Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Kommenttiessee



Kirjoittanut: Kiia Innanmaa - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tähän esseeseen olen valinnut pääsääntöisesti oman tiimini tuoreimpia esseitä, joita luin ja kommentoin. Lisäksi nappasin luettavaksi ja kommentoitavaksi Minnan esseen liittyen johtamiseen Proakatemian 20-vuotissynttäri -projektissa. Minnan esseen halusin lukea, koska aihe kiinnostaa ja koska ihailen Minnan tyyliä johtaa kyseistä projektia ja haluaisinkin oppia häneltä.

 

Omien tiimiläisten esseiden lukemista pidän tärkeänä siksi, että se on yksi hyvä tapa tutustua omiin tiimikavereihin lisää. Esseissä, varsinkin blogiesseissä, tulee usein myös pohdittua omaa tämän hetkistä vointia, niin kuin esimerkiksi Sanna ja Pete ovat tehneet. Lisäksi oman tiimin esseissä pohditaan usein oman tiimin asioita, oman tiimin vointia tai oman tiimin kehitystä, niin kuin Iida taas on tehnyt.

 

Kirjoittamani kommentit löytyy tästä alta.

 

 

Petteri Kiuru

Reteaming, ratkaisukeskeinen kehittämismenetelmä

http://esseepankki.proakatemia.fi/reteaming-ratkaisukeskeinen-kehittamismenetelma/

 

Hieno essee, Pete! Oot suositellut tätä kirjaa monesti akatemialla, mutta viimeistään tän esseen lukemisen jälkeen tuli fiilis, että pitäisi ehkä itsekin tsekata se.

 

Ehdoton hatunnosto heti sille, että kirjasta vie jotain samantien konkreettisesti itselleen käyttöön. On eri asia lukea työkaluista ja toimintatavoista, kuin testata käytännössä, miten ne toimivat. Ja jos, tai siis kun onnistut lopettamaan tupakoinnin, muistat varmasti aika pitkään tämän 12-kohtaisen muutosprosessin. Uskon, että pidempään, kuin jos olisit vain lukenut kirjan ja kirjoittanut siitä teoreettisen esseen, testaamatta prosessia käytännössä.

 

Musta on myös hienoa, että oot pyytänyt tiimiä sun kannustajiksi tässä. Meitä on monta & saat meiltä varmasti paljon tukea. Mä haluankin jossain vaiheessa nähdä sun edistyspäiväkirjan, kun akatemialla törmätään!

 

Sanna Tahlo

Tässä hetkessä, juon kahvia

http://esseepankki.proakatemia.fi/tassa-hetkessa-juon-kahvia/

 

Ihana essee! Luin hiljattain tätä edeltävän esseen, jonka kirjoitit ja pakko sanoa, että ihana huomata, miten erilaiselta tämä teksti siihen verrattuna tuntuu ja kuulostaa. Hymyilin, kun luin “olen inspiroitunut” -kohdan. Ihanaa, jos sinusta tuntuu juuri nyt inspiroituneelta!

 

Mutta, täällä ilmoittautuu multitaskaaja! Mä esimerkiksi hyvin harvoin pesen hampaita, niin että vain pesisisin hampaita. Aina on some tai sähköpostit tai jotain muuta samaan aikaan toisessa kädessä. Harvoin myös syön, niin että ihan vain söisin. Nytkin mulla on mun ruoka tässä edessä samalla, kun lueskelen ja kommentoin esseitä. Olen tosin yrittänyt vähän opetella tästä pois: sen sijaan, että tekisin viittä asiaa yhtä aikaa, on mulle välillä saavutus, jos keskityn vain kahteen asiaan yhtä aikaa.

 

Oon kuitenkin samaa mieltä sun kanssa siitä, mitä tässä esseessä läsnäolosta kirjoitit. Siksi yksi mun teemoista tänä vuonna onkin yhteen asiaan keskittyminen.

 

Se on ollut mulle helppoa aina silloin, kun vietän aikaa läheisten kanssa. On helppo vaikkapa poikaystävän kanssa ihan vain syödä, ilman että pitää selailla somea tai tehdä töitä samalla. Mutta olisi kyllä ehkä ihan tervettä, että aikuinen ihminen voisi tehdä niin myös yksin.

 

Olen yrittänyt harjoitella tätä jättämällä puhelimen toiseen huoneeseen, kun pesen hampaita. Kuulostaa niin typerältä kirjoittaa jotain tällaista, mutta etenen pienin askelin. Ehkäpä voisin jonain päivänä kokeilla syödä, niin että vain syön. Istua alas ruokapöydän ääreen, jättää läppärit ja kirjat ja puhelin toiseen huoneeseen ja ihan vain keskittyä siihen syömiseen.

 

Kiitos inspiraatiosta!

