”Kotviminen: työn tekemiseen olennaisesti kuuluva tauko, jota ilman työ ei valmistu; käsillä olevaan työhön liittymätöntä toimintaa, joka vie työtä eteenpäin; ajan ottamista ajatteluun” (Kangasvuo, Pulkkinen & Rauanjoki 2018, 5).

Olen kuluneen vuoden aikana kiinnittänyt aiempaa enemmän huomiota omaan työskentelyyni ja työskentelytapoihini. Koen usein, että työskentelyni on sekalaista säätämistä, enkä saa mitään aikaiseksi. Olen kokenut itseni laiskaksi ja huonoksi, koska minun on vaikea keskittyä pitkään samaan asiaan tai ylipäätään istua paikallani. Pidän taukoja, teen jotain muuta välissä ja palaan taas läppärilleni. Päivän päätteeksi koen itseni väsyneeksi, mutta samaan aikaan minulla on tunne, etten ole tehnyt riittävästi. Haluan jatkuvasti taistella suorittaja puoltani vastaan, mikä on myös tietyllä tavalla uuvuttavaa. Otin kotvimisen vallankumous kirjan käteeni ja ensimmäisen lauseen luettuani ymmärsin, että kirja tiivistää hyvin työntekemiseen liittyviä haasteita.

Kirja perehtyy työskentelyyn ja auttaa oivaltamaan kotvimisen työskentelyn työkaluna. Kotvimisen tarkoituksena on tietoisesti tarkastella omaa toimintaa ja ymmärtää, miksi lykkäämme jonkun asian hoitamista ja viivyttelemme. Kotviminen on positiivista tekemistä, joka edesauttaa ajatteluprosessia ja auttaa kehittämään uutta. Vääjääminen puolestaan tahallista vetkuttelua ja jumittamista, joka lisää ahdistusta. On siis hyvä ymmärtää näiden käsitteiden ero ennen kuin perehdyn asiaan lisää. Pohdin heti käsitteiden selitykset luettuani, että oliko tämän kirjan pitäminen kaapissa 14 kuukautta lukemisen vääjäämistä ja tahallista vitkuttelua. Nyt kuitenkin kirja osuu elämääni todella hyvin, joten olen ihan tyytyväinen, että annoin kirjan odottaa.

Ideointi ja luovatyö

Minulle luovuus on persoonani tärkeä ominaisuus, sillä koen että se määrittelee tekemistäni ja olemistani hyvin paljon. Luovana ihmisenä osaan aloittaa 15 erilaista projektia kotona ja samalla tehdä kolme uutta to-do- listaa sekä kansiota kaikista ideoistani. Luovuus näkyy siis toiminnassani tietynlaisena päättömyytenä ja asioiden sekalaisena tekemisenä. Ihmeellisesti saan kuitenkin hommat hoidettua ja tekeminen edistyy vaikkei se siltä ehkä itsestäni tuntuisikaan. Uuden luominen ja ideointi vaatii paljon energiaa. Saan parhaimmat ideat virkeänä ja yleensä tehdessäni jotain aivan muuta. Ideointi prosessiani kotviminen on välttämätöntä. Ennen kuin aloitan esimerkiksi uuden jutun suunnittelun, siivoan koko asunnon, jotta voin keskittyä. Siivoaminen on todellakin ok, sillä se auttaa minua keskittymään itse työhön. Nousen läppäriltäni useita kertoja tekemään jotain muuta, joka auttaa minua keksimään uusia ratkaisuja. Lenkki raittiissa ilmassa on paras!

