En oikeastaan koskaan ole ollut kovin rahaorjentoitunut ihminen. Proakatemiaan tultua on käsitykseni rahaan kuitenkin jokseenkin muuttunut sen myötä, kun on tehnyt second hand -projektin, joka vaatii yli 100 tuntia työtä, mutta rahaa tuli 250 euroa ja kun nostan sen palkaksi, jää siitä 150 euroa. Tein siis töitä 1,5 euron tuntipalkalla. Tässä kohtaa pieni ajatus aivojeni sopukoissa heräsi, ettei homma ehkä kannata. Työ oli aivan ihanaa ja opetti paljon. Mutta jos jatkaisimme projektia, hinnoittelun pitäisi muuttua radikaalisti tai jotain muuta oli muutettava todella paljon. Kouluaikana tällainen on vielä hyvin ok, eikä alle kahden euron tuntipalkka paljoa kuukausibudjettia horjuta opintotuen rinnalla. Mutta jos mietin realistisesti, etten opiskelisi vaan tästä tulisi saada elanto, alkaakin raha hieman ohjaamaan tekemistä. Silti olen vahvasti sitä mieltä, ettei raha minua motivoi, kuin ehkä hetkellisesti. Mieluummin olen valmis tekemään 12 tuntia inventaariota jossain varastossa saadakseni rahaa ja mahdollistaakseni unelmahomman.

Mietin kirjan luettuani, että jos voittaisin miljoonan, niin jatkaisinko silti näiden projektien tekemistä? vastaus olisi kyllä, mutta jättäisin ”rahaprojektit” pois. Mielestäni aika hyvä kysymys itselleen on, jos haluaa tietää tekeekö unelmahommaa, on kysyä tekisitkö tätä ilmaiseksi? Jos vastaus on ei, mieti miksi? Jos vastaus on kyllä, olet unelmahomman äärellä. Mutta tärkeää on muistaa, että vielä et ole voittanut miljoonaa, vaan tarvitset rahoitusprojekteja kehittääksesi unelmahommia sellaiseksi, että voit jättää rahaprojektit pois.

Vapaa-aika vs. työ

Olen pitkään miettinyt sitä, että onko ok, jos työ ja vapaa-aika menevät helposti sekaisin. Olen ollut myös tästä hieman stressaantunut, sillä olen kuullut paljon sitä, että töitä ei saisi tuoda kotiin tai illalla ei saisi tehdä työjuttuja. Kirjan luettuani en ole enää stressannut asiaa niin paljon, sillä ymmärsin, että se on merkki siitä, että todellakin nautin siitä mitä teen. Enkä nyt ole sitä mieltä, etteikö unelmahommia voisi tehdä, jos ne haluaa irrottaa vapaa-ajastaan. Itsekin pyrin siihen, mutta enää en ole niin ankara sen suhteen, sillä pidän työtä myös harrastuksena. Olen vain vaihtanut ajattelutavan enkä soimannut itseäni siitä, jos haluankin tehdä työjuttuja illalla. Joten miksi en kehittäisi itseäni vapaa-ajallakin, joka hyödyttää samalla työtäni.

Paljon puhuttujen unelmien löytäminen

Akatemialla puhutaan paljon unelmista ja siitä, ettei unelmia voi saavuttaa ilman, että asettaa tavoitteita unelman eteen. Olen myös huomannut, että monet stressaavat ja ovat harmissaan siitä, etteivät tiedä mitkä ovat omia unelmia ja mitä haluaa lähteä tavoittelemaan. Mielestäni höpsis ja huoli pois, ei kaikki ihmiset tarvitse selkeitä unelmia! Kun mietin omaa elämääni taaksepäin, en missään vaiheessa ole suunnitellut elämääni, tai asettanut minkäänlaisia tavoitteita. Koulun suhteen on toki ollut tavoitteet valmistua hyvin arvosanoin. Analysoisin oman tekemiseni siis vahvan arvopohjani kautta. En halua tehdä asioita mistä en nauti, vaan etsiä koko ajan uusia kiinnostuksen kohteita ja aiheita missä kehittyä. Tässä maailmassa on niin paljon asioita ja mahdollisuuksia, että olisi hassua piirtää tulevaisuutta valmiiksi. Ja nyt en väitä, että olisi huono piirtää tulevaisuuden polku valmiiksi, vaan että ei tarvitse olla pahoillaan, että jättää ovia auki mahdollisuuksille ja muutoksille. En kaksi vuotta sitten vielä edes tiennyt Proakatemiasta, mutta oman uteliaisuuteni vuoksi löysin oman unelmien kouluni. Teimme myös viime keväänä aarrekartan, jossa leikkasimme lehdistä kuvia ja kokosimme ne paperille omiksi unelmiksi. Mitään selkeää linjaa ei taaskaan ollut, paperilla oli vain asioita mistä pidin ja mitkä herättivät mielenkiintoa. Vuoden jälkeen olen kuitenkin saavuttanut tavalla tai toisella jokaisen aarrekarttani kohdan. Sanoisin siis, että kunhan seuraa omia arvojaan, mielenkiinnon kohteitaan ja nauttii siitä mitä tekee, pitää silmät ja korvat avoinna, voi unelmahommiin päätyä ihan yllättäin. Niin ainakin minulle on käynyt.