kun jaoit omia kokemuksiasi ja ajatuksiasi, ne ovat aina kiinnostavaa luettavaa. Laitoit minut ajattelemaan, miten suuri merkitys vanhemmilla on lasten koulunkäynti motivaatioon. Tulen varmasti kiinnittämään huomiota aiheeseen, sillä se on pian ajankohtaista. Kiitos!

    1.12.2021
  • Tutta

    Hyvää pohdintaa ja teoriaan liittyvää peilailua! Teit tärkeitä havaintoja, koska silloin kun tiedostaa esim. opiskeluun liittyviä asioita, niihin pystyy myös tietoisesti tekemään muutoksia. Muussakin kuin opiskelussa. Kiitos hyvästä esseestäsi!

    21.2.2022
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close