Tampere
18 Jan, Monday
-6° C

Proakatemian esseepankki

Kommenttiessee



Kirjoittanut: Johanna Sauvula - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tunelmajohtajan pieni käsikirja

Tämä essee toi hyvin käytännönläheisesti esiin tiimin tunnelmaan vaikuttavia seikkoja niin yksilön, kuin johtamisen näkökulmasta. Erinomainen, tiivis, mutta monipuolinen essee jokaisen tiimityöläisen luettavaksi!

 

Kommentti:
Moikka Jenna!
Olipa mielenkiintoinen essee tunnelmajohtamisesta. Teksti on sujuvaa ja vuorottelee hyvin teorian ja teidän käytännön esimerkkien välillä. Esseen alkuun olisin kaivannut infon siitä, kenen kanssa tämän solun olet kirjoittanut, koska nyt se jäi minulle mysteeriksi.

Tässä esseessä välittyi hyvin monipuolisesti tunnelman merkitystä ja sen johtamisen piirteitä. Minulla heräsi tästä pohdintaa myös siitä, mikä meidän kunkin yksilön merkitys on tunnelmaan heittäytymisessä. Olen samoja fiiliksiä kokenut Eventassakin, että tunnelma tarttuu herkästi. Vertaus valojen sytyttämiseen ja sammuttamiseen oli valaiseva!

Kesällä me työstimme Eventan final camp -projektia. Kaikilla oli kesän aikana omat tilanteensa lomaille, opiskellen tai töitä tehden, eikä yhteisen final campin tehtäviä saatu tehtyä tasapuolisesti. Maria V. oli siitä huolimatta puskenut projektia omalla sarallaan ihan timanttisesti eteenpäin, minkä Konsta nosti esiin heti syksyn alettua. Vaikka me toimimme tiimissä ja tiimin ilmapiiri on merkittävä tekijä, silti meillä jokaisella on itsellämme päätäntävalta siitä, lähteekö samaan väsymyksen kierteeseen tai ankeaan epäreiluuden tunteeseen siitä, kun joku muu ei ole tehnyt jotakin, niin miksi minäkään tekisin.

Konsta ja Martzi olivat meillä sen peliliikkeen aloittajia, että keskitytään ennemmin tekemiseen, kuin muiden tekemättömyyden tai väsyneen olon seuraamiseen. Tämä taas voi toimia vetovoimana muillekin, jolloin heille tarttuu tekemisen draivi ja kohta on koko tiimissä valtava vauhti!

Kääntöpuolena näissä kummassakin ääripäässä on mielestäni se, että jos omia negatiivisia tuntemuksia alkaa tietoisesti jättämään sivuun muulta tiimiltä, voidaan siinä sivuuttaa jotakin varsin painavaa ja merkittävää, esim. uupumuksen oireita. Toisaalta taas, jos keskittyy vain omaan tekemiseen, se alkaa ajan saatossa vesittämään tiimin yhteishenkeä ja tietoisuutta siitä, mitä muut tiimissä todella tekevät tai eivät tee, jolloin samalla tavalla voi keskeisiä asioita jäädä huomaamatta.

Tämä tiimityö on sitten kerrassaan jännää tasapainoilua, eikä se keinu taida missään kohdassa lukkiutua paikalleen. Ja se on hyvä niin.

 

 

Minun tieni Proakatemialla

Tässä esseessä minulla heräsi huomio siitä, miten kaksi henkilöä voi kokea tiimin tunnelmaa niin erilaisista näkökulmista ja se herätti pohtimaan sitä, miten tämä vaikuttaa tiimissämme ja mitä asialle tulee tehdä.

 

Heiii Sussi!

Olipa mukava lukea yhteenvetoasi ja hieno idea koostaa sitä näin. Tekstisi on tyylillesi uskollisesti helppolukuista ja hyvin lähteisiin viittaavaa. Sä osaat nämä esseehommat hyvin!

Seikat, jotka minulla nousivat huomioon: Miksi haluat töihin jo ennen valmistumista? Miten se vaikuttaa nimenomaan huipputiimiin? Itse koen menneiden syksyjen kokemuksella niin, että olisi ihanaa, jos kerrankin voisimme toimia viimeisen syksyn yhtenäisenä ja vahvana joukkueena. Aina kun tiimiläinen on aloittanut vakityön ennen opintojen päättymistä, hän on jäänyt tiimistä etäälle jo ennen aikojaan.

Tämä on jännä juttu. Minä taas koen, että etenkin vuoden loppua kohden tiimimme on juhlinut onnistumisia paljonkin. Kokemuksemme ei varmasti ole sen enempää oikeassa kuin väärässä kummallakaan meistä. Mielenkiintoista on, miten tämä vaikuttaa tiimimme käytäntöihin. Onko sinun tai minun kokemus yksilönä ainoa, vai tiimissä vallitseva? Oletko pohtinut asiaa siltä kantilta, että miten monesti juhlimisia on ollut silloin, kun olet ollut poissa tiimin toiminnasta esim. sairastelun vuoksi? Niitäkin kertoja on taatusti ollut, jolloin et voi olla edes tietoinen juhlistamisesta. Toki aina voi juhlia enemmän ja meillä on petrattavaakin, ei käy kiistäminen.