Ajatteluprosessissa voi auttaa ympäristön vaihtelevuus (Kangasvuo ym. 2018, 109). Minulle viihtyisyys ja rauha on tärkein osa työympäristöäni, josta olen nauttinut hyvin paljon kotona työskentelyssä. Etätyöskentely antaa minulle mahdollisuuden suunnitella päivän rakenteen itselleni sopivaksi ja pitää taukoja silloin kun niitä kaipaan ja tarvitsen. Mikäli keskittymisen kanssa on hankaluuksia, on hyvä tietoisesti tutkia omaa työskentelyään ja energiatasojaan. Olenko tehokkain ja energisin aamupäivällä vai iltapäivällä ja miten voisin ajoittaa tekemistäni juuri oikeaan ajankohtaan. Olen huomannut, että tunnen itseni kaikista energisimmäksi aamulla ja aamupäivällä. Päivän aloittaminen tehokkaasti on tärkeää koko loppu työpäiväni kannalta. Parasta on ryhtyä heti aamulla toimeen, sillä muuten koko päivän rakenne jotenkin katoaa ja on vaikea tarttua tekemiseen. Olen huomannut, että hyvä suunnittelu auttaa minua ryhtymään toimeen. Edellisenä päivänä valmiiksi mietitty to-do-  lista tai aikataulu helpottaa tekemiseni jäsentelyä ja siten työnteko on helpompi aloittaa.

Oman työskentelyn tarkkailusta on hyötyä suunnittelun apuvälineenä. Kun, tiedän kuinka paljon ehdin päivän aikana tehdä, saan tehtyä realistiset tavoitteet itselleni, eikä asioita jää roikkumaan huomiselle. Minulle iso haaste on optimistinen ajantaju. Ajattelen usein, että kyllä vielä ehtii tai huomennakin ehtii. Optimistisuudessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta usein sen avulla teen hallaa omille tavoitteilleni ja petyn kun en suoriudukaan toivotulla tavalla. Päivän tavoitteiksi voi laittaa muitakin kuin suorituskeskeisiä tavoitteita. On asioita, jotka pitää vain hoitaa, sitten on juttuja, jotka teen, jos ehdin. Haluan aina lisätä päiviini jotain kivaa tekemistä, jota voin odottaa.

Tarvitsemme muutakin kuin tehokkuutta

Tuottavuus sekoittuu helposti ihmisarvoa mittaavaksi tekijäksi, sillä tehokkuuttamme seurataan ja mitataan jatkuvasti. Arvioimme itse omaa tekemistämme usein hieman vääristyneesti keskittyen vain aikaansaamiseen tai tähtäämällä tuloksiin. Tehokkuuden vastapainona aivomme tarvitsevat joutilaisuutta ja ihminen itse vuorovaikutusta muiden kanssa. Ihminen ei ole robotti, joka etenee työssään johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Tehokkuus ja tuottavuus liitetään vahvasti myös yrittäjämäiseen ihmiskuvaan. Yrittäjä pärjää yksin ja on toiminnassaan luova, innokas, tehokas ja riippumaton kenestäkään (Kangasvuo ym. 2018,116.) Juuri edellä mainittu ihmiskuva altistaa uupumiseen ja burn outiin, siksi on tärkeää kiinnittää huomiota omaan tekemiseen ja ajatuksiin tehokkuudesta (Kangasvuo ym. 2018, 117).

Sosiaalinen vuorovaikutus on ihmisen perustarve ja voi omalla tavallaan olla kotvimista. Kahvitauolla juttelu antaa energiaa loppupäiväksi. Nyt olisikin tärkeää lisätä sosiaalisuutta päiviin ja pitää sitä osana omaa työntekoa. Saamme toisista ihmisistä energiaa ja uusia ajatuksia. Olen huomannut, että on oikeastaan aika kiva aloittaa päivä palaverilla tai pajalla. Minulla on silloin selkeä aikataulu ja saan heti aamusta vaihtaa ajatuksia muiden kanssa. Toisaalta kesken päivän voi soittaa ja vaihtaa ajatuksia kaverin kanssa. Tärkeintä on luoda aikataulu, joka sopii omaan elämään. Oma tavoitteeni on ettei kaikkea tekemistä tarvitsisi vain suorittaa vaan hetkistä ja päivistä voisi myös nauttia.

Lähteet:

Kangasvuo, J. Pulkkinen, J. & Rauanjoki, K. 2018. Kotvimisen vallankumous. Hämeenlinna: Karisto Oy.