Kommenttiessee
Tuomas Saarinen / 13.5.2021

Kommenttiessee: Luovuuden monet kasvot

INTRO: Oma tunnetila ennen esseisiin pureutumista

Aion lukea esseitä luovuudesta. Aihe on mielestäni melko kaksipiippuinen, ja olenkin valaissut asiaa jo aiemmin kirjoittamalla ajatuksiani Alf Rehnin kirjasta Vaaralliset Ideat (Talentum Media Oy, 2011). Koen Rehnin tavoin aidon luovuuden tuntuvan epämukavalta, ja yksinkertaisten luovuusleikkien puolestaan olevan vain dopamiinia vapauttavaa kevyttä aivojoogaa. Katsotaan, mitä mieltä muut ovat!

Emilia Kovanen & Lotta Lehtikevari / Salli itsellesi luovuus!

Emilian ja Lotan essee pohtii kykyä ja halua olla luova. He vertaavat tunneälyämme ja aistikokemuksiamme sisäiseen lapseemme, mikä on mielestäni osuva vertauskuva. En olekaan miettinyt asiaa ennen noin, mutta onkin aika kuunnella, mitä tällä lapsella on minulle sanottavanaan. Esseessä puhutaan myös aikuismaisesta ajattelusta, joka laiminlyö sisäistä lastamme, mutta tästä olen hieman eri mieltä. Toki lapsenmielisyydelle on aina paikkansa, ja sen hylkääminen tekisi meistä kaikista kuivia sitruunanaamoja.

Yhteiskunnassa toimiminen luo tietyt rajat ja suuntaviivat toiminnallemme, eikä esimerkiksi veroja voi kiertää hassuttelemalla. Lapsuudessa vastuu on lähes olematonta, mikä ylläpitää luovuutta ja avointa ajattelua. Uskon itse, että luovuus kukoistaa, kun yhdistämme lapsenmieliseen ajattelutapaan aikuismielisen mahdollisuuksien ja yhteiskunnan rakenteiden hyödyntämisen meille parhaiten sopivalla tavalla.

”Mun mielestä tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että luovuuden vastakohta on pelko. Siitähän moni meitä ihmisiä estävä tunne tai ajatus kumpuaa. Myös tarve olla järkevä tai täydellinen aikuinen, joka ei voi hullutella. Pelätään milloin mitäkin. Näytänkö tyhmältä? Mitäköhän musta ajatellaan? Voikohan näin nyt tehdä? Mitä jos mulle nauretaan? Mitä jos joku ei tykkää musta enää?” (Lotta Lehtikevari, 2021)

Hyvä kommentti Lotalta. Mietimme aivan liian usein sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Ihminen ajattelee kuitenkin 90 prosenttia ajasta vain itseään. (Mikko Sjögren, 2018). Kun luet tätä, muistatko tästä kuluneesta viikosta enemmän muiden ihmisten kommelluksia vai omia ajatuksiasi ja päättymätöntä itsesi reflektointia?

Niinpä.

Essee on mukaansatempaavasti kirjoitettu, ja molemmat kirjoittajat ovat aidosti luovia ihmisiä. Luovuuteen oppiminen on myös hyvin perusteltu. Lukulistalle menevät useammatkin Emilian ja Lotan esseet!

”Luovuus on loputon leikkikenttä.” (Kovanen & Lehtikevari, 2021)

Anni Minkkinen / Pidä huolta luovuudestasi

”Monilla, kuten itsellänikin, on taipumusta perfektionismiin ja asioiden hinkkaamiseen perin pohjin. Se on välillä tiettyyn pisteeseen asti hyvä tapa työskennellä, jotta lopputulos on paras mahdollinen, mutta liika on aina liikaa. Big Magic -kirjassa sanotaan, että ”perfektionismi on pelkkä pelon ylellinen haute couture -versio”. Täydellisyyden tavoittelu siis voi estää ihmisiä toteuttamasta itseään.” (Minkkinen 2019)

Annin tekstiä on ilo lukea. Hän on luovuuden ytimessä. On tärkeämpää toteuttaa omat ideansa – vaikka vain raakaversioina – sen sijaan, että niitä hautoisi ja hioisi ikuisuuksiin. Olen joskus sanonut, että perfektionismi on vain koristeltua laiskuutta, ja silti löydän vastaavia piirteitä itsestäni. Tämä on mielestäni yleinen ongelma myös Proakatemialla projekteissa, jotka ovat vasta alussa. Ideaa hiotaan pienessä porukassa ennen varsinaista validointia ja testaamista kohderyhmään. Joskus alkuperäinen idea voi sisältää huomaamatta jääneen pienen asian, joka voikin kaataa kaiken siinä vaiheessa, kun toteuttaminen alkaa.

Haluankin tässä antaa vinkin kaikille uusille ja miksei nykyisillekin opiskelijoille: Lähtekää ideanne kanssa ulos Proakatemian seinien sisältä ja kohti ”oikeaa maailmaa” niin pian kuin vain voitte! Sen, mitä akatemiakupla antaa tuessa ja turvassa, se voi ottaa aidossa luovuudessa. Valheellisessa turvallisuudentunteessa on kurjaa elää, ja validointi kitkee nämä epävarmuudet heti kättelyssä.

MITÄ OPIN?

Opin heti alkuun, miten eri tavalla eri ihmiset näkevät luovuuden. Toivoisin, että kaikkea sitä, mitä luovuudesta on kirjoitettu, vietäisiin käytäntöön ja testipenkkiin mahdollisimman aikaisin. Kuoppiin ajaminen ei ole kenestäkään miellyttävää, mutta jos niin tekee jo matkan alussa pienessä vauhdissa, aiheuttaa se huomattavasti vähemmän vahinkoa kuin projektiajoneuvon hajottaminen töyssyyn sadankahdenkymmenen kilometrin tuntivauhdissa.

Opin myös, että perfektionismi voi olla myös pelkoa, eikä vain laiskuutta. Pelot ovat luonnollinen osa meitä kaikkia, eikä niitä tarvitse ”voittaa” voidakseen elää. Pelkojen hyväksyminen ominaisuudekseen on kuitenkin mahdollista kohtaamalla ne. Koskaan ei tiedä, mitä oikeasti pelkää, tai mitä vain luulee pelkäävänsä.

Kokeilkaa mitä mieleenne tulee, puskekaa eteenpäin, mikäli unelmanne tuntuu tässä hetkessä kaiken sen arvoiselta! Korkeimmalle kasvavaa kukkaa ei leikata. Sen annetaan kukoistaa.

LÄHTEET

Kovanen, E., Lehtikevari, L.: Salli itsellesi luovuus! (julkaistu esseepankissa 13.5.2021)

https://esseepankki.proakatemia.fi/salli-itsellesi-luovuus/

Mikko Sjögrenin lainaus, Taitavaksi Rahan Kanssa -valmennus (7.-8.4.2018)

Minkkinen, A.: Pidä huolta luovuudestasi (julkaistu esseepankissa 20.11.2019)

https://esseepankki.proakatemia.fi/pida-huolta-luovuudestasi/