Eventan virkkareissa Konsta nosti keskusteluun sen, että tässä syksyssä on jotakin tehty paljon oikein, koska syksy on ollut niin onnistunut tiimiltä. Olemme riemuinneet mielettömästä final campista, onnistuneista kaupoista, nelosten oppareista ja 24H:sta ja monista muista pienistä seikoista, kuten vaikkapa tiimiläisten palkitsemisesta hierontalahjakorteilla tai onnistuneen budjetoinnin aplodeilla viikkopalaverissa.

Olen kokenut tiimin toiminnan ja ilmapiirin varsin positiiviseksi, kannustavaksi ja riemukkaaksi oikeastaan final campista lähtien. Vikat viikot vitosten omia haasteita pohtiessa oli toki vähemmän riemukkaita, joskin kokonaisuutena syksy on mielestäni ollut onnistunut. Loppusyksyn aikana on ollut useita tapahtumia, jotka ovat siivittäneet tiimissä honeymoonfiiliksiä. Oletko sinä kokenut niitä? Jos et, niin mitä voisimme tehdä toisin, jotta tiimissä vallitseva hyvä henki tavoittaisi sinutkin?

Final campin tiimoilta tilanne on ollut tietysti sinulle erilainen, kun et Kiinassa ollut jakamassa sitä tiimin yhteishengen buustaamista. Pohdimme tätä johdossa niin, että pidämme toteutuksesta Suomessa hyvän motorolan, jolloin sinä ja Jasmiina pääsette kuulemaan ja jakamaan meidän fiiliksiä toteutuksen tiimoilta. Ostimme teille myös tuliaisia, jotta saatte pienen palan Kiinaaa tekin ja kiitoksena teidän panostuksesta, koska tekin vaikutitte projektin onnistumiseen osaltanne. Harmiksemme juuri niinä motorola-kertona olitte molemmat estyneitä osallistumasta, eikä yhteistä hetkeä tuliaisten jakamiselle tullut ennen tätä viikkoa.

Aihe on laaja ja moninainen, joten yllä mainitsemani esimerkit tai kysymykset eivät ole kovin mustavalkoisia loppupeleissä kuitenkaan. Pääasia mielestäni on pohtia sitä, miten sinä tai minä (tai kuka vaan) voimme lisätä tiimissämme juhlintaa? Jos minä koen, että sitä on tiimissä paljon, en välttämättä ymmärrä edes ajatella, että sitä tarvitaan lisää, jolloin tarpeen esiin tuominen ja vielä paremmin itse juhlinnan aktiivinen järjestäminen on mielestäni sen velvollisuus, joka tarvetta kokee. En tiedä onko kohdallasi näin, mutta ylipäätään tämä on tiimin kannalta hyvin merkittävä seikka ja meillä täytyy tämä mahdollinen eriäväisyys kokemuksissamme huomioida ensi vuoden aikana.

2020 on perhananamoinen vuosi Eventalle, siitä pidetään huoli ja juhlitaan sen mukaisesti! Hyvä me!!!

 

Yksilösuorittajasta avainpelaajaksi, mutta löytyykö tasapainotila

Tähän esseeseen samaistuin itse täysin. Halusin jakaa oman kokemukseni tasapainotilan löytymiseen.

 

Hei Sanna!

Ihana, ja niin sinun kuuloinen essee! Olet hienosti reflektoinut omaa tekemistäsi ja sitä on helppo ymmärtää runsaiden esimerkkien myötä. Sun kehityskaari kuulostaa mielettömälle. Ihan mahtavaa, että olet itse sen huomannut ja riemuinnut onnistumisista.

Olen ollut aina vahvasti tiimipelaaja. Tämä on näkynyt kaikissa mun suoritetuissa tutkinnoissa, työyhteisöissä ja vahvistuksen tälle motivaattorille antoi RMP-profiilikin. Mun keinot tasapainoilulle on ollut tunnustella niitä omia rajoja. Oon päätä pahkaa ja yötä myöten ollu sukelluksissa Eventan syövereissä, niin että parisuhde on ollut huonoissa kantimissa, koiria ja itseäni en ole lenkittänyt niillä mulle niin merkityksellisillä metsälenkeillä, vaan olen ajanut omaa jaksamistani äärimmilleen.

Minulle helpottavaa on ollut, kun olen karsinut kalenteristani asioita pois ja raivannut sinne tietoisesti tilaa avannossa käynnille, ratsastamiselle ja metsälenkeille ystävien kanssa. Se, että saa fokusoitua vain muutamaan isompaan kokonaisuuteen helpottaa merkittävästi. On houkuttelevampaa sanoa kaikille mahdollisuuksille kyllä, kuin tiedostaa ja pitää kiinni omista realiteeteista ajan ja jaksamisen suhteen.
Olen päätynyt akatemialla keskittymään asiakasymmärryksen ja palvelumuotoilun saloihin. Se helpottaa, kun on yksi aihepiiri, joka toimii kärkenä kaikelle tekemiselle. Pääasia kun on selvillä, on helpompi puntaroida kunkin mahdollisuuden kohdalla, viekö tämä asia minua kohti valitsemaani suuntaa.

Ja siltikin tämä on loputonta tasapainoilua ihan varmasti lopun ikää. 😉

 

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close