Tampere
02 Dec, Wednesday
2° C

Proakatemian esseepankki

KONMARI JA SIIVOUKSEN ELÄMÄN MULLISTAVA TAIKA



Kirjoittanut: Evianna Sipilä - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Iloa säkenöivä järjestys
Siivouksen elämän mullistava taika
Marie Kondo
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

KonMari ja siivouksen elämän mullistava taika

Kirjoittajat: Nuppu Laaksonen & Evianna Sipilä

Kondon tapa kirjoittaa siivouksesta, tai oikeastaan  järjestelemisestä, on niin viihdyttävä, että on vaikea uskoa kyseessä olevan faktapohjainen teos fiktiivisen koukuttavuuden vuoksi. Hänen raikas kirjoitustyylinsä herättää esineet eloon, mikä tuntui myös lujittavan lukijan suhdetta omiin itselle tärkeisiin esineisiin. ”Tavaramme tekevät todella kovasti töitä puolestamme, vaikka emme sitä huomaisikaan,” hän kirjoittaa (Kondo 2015, 178). Lyhenne KonMari tulee japanilaisen Kondon nimestä; Marie Kondo. Ideologiassa on kyse hänen lanseeraamastaan raivaus- ja järjestämis menetelmästä. Hänen kirjoittamassaan kirjassa hän jakaa ajatuksen siivouksen elämänmullistavasta taiasta.

KonMaritus
Perusidea konmarituksessa on, että ihminen käy läpi koko omaisuutensa kysyen itseltään jokaisen esineen kohdalla ”tuottaako tämä esine minulle iloa”. Jos vastaus on ei, esineestä luovutaan. Tämä karsimisprosessi saa aikaan sen, että ihmisestä tulee myös tietoisempi uusien ostopäätösten kynnyksellä. Kuinka paljon tavaroita ostetaankaan vain ostamisen ilosta, sekä tarjouksia etsitään ilman suurempia tarpeita. Moni meistä ei raaski luopua esineistä ainoastaan siksi, että ne ovat vielä ehjiä. Kameroiden perän jemmoista löytyy vaikka mitä vanhoja kalentereja, “jos niille olisikin vielä käyttöä.” Tuskin on. Kondo antaa luvan sille, että myös lahjoiksi saaduista tavaroista on lupa luopua. Mikäli tavara ei tuota iloa, se vie energiaa ja silloin lahjan alkuperäinen iloa tuottava tarkoitus kääntyy päälaelleen.

KonMari ja kiitollisuus
Kondo kertoo kirjassaan, että hän sanoo tavaroilleen kiitokset, kun on päättänyt luopua niistä toistaiseksi tai kokonaan. Vaatteille voi sanoa “kiitos, että piditte minua tänään lämpimänä”, ja esineille, joista luopuu kokonaan voi kiittää niiden tarjoamasta avusta kaiken ylipäätään. Skeptinen lukija saattaa ihmetellä, mitä merkitystä elottomien tavaroiden kiittäminen voi tuoda siivouksesta kertovaan kirjaan, mutta hetken mietittyäni näen selkeän merkityksen.

Kiitollisuutta omista tavaroista on varmasti helpompi tuntea, mikäli ei joudu haukkomaan henkeään tavarapaljouden keskellä. Tässä tapauksessa omistuksessa olevan roinan määrä saattaa tuntua enemmänkin ahdistavalta, ja sen vuoksi kannattaakin aloittaa koko prosessi tavaroiden karsimisesta. Vähemmän tärkeistä tavaroista luopuessa sai huomata myös sen, että jäljelle jääneiden tavaroiden arvo tuntui nousevan kuin itsestään. Näin kyseisistä esineistä tuntui helpommalta tuntea kiitollisuutta. Tämä ajatus pohjautuu minimalismin pääperiaatteisiin, jossa vähemmän on enemmän. Kuinka vähemmän voikaan olla enemmän? Mikäli  kyseinen aihe kiinnostaa, voit kuunnella esseen kirjoittajien podcastin minimalismista tästä linkistä.

Kiitollisuuden lisääminen päivittäiseen arkielämään ei ole itsestäänselvyys ja usein se onkin helpompi yhdistää terveyteen, läheisiin ihmisiin tai omaan uraan niin opinnoissa kuin työelämässäkin. Kuinka usein muistamme kiittää päivittäisessä arkielämässä käytössämme olevia esineitä, tavaroita tai vaatteita? Tuskin kovinkaan usein. Kuitenkin niin kehuminen kuin kiittäminenkin kohottavat selkeästi kauniin sanan antajan mieltä, vaikka vastaanottajalla se menisikin kuuroille korville.