 

Karoliina Kovalainen

Blogiessee: Tapahtumamuotoilu luo ainutlaatuisia elämyksiä

http://esseepankki.proakatemia.fi/blogiessee-tapahtumamuotoilu-luo-ainutlaatuisia-elamyksia/

 

Hyviä pointteja, Karoliina! Erityisesti tuo tapahtuman auditiivisuus – siihen en ole itse osannut aiemmin juuri kiinnittää huomiota. Olen kyllä tiennyt, että taustamusiikki juhlissa on ihan jees ja vaikkapa tilaisuuksissa, jossa osa ihmisistä tulee paikalle jo jonkin aikaa ennen virallisen tilaisuuden alkua todella tarpeellistakin, mutta en ole ymmärtänyt kiinnittää siihen tällä tavalla huomiota.

 

Monesti tapahtumaa tai juhlaa järjestäessä todella iso fokus on juuri tapahtuman visuaalisuudessa. Se onkin tietysti tärkeää, sillä suurin osa kaikista ihmisinä tekemistämme havainnoista tapahtuu juuri näköaistimme kautta.

 

Siitä huolimatta onkin todella kiinnostava pohtia tapahtumaa kaikkien viiden aistin kautta: miltä tapahtuma näyttää, kuulostaa, tuntuu, tuoksuu ja maistuu? Miltä kutsut näyttävät, entä koristelu? Millaista musiikkia tapahtumassa soitetaan, ja miltä juonnot kuulostavat? Miltä penkit tuntuvat ja millaista on seistä kovalla lattialla koko tapahtuman ajan, jos istumapaikkoja ei olekaan riittävästi? Tuoksuuko tapahtumassa ruoka, kahvi, juhlavieraiden hajuvedet vai punaiset ruusut? Miltä tarjottavat maistuvat ja miltä vaikkapa hengitysilma tapahtumapaikalla tuntuu?

 

Otetaanko yhdessä tavoitteeksi miettiä seuraavaa 24H tapahtumaa kaikkien viiden aistin kautta? Mietitään koko tilaisuus läpi alusta loppuun, hetki hetkeltä ja aisti aistilta?

 

Iida Oikarinen

Miten sinusta rakas tiimiläinen tuli sinä?

http://esseepankki.proakatemia.fi/miten-sinusta-rakas-tiimilainen-tuli-sina/

 

Samaa mieltä! Olen samaa mieltä siitä, että meillä on hienoa avoimuuden kulttuuria sekä siitä, että meillä ei pelätä näyttää tunteita.

 

Mökkipajat, oppimissopimukset, avoimuus ja se, että tunnemme toisemme (joka päivä paremmin ja paremmin), on merkittävää ja melko poikkeuksellistakin työpaikoilla. Kerroit esseessä, että et ole oppimissopimuksia vastaavalla tavalla koskaan avautunut lähes tuntemattomille. En minäkään, ja kerroinkin omassa oppimissopimuksessani hurmureille asioita, joita edes rakas ja läheinen äitini ei tiedä.

 

Kuitenkin, juuri mökkipajat, oppimissopimukset, avoin kulttuuri ja työkaverin tunteminen olisi suhteellisen tärkeää ja eduksi varmasti monella muullakin työpaikalla. Viimeksi tänään sain kettuilevan kommentin vanhalta työkaverilta omien tunteiden näyttämiseen liittyen. Hän naureskeli sille, miten olin aiemmin hankalassa tilanteessa itkenyt, mutta jos olisi tiennyt syyn itkulleni, olisi tämän päiväinen kommentti voinut jäädä heittämättä.

 

Onneksi on kuitenkin Hurma ja työpaikka, johon voi tulla vaikka itku kurkussa, jos siltä tuntuu!

 

 

Minna Järvinen

Kaverijohtaja vai kaverillinen johtaja?

http://esseepankki.proakatemia.fi/kaverijohtaja-vai-kaverillinen-johtaja/

 

Oi että, on ollut kyllä ilo seurata, miten oot vienyt tätä projektia eteenpäin, Minna! Sulla on jotenkin tosi mielenkiintoinen ote tähän ja oot työstänyt tätä mun näkökulmasta uudenlaisella ja mahtavan osallistavalla tavalla. Sulta ja tämän projektin toteutuksesta olisi varmasti monella projektipäälliköllä tai vastaavalla tuottajalla opittavaa.

 

Ja niin, mielenkiintoisia termejä, sekä kaverijohtaja että kaverillinenkin johtaja. 400 ihmisen johtaminen ja inspiroiminen onkin varmasti haaste, mutta oon varma, että juhlista tulee kuitenkin huikeat. Voisiko myös olla, että mitä lähemmäs juhlia mennään, sen mukavempi myös yhteisöllä alumneista nykyisiin opiskelijoihin olisi osallistua niiden valmisteluun. Syyskuu voi vielä tuntua kaukaiselta, mutta eiköhän tästäkin porukasta kunnon juhlakansa vielä herää!

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close