


Kompastuminen
Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Paluu akatemialle on mukavaa kesän töiden jälkeen ja kesäisen auringon ja viileän tuulahduksen mukana tiimissäkin uudet tuulet puhaltavat, ainakin uuden BL parivaljakon muodossa. Johanneksen ja Tuijan johdolla saimme käskyn muodostaa projektitiimit deadlineen mennessä. En itse oikein osannut heti alkuun reagoida tähän, koska en ymmärtänyt, että kenen kanssa tässä nyt lähdetään tekemään töitä, kun tiimiytyminen oli jäänyt vähemmälle koronan takia ja pohjoisen työreissun jäljiltä en ollut nähnyt muita vähään aikaan, joten iski pienimuotoinen jäätyminen. Ensimmäisenä päivänä muodostui jo ensimmäinen projektitiimi ja hetken päästä toinen, kaipa sitä nopeat syövät hitaat.
Sain kutsun Joonalta projektitiimiin, josta muodostui kolmas sekä viimeinen tiimi. Roolijaotus oli mielenkiintoista, kun roolit jaettiin koko tiimille ennen projektien alkamista, jotta jokaisella olisi joku rooli. Mielessäni kävi ajatus, että roolit voivat kokea inflaation, jos jokaisella on samoja titteleitä ja rooleja, kun päävetovastuuta ei ole oikein kenelläkään vaan puhuttiin aina projektipäällikkö-, markkinointi- ja HR -tiimistä. Päätin ottaa projektijohtajan roolin pienen empimisen jälkeen, koska haluan kehittää johtamisen taitojani sekä ottaa vastuuta heti syksyn alkaessa. Jokaisella projektitiimillä oli vastuu tuottaa pieni rahasumma tiimin hyväksi heti ensimmäisenä kuukautena.
Pohdimme ja innovoimme uusia ideoita, kunnes päädyimme kangas ja kertakäyttömaskien myyminen. Vaihtoehtona oli myös käydä myymässä torilla maskeja, mutta tiimi ei ideasta innostunut. Myös ideana oli tilata kangasmaskeja logoilla yrityksille, mutta ensimmäinen haaste oli maskien hankinta ja niiden saaminen Suomeen. Alkuun oli myös hieman epäselvää, miten lähdemme maskeja myymään. Löytyi kolme ideaa, vähittäismyynti esimerkiksi torilla ns. ”nappulakauppa”, yrityksille kangasmaskien myynti logolla yrityksille puhelimitse ja kertakäyttömaskien kotiinkuljetus nettitilauksen kautta.
Otin omille harteilleni myös nettisivujen teon ja se oli liian iso pala purtavaksi, kun samaan aikaan yritin johtaa tiimin tekemisiä. Toin aika nopeasti tiimille esille, että pystyn tekemään nettisivut mutta en suunnittelemaan niitä. Tarvitsin apua visuaalisen ja käytännölisen suunnittelun kanssa, mutta tiimi ehdotti minun hakevan apua ulkopuolelta. Tässä kohtaa tuli myös ongelma, millä tavalla haluaisimme myydä maskeja. Tekisimmekö sivuista siistit ja ammattilaiset vai humoristiset ja värikkäät. Tiimin kanssa asia tuntui menevän kehää, pyysin apua nettisivujen kanssa ja vastauksena oli “pyydä apua” eli asia jäisi kokonaan minun hoidettavaksi, mikä taas aiheutti turhautumista minussa, jonka kautta se vaikutti myös johtamiseen. Tässä kohtaa olisi ollut hyvä, jopa tärkeää kysyä apua valmentajilta ja muilta tiimiläisiltä.
Alustavasti työskentely yhdessä oli haastavaa, koska yhteistä aikaa ei tuntunut löytyvän projektin tekoon. Myös kommunikaatio ja viestintä tuottivat harmaita hiuksia. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi pitänyt sopia aikataulut reilusti aikaisemmin ja keskustella jokaisen tiiminjäsenen kanssa, miten hyvin pystyy sitoutumaan projektiin. Aikatauluista tuli jopa pieni vitsi, kun turhauduin yrittäessä sopia yhteisiä päiviä tapaamisille tai kokouksille. Kyllähän sitä hävettää laittaa edellisenä iltana, sopiiko kaikilla huomenna aamupäivällä kokous kun olisi tärkeää asiaa. Viestinnän olisi tullut runsaampaa määrältään ja ennakoivaa.
Ajattelin, että saisimme rahasumman kasaan reilusti ennen kuukauden loppua, mutta ensimmäinen kompastuskivi tuli vastaan maskien toimitusajoissa. Maskeilla kesti saapua Kiinasta Tampereelle yli kolme viikkoa. Kun ongelmia tuli myös yhteisen aikataulun lukkoon lyömisessä, tuli ensimmäisen kuukauden deadline vastaan ja koin ensimmäisen epäonnistumisen projektipäällikkönä. Olimme ainoa pikkutiimi kolmesta, joka ei saavuttanut helppoa rahatavoitetta suoritettua. Minulla olisi pitänyt vielä enemmän saada rohkaistua muita, jotta olisimme voineet lähteä hankkimaan ja tekemään rahaprojektia.
Opin paljon tästä johtamiskokemuksesta, varsinkin vertaisjohtamisen näkökulmasta. Myös projektitiimin perustaminen vain perustamisen vuoksi ei ole järkevää, jos kaikki ihmiset eivät voi tai pysty sitoutua yhteisiin aikatauluihin ja tavoitteisiin. Vain yhdellä projektitiimin jäsenellä oli ainoastaan selkeä visio ja ajatus, mihin projektin tulisi mennä. Jälkiviisaana on helppo sanoa, että projektin vision hallitsijan tulisi vetää projektia. Kun projektipäällikkönä minulla oli epävarmuutta projektin suunnasta, se heijastui myös projektitiimiin ja sitä kautta myös tekemiseen. Olisi myös pitänyt tehdä selkeäksi tehtäviä jakaessani, että ihmiset saavat tehdä itsenäisiä päätöksiä.
Vähäiset työtunnit yhteisen ajan kanssa ja melkein puolen tiimin lähtö kesken projektin lamautti, kun viimeinenkin suunta oli menetetty. En pystynyt enää innostamaan, kun omat energiat olivat vähissä. Vaikka vertaisina olemme kaikki vastuussa, silti lopulta mielestäni johtaja vastaa lopputuloksesta. Opin miten eri tavalla asioita olisi tullut tehdä (aikataulutus, viestintä, tavoitteiden muodostaminen aikataulun perusteella ja tiukempi johtaminen).
Osittain harmittaa, kun projektissa olisi voinut olla aineksia vielä korona ajalle, mutta ainakin allekirjoittaneella loppui petrolit kesken eikä kuskina osannut pyytää työntöapua saadakseen moottoria käyntiin. Joululoma tulee aivan oikeaan aikaan, akun lataamisen paikka ja kierroksia alas moottorista ennen sen polttamista. Tällä hetkellä puolet maskeista on pakattu myyntiä varten, ohjeet mukaan lukien ja projekti vaikuttaa olevan loppusuoralla, myyntiä vaille valmista.