KonMari-prosessi

KonMarin aloitus
Karsimisen Kondo suosittelee hoitamaan kaiken kerralla, ellei nyt samana päivänä niin sopivana rysäyksenä kuitenkin, sillä hänen mukaansa vähän kerralla järjesteleminen ei lopu koskaan. Hänen antaa kirjansa alussa hurjan lupauksen väittäessään, että kerran järjestyksen saavutettuaan kaaos ei palaa enää koskaan. Meistä moni varmasti tarkastelee kotiaan omasta näkökulmastaan käsin ja siksi toisen siisti voi olla toiselle kaaos. Varmaa kuitenkin on se, että tämän KonMari menetelmän avulla, Kondo on muuttanut monien ihmisten elämää eikä ainoastaan kotien siisteyttä, vaan uudelleenjärjestelyn myötä myös ihmisten elämäntyylejä sekä -asenteita. Saatetekstissään Kondo avaa lupaustaan kertomalla, että hänen KonMari-menetelmästä kertovat kurssit mullistavat ihmisten elämää juuri sen vuoksi, ettei hän opeta pelkkää tekniikkaa. Usein koti on pian siivouksen jälkeen taas sekaisin, eikä syy ole taidon puutteessa, vaan asian tiedostamisessa. Kuten monessa muussakin, tässäkin asiassa ongelma on siis korvien välissä. Kyseisessä menetelmästä kertovassa kirjassa ei siis olekaan kyse sääntöjen litaniasta, jonka mukaan tavarat lajitellaan ja pannaan kaappiin, vaan enemmänkin se on ”keino”, jonka avulla voi omaksua oikean asenteen järjestykseen ja siisteyteen” (Kondo 2015, 14).

Ilotarkastus
KonMarista tehty johtopäätös on yksinkertaisesti se, että onnellisuus on valintoja. Jotta mitään valintoja voi tehdä, kaikki alkaa siitä, että on valmis kohtaamaan itsensä. Kondo käyttää kirjassaan usein sanaa “virtaviivaistaa”. Virtaviivaistaa onkin loistava sana kuvailemaan sitä, mitä elämän optimoinnilla tarkoitetaan. Viivat vedetään suoriksi niin vaatteta viikatessa kuin papereita pinotessa. Kondo käyttää tästä vertausta sanomalla “taittele vaatteet kuin origamit”. Sen kautta synnytetään harmonian tuntu tilaan, jossa viettää aikaa. (Kondo 2012, 27, 79, 144).

Järjestämismaratonissa edetään kohta kohdalta vaatteista kirjoihin, kirjoista papereihin ja lopulta sekalaisiin “komono” -tavaroihin. KonMari -prosessissa jokainen omista tavara menee niin sanotun ilotarkastuksen läpi, jossa kokeillaan tunteeko mitään sisimmässään, kun pitelee tavaraa rinnallaan. Tyyli on hidas, mutta takuuvarma. Näin jokainen asia, jonka päättää säästää pitää kotinsa hyllyllä sisältää jonkin merkityksen. Yhdeksi virtaviivaistamisen perusohjeeksi voitaisiin sanoa, että valitse vain ne asiat, jotka vievät sinua taidollisesti eteenpäin tai henkisesti ylöspäin. Henkisesti ylöspäin tarkoittaa, että asia tuottaa iloa. Sen jälkeen, kun on valinnut säästää jonkin artikkelin, sille tulisi osoittaa oma paikkansa. Tästedes se asia tulee aina palaamaan siihen samaan paikkaan eikä enää rönsyä ja aiheuta sekasotkua. (Kondo 2012, 51-68).

Jo ennen järjestysprosessin loppumista saattaa huomata, valtavien inspiraation puuskien yllättävän. Omakohtainen kokemukseni järjestysmaratonista oli, että sain niin paljon tilaa ajatella, kehittää, parantaa ja luoda, että ajatukseni kävivät aivan ylikummina! On todellakin helpompi keskittyä iloitsemaan ja olemaan kiitollinen asioista, kun asiat ovat viimein omissa lokerikoissaan.

