Tampere
20 Jan, Wednesday
-6° C

Proakatemian esseepankki

Kommenttiessee



Kirjoittanut: Arttu Asunta - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tähän kommenttiesseeseen olen valinnut pääsääntöisesti oman tiimini Apajan esseitä, joita luin ja kommentoin. Omien tiimiläisten esseiden lukemista pidän tärkeänä siksi, että se on hyvä tapa tutustua omiin tiimikavereihin lisää. Lisäksi oman tiimin esseissä pohditaan usein oman tiimin asioita, oman tiimin vointia tai oman tiimin kehitystä. Reflektointi ja henkilökohtainen kehitys ovat myös vahvasti läsnä, jotka auttavat hahmottamaan entistä syvemmin, miten tiimiläiset voivat ja miten he erilaisia asioita ja tilanteita ovat kokeneet.

Kommentit sekä linkit lukemiini esseisiin löytyy alta.

Anna Lundberg

Anna palaa

https://esseepankki.proakatemia.fi/anna-palaa/

Sähän oot ihan liekeissä, eli “Anna palaa!” Heh. Hienoa kuulla, että susta on kuoriutumassa itsevarmempi esiintyjä ja johtajanpoikanen. Ei ole varmasti helppoa hypätä moisiin saappaisiin, mutta sitäkin antoisampaa! Virheistä ja epäonnistumisista puhuminen ei ole helppoa, mutta kuten useammassa tilanteessa – puhuminen auttaa.

Rasmus Piiroinen

Tylsyyden ylistys

https://esseepankki.proakatemia.fi/tylsyyden-ylistys/

Tykkäsin kovasti tästä esseestä! Itsekin olen katsonut kyseiset dokumentit ja hemmetti, että pisti ajattelemaan. Tämä essee oli paitsi hyvää kertausta, myös uusien näkökulmien avaamista.

Tylsyys kolahti. Millaista elämä olisi, jos puhelimia ja muita viihdykkeitä ei olisi? Lukisinko kirjoja päivittäin? Leikkisinkö Pelle Pelotonta makuuhuoneessa kehitellen uusia tuotteita ja vimpaimia? Hassua tässä kaikessa on, että haluaisin olla kuin Pelle Peloton! Helpompaa vain on ottaa se älypuhelin käteen ja alkaa selaamaan turhanpäivisiä postauksia milloin mistäkin aiheesta.

Olen samaa mieltä pajojen käytännöstä. Erinomaista, että puhelimet laitetaan pois ja voidaan keskittyä olennaiseen ilman häiriötekijöitä. Olen saanut kotonakin kommenttia siitä, että puhelimen käyttöä voisi vähentää.

Elon Musk (tai joku muu rikas hemmo) taisi joskus todeta jotenkin näin; Mitä varattomampi lapsuus, sitä paremmat eväät on tulevaisuudessa menestymiseen.
Yhdistäisin varattomuuteen juurikin nämä ärsykkeet. Jos niitä ei ole, on pakko keksiä tekemistä, jotta aika kuluu. Tällöin innovaatiokyky paitsi säilyy, myös todennäköisesti kehittyy!

Kiitos Rasse!

Lotta Lehtikevari

Kuka mä ihan oikeasti olen?

https://esseepankki.proakatemia.fi/kuka-ma-ihan-oikeasti-olen

Mahtavan rehellinen essee! Kiitos Lotta.

Tää on mun mielestä tosi iso asia nykypäivänä. Kiire ja tehokkuus vallitsee, suhteet ja tittelit vaikuttaa siihen, keitä me ollaan ja mitä muut meistä ajattelee. Muut tuomitsee ja jopa rakentaa ensivaikutelman pelkän tittelin kuullessaan. “Jaa se on joku toimitusjohtaja, varmaan aika mulkku.” Tai “ai se on vaan joku sihteeri, phyh, pomon tossun alla.” Ihan kauheeta!

Tykkään välillä miettiä, millainen henkilö esimerkiksi joku kuuluisa ja menestynyt urheilija on vapaa-ajalla, perheen kesken. Heittääkö se huonoja dad-jokeja, muistaako se laittaa vessan kannen alas käynnin jälkeen, laulaakohan se suihkussa? Ihmisiähän me ollaan kaikki! Sitä jotenkin rakentaa itselleen sellaisen myytin, että menestyneet ihmiset ja erilaiset tittelit rakentaa jonkinlaisen korkean lasitalon, jonne otetaan vain tietynlaiset ihmiset. On hassua, miten sitä aina toisinaan ymmärtää, että siellä on ihan tavallisia ihmisiä. He käyvät kaupassa, vessassa, nukkuvat, syövät, urheilevat ja nauttivat samanlaisista, kuin kuka tahansa muukin.

Erilaisuuden ja inhimillisyyden ymmärtäminen tulee korostumaan tulevaisuudessa entisestään, joten tässä ollaan kyllä asian ytimessä! Oli ilo lukea tämä essee, kiitos vielä.

Aaron Taivalsalmi

Aaronin Summa Summarum Keväästä

https://esseepankki.proakatemia.fi/aaronin-summa-summarun-kevaasta/

Esseetä oli oikein mukava lukea! Näin oikein, kuinka puhut tätä tarinaa jossain valmistujaisissa, skumppalasi kädessä.

Näin mukana olleena, on jotenkin mahtavaa reflektoida asioita, joita on tapahtunut ja jotka ovat johtaneet siihen, missä nykyään olemme. Tällaisia asioita ei tule arjessa juurikaan pohdittua, joten välillä taaksepäin kurkistaminen tekee ihmeen hyvää. Virheiden kautta oppiminenkin on tullut tutuksi moneen otteeseen, mutta ilman niitä kehitystä ei tapahdu. Esseestä erityisen kutkuttavan tekee se, kun toteat lopussa näin: “Innolla jo odotan, että mihin tämä uusi bisneskulma lopulta kesän mittaa vielä päätyy ja mitä kaikkea muuta uutta ja hienoa on sitten kesän mittaa vielä tulossa!”
Missäs sitä nyt ollaankaan? Tässä olisi erittäin hyvä alku omalle elämäkerralle Yrittäjän Taival(salmi)..

Esa-Pekka Ekholm

Huijarisyndrooma

https://esseepankki.proakatemia.fi/55219-2/

No huh huh! Tuntuu, että olisin vihdoin löytänyt sanat sille, millainen olen ja miltä minusta tuntuu! Oikein kuin diagnoosi lääkäriltä. Mahtava ja opettavainen essee, kiitos!
Tunnistan äärimmäisen hyvin itsessäni tällaisen huijarin. Itsevarmuuteni on heikko, vaikka menneisyys osoittaa, että olen kykeneväinen ja osaava tyyppi. Olen saavuttanut asioita, unelmiani. Olen osaava. Tiedän asioita. Silti jostain kummallisesta syystä huijari sisälläni astuu kuvioihin tasaiseen tahtiin. On todella raskasta ruoskia itseään lähes huomaamatta omissa ajatuksissaan, vaikka “virhe” tai moka ei olisi suuri tai vaikuttaisi asiaan millään tavalla. Perfektionismi on myös vahvasti läsnä tekemisissäni, joka myös osiltaan aiheuttaa sitä, etten ole tarpeeksi oma-aloitteinen. Pelkään virheiden tekemistä ja niistä aiheutuvia seuraamuksia, vaikka kukaan ei ole seppä syntyessään. Kyselen paljon, jotta voisin suoriutua tehtävästäni mahdollisimman täydellisesti.

Tulipas avauduttua! Mahtava essee, onneksi löysin tämän! Kiitos Espe!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close