KonMari ja tarvehierarkia
Kaiken kaikkiaan oma koti on melko hämmästyttävä paikka. Jos voi tuntea voivansa hyvin omassa kodissaan, sen saattaa huomata noudattavan melko täsmällisesti Mashlowin tarvehierarkia pyramidia, jossa kerrotaan, mitkä ovat ihmisen fysiologiset tarpeet, joihin sisältyy muun muassa elimistön normaalitasapaino (esimerkiksi nukkumaympäristö on hyvä unihygienia ja esimerkiksi keittiössä on tilaa valmistaa ruokaa), turvallisuuden tarpeet eli tunne vakaudesta (pystyy maksamaan kotinsa vuokran ja luottamaan, että taloyhtiö pitää huolen hälytyksistä, jottei tarvitsisi pelätä, että kotiin esimerkiksi murtauduttaisiin helpolla), sosiaaliset tarpeet eli muiden ihmisten seura ja tämän synnyttämät tunteet (koti on siisti ja järjestetty niin, että sinne on mukava kutsua ihmisiä) sekä tunnustuksen tarve eli tunne olevansa arvostettu (viihtyy kotona myös itsekseen ja olet ripustanut seinälle esimerkiksi kuvan jostain saavutuksestaan).

Viimeisenä tarvehierarkiassa mainitaan itseoivalluksen tarpeet. Itseoivalluksen tarve on lyhykäisyydessään tarve jättää jälkensä tähän maailmaan kuoleman jälkeen. Se sisältää myös moraalisen ja henkisen kehittymisen tarpeen sekä erilaisten taitojen hiomisen. Nykyajan ihmisen sanotaankin elävän niin sanotussa ”valmiissa maailmassa”. Tällä saatetaan ehkä tarkoittaa sitä, että pelkästään yhteiskunta on kykenevä täyttämään lähes kaikki tarpeet, jotta elämä olisi inihimillisesti katsottuna suotuisaa elettäväksi. Itseoivalluksen tarve kuitenkin kurottaa yli yhteiskunnankin huolenpitokyvyn. Itseoivallus tarkoittaa sananmukaisesti “itsensä kautta oivaltamista”. Yhteiskunta voi antaa siihen oman tukensa esimerkiksi koulutuksen muodossa, mutta lopullinen oivallus on kuitenkin saavutettava itse, koska muuten se ei olisi itseoivaltamista. Se vaatii ponnistuksia, johon kaikki eivät pyri tai edes koe itselleen tarpeelliseksi.

Jos siis haluaa tavoittaa hierarkiapyramidin terävimmän huipun viihtymällä omassa kodissaan, sen siis tulisi näyttää itseoivalletulta. Kuten edellä mainittiin, koti kertoo eniten siitä keitä me olemme, koska siellä vietämme suurimman osan ajastamme ja siellä. Kodissa on historiamme ja nykyhetkemme esimerkiksi erilaisten kirjojen ja valokuvien muodossa. Juuri tämän vuoksi KonMari on muutakin kuin paikkojen siivoamista. Se opastaa itsensä kohtaamisen kautta oivaltamaan, mikä tekee itsestä onnellisen tilassa kuin tilassa. (Kondo 2012, 26-30, Mielenihmeet 2018.) Jo kirjan alussa Marie Kondo kertoi, että moni hänen kurssilleen osallistuneista kertoi pystyneensä luopumaan energiaa syövästä ihmissuhteesta, pudottamaan painoa tai löytämään unelmiensa työn ainakin osittain kurssin ansiosta. Vaikka tämä kirjan alussa tuntui hämmentävältä, KonMari-prosessin läpikäytyä se kävikin järkeen. Kuten kappaleessa aiemmin todettiin, konmaritus on todella muutakin kuin paikkojen järjestelemistä oikeille paikoilleen. Parhaimmillaan se on elämän kokonaisvaltainen siivous, jonka jälkeen oppii erottamaan tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat paremmin toisistaan.

 

Muut lähteet:
Mielenihmeet. 2018. Maslow’n tarvehierarkia. Kirjoitettu 21.10.2018.
https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia
Tassi-Rinta, Minna. 2016. KonMari-metodilla elämän kaaos järjestykseen? “Moni on viimein huomannut elävänsä tavaratulvassa”. Kirjoitettu 24.10.2016.
https://yle.fi/uutiset/3-9246895

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close